Pottitehtailua ja taimikasvattajan taivas

Sunnuntai-iltana inspiroiduin kierittämään taimipotteja varastoon, jotta niitä sitten on, kun alkaa taimien ahkera kouliminen. Idean sain Kylätien molemmin puolin-blogin postauksesta. Nyt on potteja tarkalleen ottaen 72,5. Puolikas siksi, että ensimmäisestä potista tuli vajaamittainen nysä, enkä tiedä, tuleeko sille käyttöä. Pottien tekeminen on nopeaa ja niin on taimien kouliminenkin, kunnes taimia on koulittavana useita kymmeniä kappaleita kerrallaan. Kaikki kevään odotukseen liittyvä touhuilu on kivaa tähän aikaan vuodesta.

Taimiseimessä kaikki hyvin toistaiseksi. Tomaatintaimet venyvät ainakin pituutta. Toivottavasti alkaisivat kasvaa pian leveyttäkin. Nyt ovat kuin nuoria varsoja honteloine jalkoineen. Orvokkilaarissa käy kova kuhina. Joka päivä uusia taimen alkuja poksahtelee mullan pintaan. Paprikalaatikossa vielä nukutaan. Katsotaan, nouseeko sieltä mitään tänä keväänä. Rakastan noita pieniä taimenalkuja, jotka ovat kuin lupaus keväästä. Tuijottelen niitä päivät pitkät kuin tuore äiti konsanaan.

Okran aluilla on synnytysvaikeuksia. Muutama kymmen okran tainta on noussut pintaan, mutta kova siemenkoppa ei ota lähteäkseen taimen päästä, jotta sirkkalehdet pääsisivät valoon. Saa nähdä, miten tässä jännitysnäytelmässä oikein käy. Olen koettanut varovasti sormilla vetää siemenen kuorta, mutta ne ovat liian tiukassa vielä.

Viikonloppuna vaihdoin osalle sisäkukista mullat ja samalla parturoin talven sisällä viettänyttä ihmeköynnöstä. Tuloksena oli kolme ruukullista bougainvillean pistokkaita. Saa nähdä, lähteekö nuo kasvuun ja jos lähtee, niin minne ne sitten sijoitan. Vaikeutena minulla on aina ollut heittää eläviä kasveja roskiin. Aina pitää antaa mahdollisuus.