Suuria puutarhaunelmia ja syyspuuhia

Kylläpä aika kuluu nopeaan. Edellisen kerran olen kirjoitellut tänne blogiini heinäkuussa. Loppukesä meni polvea kuntouttaessa, valokuvauksen ja töiden parissa. Tänään kuitenkin ajattelin lyhyesti päivittää elämänmenoa täällä Espoossa.

Suuret puutarhaunelmat eivät toteutuneet ihan toivotunlaisesti.

Kurkkusato oli kyllä mahtava, jälleen kerran. Avomaan kurkku on ehkä maailman helpoin kasvi kasvattaa aurinkoisella paikalla. Tämän kommentin kirjoitan kahden vuoden kokemuksella. ;) Kesäkurpitsa vetää kyllä vertoja helppoudessaan kurkulle. Valitettavasti nykyiselle pihalleni ei mahtunut yhtään kesäkurpitsan tainta.

Espanjalaiset miniluumutomaatit pääsivät kunnolla vauhtiin vasta jo syksyn kolkutellessa ovelle. Vaikka tomaattisatoa saatiinkin ihan kohtalaisesti, niin iso osa raakileista jäi kypsymättä. Osa vihreistä tomaateista odottaa nyt keittiön pöydällä kulhossa mahdollista kypsymistä. Jos haluaa kokeilla jotain erilaista, niin suosittelen tomaatin taimien kasvattamista kaupan vihannesosaston tomaateista. Niistä ei tiedä, minkä mallisia kasveja niistä tulee. Mutta ainakin tietää, millaista satoa ne tekevät. Itselleni jäi epäselväksi vielä syksynkin tullen, että olisiko varkaat pitänyt poistaa tai kasvia leikata jossain vaiheessa. Osan varkaista poistin ja osa jäi kasvamaan ja tuotti satoa. Latva oli pakko typistää loppukesästä, kun tukikehikon korkeus loppui. Tomaatin lehtiä leikkelin loppukesästä varjostamasta raakileita.

Paprikasato oli todellinen pettymys. Vaikka paprikat kasvoivat rehevästi ja kukkivat runsaasti, niin raakileet alkoivat pilaantua aina jossain vaiheessa. Vihreään, pieneen paprikaan ilmestyi ruskeita laikkuja, jotka levisivät ajan myötä. Huomasin myös, että tällaisessa paprikassa oli auki leikatessa usein vettä sisällä. Taisin saada yhden melkein kypsän paprikan ja muutaman vihreän. Mikähän minun paprikoitani oikein vaivasi?

Koristemansikat olivat sananmukaisesti koristemansikoita. Kauniit, vaaleanpunaiset, tummanpunaiset ja valkoiset kukat olivat kauniita, mutta mansikkasatoa ei voi kehua. Joitakin mansikoita söimme, osa homehtui ja osa vaan maistui pahalle. Seuraavan kerran kun kasvatan mansikkaa, niin laitan jotain tunnettua viljelylajiketta, josta tulee hyvä sato.

Itse kasvattamani orvokit kukkivat edelleen kukkapenkissä. Kyseiset taimet olivat mikropieniä taimia, jotka olivat vähällä päätyä kompostiin, mutta saivat vielä mahdollisuuden kukkapenkissä. Kuinka monella kukkii orvokit lokakuun loppupuolella? =D

Saattelin juuri pihaa talviteloilleen tänä aamuna. Pihan syyspuuhissa on haikeutta, joka liittyy kesän loppumiseen. Tyhjensin viimeisenkin kasvusäkin ja kannoin sen sisällön taloyhtiön kompostiastiaan. Kuunliljojen lehdet olivat muuttuneet läpikuultavan ruskeiksi ja limaisiksi, joten siivosin nekin pois pihalta. Lehtien alta paljastui etanoiden kokoontumisajot. Toivottavasti joku lintu syö noita etanoita. En viitsisi kerätä yksitellen pieniä peltoetanoita pihamaalta. Espanjansiruetanoita en kyllä katsele yhtä suopeasti takapihallani.

Liian pieni piha on alkanut harmittaa yhä enenevissä määrin. Minun suuret puutarhaunelmat eivät mahdu noin pienelle pihalle. Mutta kuka tietää, vaikka suuretkin puutarhaunelmat toteutuisivat jonain päivänä?

Haaveilua pienestä puusta sun muusta

Olen kyllästynyt nurmikkoon. Tai olemme kyllästyneet, sekä minä että mies. Koirat eivät ole kyllästyneet pissaamaan nurmikolle eikä nurmikko ole kyllästynyt palamaan koiranpissan alta. Olemme alkaneet haaveilla pihasta ilman nurmikkoa, sellaisesta englantilaishenkisestä puutarhaunelmasta, jossa laattapolut risteilevät rehevien perennapenkkien välissä. Koirille olisi oma pissapenkki, missä kasvaisi vahvaa maanpeittoperennaa ja koristeena joku kaunis, pieni puu. Meillä on asunnossamme kuitenkin iso terassi, jossa mahtuu oleskelemaan. Jatkuva taistelu nurmikon kanssa kyllästyttää. Se ei vaan menesty meidän taloudessa.

Mietimme ensin riippahernepuuta, joka kokonsa puolesta sopisi meille. Lisäksi kyseisen kasvin sanotaan olevan erittäin vahva ja vähään tyytyvä. Mutta koska olen heikkona vaaleanpunaisiin kukkiin, niin ahkeran googlailun tuloksena löysin unelmapuun.

Ruusumantelin kukka on uskomattoman kaunis. Ruusumanteli on luonnostaan pensas, mutta sitä saa vartettuna yleensä luumupuun runkoon. Ruusumantelin sanotaan menestyvän ykkös- ja kakkosvyöhykkeillä, vaikkakin se tuntuu olevan hyvin herkkä kasvi ja väärässä paikassa talvehtiminen saattaa epäonnistua. Asumme ykkösvyöhykkeellä ja meillä on hyvin aurinkoinen eteläpiha. Joten pakko on kokeilla ruusumantelia! Jos se ei menesty, niin vaihdetaan sitten riippahernepuuhun tai johonkin muuhun pieneen, rungolliseen puuhun. Harmillisesti ruusumantelia myydään ilmeisesti vain keväällä, sen kukinta-aikaan. Joten joudun nyt odottelemaan omaa ruusumantelipuutani ensi kevääseen. Kyllä on taas odottavan aika pitkä. Mutta eihän se toki kukkisi kuin ensi keväänä vasta. Mutta viherpeukalon sormi syyhyää päästä järjestelmään pihaa uuteen uskoon.

Suikeroalpi ja pikkutalvio saavat vapaasti levitä pienen puun alle. Suikeroalpi on jo kovaa vauhtia valtaamassa alaa tulevalta reviiriltään. Se kurottaa pitkiä suikeroitaan pikkusyreenien alta kohti nurmikkoa.

Ruusumantelipuuta, kärhökaarta ja uutta kukkapenkkiä odotellassa voimme ihailla tällä hetkellä kukkapenkissä kukkivia kukkia, Ritarinkannus "Blue Jade" ja varjolilja kukkivat todella kauniisti. Tosin kuunliljoista vain yksi kukkii, muut ovat vielä liian pieniä. Mutta pienet taimet kasvavat sitkeästi kuunliljojen alla, joten toivoa on, että jonain vuonna varjoliljoja kukkii kokonainen rivi.

Perennapenkissä tapahtuu

Pihamme alkaa olla yhä enenevissä määrin cottage garden-henkinen. Perennoita pursuaa kukkapenkeistä ja ja tuijien edustalta, missä ei pitänyt olla kukkapenkkiä laisinkaan. Tänään mieheni ehdotti, että laittaisimme köynnöskaaren takapihan sisäänkäynnin kohdalle ja siihen kärhöjä kasvamaan. Ihana idea! Englantilaiset puutarha-ohjelmat ovat tehneet tehtävänsä.

Tällä hetkellä väliaidan virkaa naapurin kanssa toimittava pikkusyreeni "Palibin" kukkii täyttä päätä. On se vaan suloinen, pieni syreenikasvi. Aikaisemmin keväällä syreeniaidan alla kukkivat posliinihyasintit ja syreenin kukinnan jälkeen on suikeroalpien vuoro loistaa.

Tuijien edessä helmililjat kukkivat valkoisen ja sinisen eri sävyissä aiemmin keväällä. Nyt niiden paikan on vallanneet rehevät kuunliljakasvustot, joiden välissä kasvaa jotain syksyllä istuttamaani liljaa. Varjoliljan pienet taimet ovat ahdistettuna tuijien ja kuunliljojen väliin. Yksi varjolilja oli riittävän iso tekemään kukkavanan. En oikein tiedä, mitä niiden kanssa tekisin. Selviävätkö ne siellä välissä ja vahvistuvatko isoiksi vai pitäisikö niille löytää joku parempi paikka?
 

 

Lumikellot, joita olen istuttanut kahteenkin otteeseen tuijien juurelle, eivät ole kukkineet kertaakaan. En tiedä, ovatko ne tehneet edes lehtiä, koska ovat helmililjojen kanssa sekaisin. Syksyllä ostan siis jälleen lumikellon sipuleita ja istutan ne tällä kertaa kukkapenkin laidalle. Haluan nähdä lumikelloja keväällä!

Perennapenkissä kukkivat aiemmin keväällä ensin jouluruusu ja krookukset ja sitten tulppaanit. Nyt penkin ovat vallanneet jättimäiset ritarinkannukset, jotka istutin viime vuonna. Lajike on Blue Jade. Ne ovat upeita kasveja ja korkeuttakin niillä alkaa olla metri ja kolmekymmentä senttiä.
 

Ritarinkannuksien edessä kasvaa kiinanpioni "Sarah Bernhardt", joka on päättänyt puskea tänä vuonna ensimmäisen kukan. Pyöreä pallukka on muurahaisten jatkuvana kiinnostuksen kohteena.

Ritarinkannuksen ja ja pionin varjoon jää syysleimu "Cool Water". Tällä hetkellä se toimittaa taustakasvin virkaa, mutta syksymmällä on sen vuoro loistaa.

Kukkapenkin eturivissä kasvaa amerikankeijunkukkaa "Marvelous Marble" ja anopilta saamani harmaakurjenpolvi "Ballerina". Amerikankeijunkukka on vähän liian iso ja synkeän värinen minun makuuni, mutta täytti viime kesänä kivasti kukkapenkkiä. Nyt se alkaa olla vähän liikaa.

Harmaakurjenpolven taimia sain yhteensä kolme kappaletta, mutta vain yksi niistä lähti kasvuun. Hellin sitä tämän kesän ja syksyllä istutan sen näyttävämmälle paikalle kukkapenkissä. Pikkuinen taimi on pungertanut neljä kukkaa minun ilokseni.

Harmaakurjenpolven seurana perennapenkin nurkassa pikkulaukka availee nuppujaan. Raukat ovat joutuneet vähän huonoon paikkaan, koska isot perennat melkein peittävät ne näkyvistä.

Laventeli ja kärhö "Piilu" olivat epävarmoja talvehtijoita, joiden heräämistä keväällä odotin jännityksellä. Nämä kumppanukset näyttävät hyvin viihtyvän hyvin yhdessä ja molemmat aloittelevat kukintaansa. Kärhössäkin on nuppuja vaikka kuinka! Kärhö on yksi minun suosikkikasveistani ja sen kukkanuput ilahduttavat erityisen paljon.