Pihapuuhia

Kevät hiipii hiljalleen tänne Itä-Suomeenkin. Eilen oli ihanan lämmin ja aurinkoinen sää, joten olin pihalla melkein koko päivän.

Sinivuokot kukkivat pitkin pihamaata villisti. Ne ovat uskomattoman kauniita! Siksipä ne saavat jatkossakin varastaa paikan missä tahansa paikassa meidän tontilla.

 Ensimmäiset krookuksetkin heräilevät. Näkyvissä on paljon krookusten, narsissien ja tulppaanien lehtipiippoja, joten lisää keväistä ilotulitusta on luvassa, kun vaan malttaa jaksaa odottaa!

Eilen kävin hakemassa puutarhaliikkeestä tilaamani rungollisen Moskovan Kaunotar-syreenin.

Kaunottarelle piti kaivaa istutuskuoppa. Homma lähti vähän lapasesta, kun pääsin lapion varteen. Kaivoin kaksi vanhaa, ränsistynyttä pensasta pois. Ensin vain syreenille tarkoitettu kuoppa laajeni niin, että syntyi pieni kukkapenkin alku. Jätin vanhat mullat penkkiin, poistin vaan lapion syvyydeltä juurakot ja pintamullan heinä- ja sammaltuppaineen.

Syreeni pääsi paraatipaikelle uuteen penkkiin. Sille laitoin säkillisen uutta, ravinteikasta multaa. Koko uuden penkin kuorrutin vielä kahdella kottikärryllisellä oksasilppua, jotta rikkaruohot eivät valtaisi penkkiä ennen kuin ehdin sinne istuttamaan perennoja.

Jotta Moskovan kaunotar ei olisi niin yksinäinen, se saisi seurakseen autotallissa talvehtineen murattiruukun. Pienenä taka-ajatuksena on, että muratti rupeaisi kurottamaan versojaan maata kohti ja kasvattaisi pieniä juuren alkuja oksiin. Niistä saisi hyviä pistokkaita etupihan kukkalaatikoihin kesällä.

Kävin tässä eräänä päivänä kysymässä puutarhaliikkeestä daalian juurakoita. Niitä ei valitettavasti ollut. Sen sijaan mukaan tarttui viiniköynnös "Zilga" ja vaaleansininen alppikärhö. Alppikärhöllä ei löytynyt tarkempaa nimeä. Lienee se "tavallinen". Viiniköynnnöksestä ja alppikärhöstä olen haaveillut, joten nämä lähtivät mukaan puutarhaliikkeestä, vaikkei niille ollut paikkaa katsottu. Eilen sitten löytyi alppikärhölle paikka grillikatoksen nurkkauksessa. Paikka on tuulensuojainen ja puolivarjoisa-varjoisa. Rosoinen muuraus suorastaan huusi köynnöstä kasvamaan seinälleen. Nyt vaan on enää ongelma, millaisen tuen kehitän kärhölle. Kärhö ei kiipeä itsestään seinää pitkin vaan tarvitsee jonkun, minkä ympärille kieputtaa lehtihangat.

Kärhön eteen ajattelin laittaa muita ruukkukasveja, niin että nurkkaan muodostuisi mukavannäköinen ruukkuasetelma.

Loppupäivä meni eilen pihaa haravoidessa ja uusia istutuksia suunnitellessa.
Ensimmäisen sinivuokkokuvan taka-alalla häämöttää rinnepenkki, jossa kasvaa maksaruohoa, heinää, lupiineja ja ties mitä rikkaruohoa. Näyttää siltä, että maksaruoho on hävinnyt taistelun elintilasta ja heinä on vallannut penkin melko pahasti. Tarkoitus on kuoria penkki kokonaan rikkaruohoista ja tehdä siihen kokonaan uusi, komea kukkapenkki. Aluetta rajaa vasemmalla ruusuaita ja alareunassa karviaispensaat, jotka kasvavat omassa laatikossaan. Kukkapenkistä olisi tarkoitus tulla perhosia houkutteleva ja värikäs. Suunnitelma on vielä vähän vaiheessa ja kasvien paikat/lajitkin saattaa muuttua hieman. Mutta jostainhan se on lähdettävä liikkeelle.

Alustava suunnitelma uudesta kukkapenkistä

Puutarhatonttu toivotttaa kivoja pihapuuhia kaikille blogin lukijoille!

Suuria puutarhaunelmia ja syyspuuhia

Kylläpä aika kuluu nopeaan. Edellisen kerran olen kirjoitellut tänne blogiini heinäkuussa. Loppukesä meni polvea kuntouttaessa, valokuvauksen ja töiden parissa. Tänään kuitenkin ajattelin lyhyesti päivittää elämänmenoa täällä Espoossa.

Suuret puutarhaunelmat eivät toteutuneet ihan toivotunlaisesti.

Kurkkusato oli kyllä mahtava, jälleen kerran. Avomaan kurkku on ehkä maailman helpoin kasvi kasvattaa aurinkoisella paikalla. Tämän kommentin kirjoitan kahden vuoden kokemuksella. ;) Kesäkurpitsa vetää kyllä vertoja helppoudessaan kurkulle. Valitettavasti nykyiselle pihalleni ei mahtunut yhtään kesäkurpitsan tainta.

Espanjalaiset miniluumutomaatit pääsivät kunnolla vauhtiin vasta jo syksyn kolkutellessa ovelle. Vaikka tomaattisatoa saatiinkin ihan kohtalaisesti, niin iso osa raakileista jäi kypsymättä. Osa vihreistä tomaateista odottaa nyt keittiön pöydällä kulhossa mahdollista kypsymistä. Jos haluaa kokeilla jotain erilaista, niin suosittelen tomaatin taimien kasvattamista kaupan vihannesosaston tomaateista. Niistä ei tiedä, minkä mallisia kasveja niistä tulee. Mutta ainakin tietää, millaista satoa ne tekevät. Itselleni jäi epäselväksi vielä syksynkin tullen, että olisiko varkaat pitänyt poistaa tai kasvia leikata jossain vaiheessa. Osan varkaista poistin ja osa jäi kasvamaan ja tuotti satoa. Latva oli pakko typistää loppukesästä, kun tukikehikon korkeus loppui. Tomaatin lehtiä leikkelin loppukesästä varjostamasta raakileita.

Paprikasato oli todellinen pettymys. Vaikka paprikat kasvoivat rehevästi ja kukkivat runsaasti, niin raakileet alkoivat pilaantua aina jossain vaiheessa. Vihreään, pieneen paprikaan ilmestyi ruskeita laikkuja, jotka levisivät ajan myötä. Huomasin myös, että tällaisessa paprikassa oli auki leikatessa usein vettä sisällä. Taisin saada yhden melkein kypsän paprikan ja muutaman vihreän. Mikähän minun paprikoitani oikein vaivasi?

Koristemansikat olivat sananmukaisesti koristemansikoita. Kauniit, vaaleanpunaiset, tummanpunaiset ja valkoiset kukat olivat kauniita, mutta mansikkasatoa ei voi kehua. Joitakin mansikoita söimme, osa homehtui ja osa vaan maistui pahalle. Seuraavan kerran kun kasvatan mansikkaa, niin laitan jotain tunnettua viljelylajiketta, josta tulee hyvä sato.

Itse kasvattamani orvokit kukkivat edelleen kukkapenkissä. Kyseiset taimet olivat mikropieniä taimia, jotka olivat vähällä päätyä kompostiin, mutta saivat vielä mahdollisuuden kukkapenkissä. Kuinka monella kukkii orvokit lokakuun loppupuolella? =D

Saattelin juuri pihaa talviteloilleen tänä aamuna. Pihan syyspuuhissa on haikeutta, joka liittyy kesän loppumiseen. Tyhjensin viimeisenkin kasvusäkin ja kannoin sen sisällön taloyhtiön kompostiastiaan. Kuunliljojen lehdet olivat muuttuneet läpikuultavan ruskeiksi ja limaisiksi, joten siivosin nekin pois pihalta. Lehtien alta paljastui etanoiden kokoontumisajot. Toivottavasti joku lintu syö noita etanoita. En viitsisi kerätä yksitellen pieniä peltoetanoita pihamaalta. Espanjansiruetanoita en kyllä katsele yhtä suopeasti takapihallani.

Liian pieni piha on alkanut harmittaa yhä enenevissä määrin. Minun suuret puutarhaunelmat eivät mahdu noin pienelle pihalle. Mutta kuka tietää, vaikka suuretkin puutarhaunelmat toteutuisivat jonain päivänä?

Kasvit muuttaa pihalle

Viime postauksestani on jo vierähtänyt tovi aikaa. Nyt tämä asia korjaantuu, koska luvassa on kolme päivää peräkkäin tarinaa puutarhani tämän hetkisestä tilanteesta.

Elämä on pyörinyt valokuvauksen ympärillä maaliskuun lopussa tapahtuneen polvitapaturman jälkeen. Käykää kurkkaamassa Instagramista, millaisia kuvia olen ottanut uuden objektiivini kanssa.

Yhdeksän päivää sitten olin polvileikkauksessa, jossa minulle rakennettiin uusi eturistiside. Toipuminen leikkauksesta on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka kävely vielä melko vaivalloista onkin.

Mutta sitten taas puutarha-asioihin. Kaikki esikasvattamani kasvit ovat muuttaneet ulos jo monta viikkoa sitten. Ensi ne viettivät aikaa harsoteltassa ja totuttelivat ulkoilmaan, viileisiin öihin ja paahteisiin päiviin. Osa kasveista tietenkin poltti lehtensä, kun saivat ensi kosketuksensa aurinkoon, mutta kaikki ovat siitä toipuneet hyvin.

Tomaatinrotkuloista, niistä kahdesta, jotka koulin ulkoilmaan, on tullut topakoita ja melkoisen kookkaita tomaattikasveja. En voi olla hämmästelemättä, että niistä kalpeista, veltoista kasveista tuli ulkona vahvoja ja vihreitä. Toivottavasti öttiäiset käyvät pölyttämässä tomaatin kukat, jotta saadaan ihania, itse kasvatettuja kirsikkatomaatteja.

Tomaatintaimien väliin istutin basilikaa, koska Biolanin kasvusäkissä on aina kolmelle taimelle paikka. Tomaatti ja basilika ovat kumppanuuskasveja ja parantavat toistensa makua kuuleman mukaan.

Ensi vuonna en kylvä tomaatintaimia ihan näin aikaiseen, koska ne pääsivät kasvamaan aika pahasti yli tänä vuonna ennen kuin sain ne istutettua ulos. Oli vaikea käsitellä honteloita, jo tukea tarvitsevia taimenraaskuja. No, vannomatta paras, kun keväthuuma taas iskee. ;)

Paprikan taimet onnistuivat hyvin ja kylvöajankohtakin oli aika lailla oikea. Latvotut taimet tekevät nyt kukkanuppuja. Kolme tainta pääsi Biolanin kasvusäkkiin ja muut on jaettu maailmalle. Sunnuntaina lähtevät viimeiset paprikan taimet uuteen kotiinsa.

Kurkun siemeniä kylvin vain neljä vahingosta viisastuneena, koska olin pulassa taimieni kanssa koko kevään. Istutin kolme tainta Biolanin kasvusäkkiin ja yksi jäi varalle. Sattuipa sitten niin, että tuuli pyöritti pieniä kurkun taimia ja yksi niistä meni poikki. Onneksi oli varataimi vaihtaa tilalle. Nyt kurkussakin on pieniä kukan alkuja.

Okrat pahoittivat mielensä viileistä öistä ulosmuutettuaan ja ehdin jo surra hetken niiden menetystä, kunnes ne nostivat isot lehtensä takaisin pystyyn. Istutin okran taimet kestokassiin, jonka nostin muoviseen sängynaluslaatikkoon. No, eihän se kovin nätti ole, mutta en ehtinyt ja raaskinut ostaa lisää ruukkuja ja johonkin oli taimet istutettava. Kätevähän sitä on nyt työnnellä pitkin terassia, kun on pyörät alla. Okrien juurelle istutin orvokin taimia. Okran kukat kestävät vain hetken, mutta nyt niissä on jo useampi hedelmä kasvamassa. Myös orvokit availevat ensimmäisiä kukkiaan.

Orvokeista puheen ollen, niitä tuli aivan hervottomasti liikaa. Jos ensi vuonna kylvän orvokkeja, niin kylvän niitä paljon vähemmän ja kouliessa heitän reippaasti taimia roskiin. Minulla on vielä monta kymmentä tainta vailla kotia. Ystäväni on luvannut ottaa niitäkin huomenna, kun hän tulee okran ja paprikan taimia hakemaan. Istutin tänään pienimpiä rääpäläitä perennapenkin tyhjiin kohtiin. Sillä ei niin väliä, jos eivät lähde kasvuun, vaan maatuvat sinne. Onpahan tarjottu pikkuisille taimille vielä viimeinen mahdollisuus.

Ihmeköynnös muutti pihalle muutama viikko sitten ja ensi töikseen poltti kaikki lehtensä. Nyt on palaneet lehdet varisseet ja rungosta pukkaa kaikista mahdollista kohdista uusia, punaisia lehtitupsuja. Jokohan tänä vuonna tuo etelänihme suostuisi kukkimaan? Viime vuonna se toimitti vain viherkasvin virkaa. Keväällä meinasin vaihtaa mullat sille, mutta polvivammani ja raskas ruukku eivät houkutelleet ryhtymään puuhaan, joten päädyin vain työntämään kasan lannoitetikkuja multaan. Ehkä ensi vuonna vaihdan sen isompaan ja tukevampaan ruukkuun. Nykyinen ruukku on munanmallinen ja herkästi kaatuva.

Kruunuvuokko ja jaloleinikki taistelevat edelleen olemassaolostaan. Niiden vointi parantui hieman, kun pääsivät isompaan ruukkuun ja ulos, mutta silti ne eivät näytä erityisen hyvinvoivilta. En tiedä, mikä näitä vaivaa?

Lopuksi kuva-arvoitus. Kerroin aiemmin keväällä, että laitoin multaan jotain pieniä, ikivanhoja ystävältäni saatuja siemeniä. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä ne siemenet olivat. Yksi tämmöinen rääpäle nousi mullasta erittäin pitkän ajan kuluttua. Osaisiko joku vinkata, mikä kasvi mahtaa kuvassa olla? Voisiko tämä olla kelloköynnös tai joku muu köynnös? Erittäin hidaskasvuinen kaveri tämä ainakin tuntuu olevan.

Taimiosaston kuulumisia

Blogirintamalla on ollut vähän pidempi tauko. Viime päivät olen keskittynyt ihmettelemään luonnon heräämistä omalla pihalla ja pihan ulkopuolella. Kamera on ollut ahkerasti retkilläni mukana.

Tomaatin taimet ovat löytäneet hyvin uusiin koteihinsa, ainoastaan pari raaskua on vielä kodittomana. Ja tietysti jäljellä ovat ne omat kuusi tainta, joista puolet aion istuttaa ja toinen puoli on varataimina pahan päivän varalle. Tänään tein ensimmäisen kerran havainnon, että tomaateissahan on kukan alkuja! Huhheijaa, olenkohan vielä kevään edetessä pulassa? Nämä miniluumutomaatin siemenistä kasvatetut tomaatintaimet ovat osoittautuneet runkotomaateiksi ja vieläpä aika koviksi kasvamaan, kun vauhtiin pääsivät. Isoimpien taimien latvat huitelevat jo puolen metrin korkeudessa mullan pinnasta mitattuna. Tomaattien painoa nämä hujopit eivät jaksa kantaa ennen kuin saan ne sidottua. Sidonta taas ei onnistu ennen kuin istutan ne lopullisille paikoilleen Biolanin kastelualtaiden päälle kasvusäkkeihin.

Okrat kasvavat potrasti. On vaikea uskoa, että maaliskuun alkupuolella pitkin purkin reunoja retkottavista taimista on kasvanut niin topakkavartisia okran alkuja. Kaikissa taimissa on kukkanuppuja. Olen antanut itselleni luvan jättää nuput pieniin taimiin, koska odotan kovasti okran kaunista kukkaa. Mitä sillä on väliä, jos taimet jäävät pieniksi aloitettuaan kukinnan liian aikaiseen? Odotan okran kukkia enemmän kuin niiden hedelmiä.

Paprikaosastolla kasvetaan kilpaa. Paprikat levittävät isoja lehtiään toistensa päälle ja kilpailevat valosta ja kasvutilasta, vaikka jokaisella onkin oma purkki, missä kasvaa. Myös paprikan taimia on lähtenyt uusiin koteihin, mutta muutama koditon löytyy vielä taimihyllyltä. Olen miettinyt viime aikoina, että pitäisikö paprikaa latvoa? Jossakin blogissa paprikaa oli latvottu, mutta latvonnan tarpeellisuus jäi minulle epäselväksi.

Orvokkilandiassa kasvetaan myös täyttä päätä. Melkein joka päivä on taimien istutuspäivä, kun siirrän orvokin taimia pienistä muotovaahtopullon korkki-muotilla tekemistäni taimipoteista isompiin, kaulin muottina tehtyihin potteihin. Hommaa piisaa, sillä orvokin taimia taitaa olla satakuusi kappaletta kotona ja reilut viisikymmentä on lähtenyt maailmalle.

Basilika aloittelee kasvuaan vielä melko pienenä, mutta tuuheana. En tiedä, pitäisikö sitä koulia?

Jotta elämä ei olisi liian täydellistä, niin kruunuvuokot ja jaloleinikit eivät näytä viihtyvän meillä. Viime kesänähän ne molemmat kasvoivat huonosti ja lehdet alkoivat kellastua ja tippua jo alkukesästä. Kasvit kyllä kukkivat, mutta eivät olleet kovin kaunis näky. Ajattelin sen johtuneen viileästä maasta, johon tökkäsin mukulat ja juurakot suoraan viime keväänä ja varjoisasta kukkalaatikosta, missä ne viettivät viime kesän. Syksyllä kun nostin mukulat ja juurakot mullasta, ne olivat osittain märäntyneet. Heitin huonoimmat pois ja loput puhdistin isoimmista multakokkareista ja laitoin kirjahyllyn päälle kuivamaan. Vajaat neljä viikkoa sitten istutin mukulat ja juurakot uuteen multaan. Ne lähtivät ihan hyvin kasvuun, mutta nyt ei näytä hyvältä. Kruunuvuokko vetää lehtensä tiukille sykeröille ja jaloleinikki kuivattaa jo lehtiään. Mikä meni pieleen? Osaako joku kokeneempi kertoa?

Tänään vihdoin kävin takapihan nurmikon kimppuun aseinani viime vuotisten kasvusäkkien sisällöt, puoli säkillistä hiekkaa, kalkkia ja uusia nurmikon siemeniä. Tyhjensin kasvusäkit keskelle pihaa ja sotkin yllättävän epätasalaatuista sisältöä käsin. Lisäsin joukkoon hiekan, kalkkirakeita ja nurmikon siemeniä. Tätä sotkua hämmensin kunnes se vaikutti riittävän tasalaatuiselta, jonka jälkeen levittelen sen takapihan painanteisiin. Leviteltyäni ja talsittuani aikani multaseoksen päällä, levittelin vielä lisää siemeniä ja kalkkia koko pihalle. Perennat ja pensaatkin saivat osansa kalkista. Nyt sade hoitaa lopputyöt.

Tässäpä tyhjentävä päivitys puutarhakuulumista parin viikon ajalta. Käykäähän kurkkaamassa Instagramissa ottamiani valokuvia. Tili on julkinen ja kuvat näkyvät kaikille, vaikka ei olisikaan Instaan kirjautunut. ;)

Pääsiäispuuhat

Krookukset ovat kukkineet ihanasti viime päivinä. Niiden kukinta on hyvin lyhyt, mutta kaunis. Posliinihyasintit sen sijaan näyttävät jatkavan kukintaansa paljon pidempään.
 

Orvokin taimet ovat jo ulkoilleet päivisin, mutta yöksi olen ottanut ne vielä sisälle.

Okran pienet taimet ovat jo tehneet nuppuja! Varmaan minun pitää nipistää nuput pois pienistä taimista, että ne jaksavat kasvaa isommiksi ennen kuin aloittavat kukintaansa. Huikeaa, koskaan ennen en ole onnistunut okran kasvatuksessa. Nyt on toivoa. ;)

Muutamat tomaatin, paprikan ja orvokin taimet ovat jo päässyt uusiin koteihin, koska meillä alkaa tulla ikkunalaudalla ahdasta. Vielä on runsaasti kotia etsiviä taimia, etenkin tomaatin taimien kanssa alan olla aika pulassa.

Pikkusyreeneissä on jo pieniä kukkanupun alkuja havaittavissa, kun oikein  läheltä katsoo. Ihanaa, kohta ne kukkivat oikein kauniisti. Myös pikkutalviossa on paljon nuppuja.

Tänään levitin hiekkaa nurmikolle, koska pihamaa on todella tiivistä. Lisäksi meillä tallotaan pihanurmikko ilmastointikengillä muutaman kerran kesässä. Puutarhakaupasta pitäisi käydä hakemassa iso säkki kalkkia nurmikolle ja perennoille levitettäväksi. Siitä vähän ajan päästä olisi ohjelmassa lannoitus. Toistaiseksi olen vaan keskittynyt ihailemaan pihalla ja sisälle kasvavia kasveja ja puutarhatyöt vielä odottavat tekijää.

Pääsiäisloma on kulunut vanhan kameran ja uuden objektiivin kanssa puuhastellessa. Lisää kuvia löydät Instagram-tililtäni.

Pikkusyreenin leikkaus ja hyödyllisiä matoja puutarhassa

Pikkusyreeniaidassa on jo havaittavissa eloa. Lehtisilmut ovat turvonneet ja on helppo havaita, mitkä oksat ovat selvinneet pitkäkorvien temmellyksestä ja lumen painosta huolimatta. Tänään päätin siistiä syreeniaitaa. Leikkasin pikkusyreeniä hyvin säästeliäästi eli poistin vain kuolleet osat. Jossain oksissa silmuja oli puoleen väliin ja sen jälkeen oli kuollutta. Ne nappasin viimeisten silmujen yläpuolelta poikki. Pikkusyreeni on pieni pensas, joten en halunnut leikata siitä yhtään ylimääräistä. Isompia syreenejä olen leikannut paljon reippaammin.

Keijunkukka näytti ränsistyneeltä, vaikka onkin periaatteessa ikivihreä. Leikkasin ronskisti viime vuotiset isot lehdet pois, niin sain kukkapenkistä vähän siistimmän näköiset ja tulppaaneille tilaa kasvaa. Kohta keijunkukka valtaa taas ison alan kukkapenkistä levittäen isoja lehtiään.

Kukkapenkkiin levittelin sisäkukkien mullanvaihdosta ylijääneet vanhat mullat. Kastemadot pistelevät mullan seassa olevat sisäkukkien juurenpalat tyytyväisenä poskeensa ja tuottavat tilalle ravinteikasta jätettä kasvien käyttöön. Kastematoja tapaa yleensä puutarhahommissa ja rankan sateen jälkeen niitä saattaa olla runsaasti asfalttitiellä. Sillon tällöin pelastan kastemadon asfaltilta ja vien sen puutarhaani hommiin. Minä rakastan noita matoja, jotka hoitavat puutarhaani ihan ilmaiseksi.

 »Lieneekö olemassa muita eläimiä, joiden merkitys maailman historiassa olisi niin suuri kuin näiden alkeellisten luontokappaleiden.»
(Charles Darwin)

Tiesittekö muuten, että kastemato ja tunkioliero ovat eri lajeja? Tunkiolieroja minulla on ollut joskus lemmikkinä, kun kokeilin sisäkompostointia. Kaivelin madot äitini ulkokompostista. Tunkiolierot ovat raidallisia, pieniä ja vikkeliä kavereita verrattuna verkkaiseen kastematoon.

Puutarhahommien lopuksi kaivoin järjestelmäkameran ja räppäsin muutaman valokuvan kevään etenemisestä.

Posliinihyasintit kukkivat pikkysyreenipensaiden juurella

Kevään ensimmäinen krookus ja sen päällä taiteileva pikkuinen ötökkä, jonka olemassaolon huomasin vasta katsoessani kuvia tietokoneen näytöltä

Jaloritarinkannus "Blue Jade" heräilee

Kiinanpioni "Sarah Bernhardt" on talvehtinut menestyksekkäästi

Syysleimu "Cool Water" tuli minulle viime keväänä kaupanpäälle kukkaostoksia tehdessäni

Pelargoni- ja heliotrooppivauvoja sekä muita esikasvatuspuuhia

Tiistaina posti toi minulle kaksi ihanaa pakettia. Ihan kuin olisi tullut joulu keskelle kevättä.

Ensimmäisestä pahvilaatikosta paljastui kukkavauvoja, joille olin valmistellut kodit maitopurkeista etukäteen. Tänä kesänä etupihani varjoisaa kukkalaatikkoa koristaa kolme "Appleblossom"-ruusunnuppupelargonia ja neljä violettia heliotrooppia sekä runsaslukuinen määrä itse kasvatettuja orvokkeja. Heliotrooppi on minulle ihan uusi tuttavuus ja unohtelen jatkuvasti sen nimen. Etupihan kukkalaatikko on tuottanut minulle päänvaivaa, kun en ole keksinyt, mikä kasvi viihtyisi varjoisammassa paikassa. Päädyin kokeilemaan heliotrooppia luettuani jostakin, että se pärjäisi myös vähemmän aurinkoisella paikalla. Naapurilla kukkivat pelargonit koko viime kesän upeasti, joten päätin istuttaa myös niitä kukkalaatikkoon tänä vuonna.

Jotenkin minusta nämä pikkuiset kukkataimet, joita kevään ajan esikasvatetaan, hoivataan ja ulkoilutetaan hyvällä kelillä, ovat liikuttavia. Järkevä ihminen ostaisi taimet keväämmällä täysikokoisina, valmiina istutettavaksi suoraan ulos. Fiksu ja nuuka ihminen kasvattaisi taimet siemenestä tai tutulta saadusta pistokkaasta. Mutta minä tilaan ne netistä pieninä vauvoina ja ihailen taimia aikaisesta keväästä syksyyn saakka.

Ruusunnuppupelargoni "Appleblossom"

Violetteja heliotrooppeja

Pieniä orvokintaimia kauramaitopurkissa

Samalla kun istutin pelargonit ja heliotroopit maitopurkkeihin, päätin kylvää basilikan. Ohjeen mukaan basilika itää valoisassa, joten lykkäsin basilikarasian minikasvihuoneen aurinkoiselle hyllylle. Tämä minikasvihuoneeni on sijoitettu sisätiloihin tähän aikaan vuodesta ja auringon siihen porottaessa se voi muuttua saunaksi. Niinpä tein siitä riisutun mallin. Poistin siitä muovit ja nyt minikasvihuone on oikeasti vaan kukkahylly.

Vajaat neljä vuorokautta sitten kylvetty basilika ponnistaa jo mullasta

Toinen paketti sisälsi uuden makro-objektiivin Canonin vanhaan kameraani. Haaveena on saada tarkempia ja yksityiskohtaisempia lähikuvia kukkasista, ötököistä ja kaikista luonnosta löytyvistä pienistä ihmeistä. Nyt odotan kiihkeästi, että jotain uutta kuvattavaa ilmestyisi pihamaalle. Eilen näin ensimmäiset leskenlehdet kukassa, mutta ne eivät näyttäneet oikein kuvauksellisilta kaiken lian alla.

Tänään liotin jaloleinikkien juurakoita ja kruunuvuokkojen mukuloita muutaman tunnin ajan ja nyt ne odottavat istutusta. Pihalla talven viettäneestä puutarhamultasäkistä otettua multaa on lämpeämässä rasioissa kylpyhuoneen lattialle. Saa nähdä, tuleeko jaloleinikeistä ja kruunuvuokoista mitään tänä vuonna. Juurakot ja mukulat ovat olleet talven ajan kuiviltaan kirjahyllyn päällä rasiassa. Viime kesänä molemmat kasvit kukkivat huonosti ja niihin iski härmä tai joku muu kasvitauti, joka lakastutti lehdet  nopeasti. Minulla meni kasvatushommat pieleen viime vuonna, kun istutin juurakot ja mukulat suoraan ulos, kylmään multaan varjoisaan kukkalaatikkoon. Tänä vuonna ajattelin tehdä kaiken toisin. Esikasvatan kukat lämpimässä mullassa valoisan ikkunan edessä ja istutan kesällä ne aurinkoiselle terassille johonkin isoon ruukkuun.

Jaloleinikin juurakoita

Kruunuvuokon mukula

Eilen näin kaksi Harrikkaa, yhteensä niitä olen nähnyt neljä tänä keväänä. Oma pyöränikin olisi jo ihan valmiina kotiin noudettavaksi. Valitettavasti polveni vamma näyttää olevan sen verran vakavampaa laatua, että hetki pitää vielä parannella ennenkuin moottoripyörän selkään uskaltaa hypätä.

Kevään ensimmäiset

Eilen bongasin kevään ensimmäisen Harrikan liikenteessä linkuttaessani bussipysäkille. Ai että, se ääni sai taas kaipuun heräämään. Odotan niin kovasti Porsterin kotiinpaluuta. Tällä hetkellä tuskailen polvivamman kanssa ja pelkään, että jos polvi ei tule kuntoon pian, niin saattaa myös kevään moottoripyöräily minun osaltani lykkääntyä. Moottoripyöräily ja alta pettävä polvi ei nimittäin ole kovin hyvä yhdistelmä.

Tänään kuvasin kevään ensimmäisen kukintaansa aloittelevan sipulikasvin. Posliinihyasintit ojentelevat jo sinivalkoraidallisia nuppujaan lehtiensä välistä. Tästä se alkaa kevään sipulikasvien kukkiva ilotulitus.

Toisessa kuvassa vielä kerran jouluruusu. Olen aivan rakastanut tuohon kukkaan. Se on minun ensimmäinen lajiaan ja talvehti oikein hyvin ilman talvisuojausta. Luin juuri netistä, että jouluruusu pitäisi suojata talveksi. No, me ei jouluruusun kanssa kumpikaan tiedetty sitä, niin pärjättiin ilman. Mutta nyt on iskenyt pahemman laatuinen jouluruusukuume. Niitä pitäisi saada lisää erivärisiä. Katsokaa nyt vaikka tätä pisamanaamaa "Double Pink Spotted". Eikö olekin ihana?

 Onneksi kohta pihalla on muitakin kukkia kuvattavana. ;)

Perennat ja sipulikukat heräilevät

Tänä aamuna heräsin auringon ensisäteisiin. Kun olin saanut koirat hoidettua, hiippailin kamera kaulassa takapihalle ihailemaan kevättä. Keväiset ja kesäiset aamut ovat jotenkin taianomaisia. Aamukahvikupin ääressä sitten valikoin kuvista parhaat teille nähtäväksi ja taistelin rivitysten kanssa blogissani. Kuvat menivät ihan miten sattuun ja jouduin ne todella moneen kertaan laittamaan uudelleen.

Tänään olen menossa valokuvauskurssille, joten toivon mukaan pystyn kuvaamaan jatkossa entistä paremmin sommiteltuja, tarkempia ja kauniimpia kuvia. Nykyisellä objektiivilla en saa tämän tarkempaa lähikuvaa, joten uusi lähikuviin sopivan objektiivin hankinta on työn alla.

Jouluruusun nupuissa on herkkää vaaleanpunaista

Piippoja, piippoja

Leimupenkissä kasvetaan jo täydellä tohinalla

Ritarinkannus heräilee ja oikoo ryppyisiä lehtiään

Pionikin näyttää talvehtineen hyvin