Suuria puutarhaunelmia ja syyspuuhia

Kylläpä aika kuluu nopeaan. Edellisen kerran olen kirjoitellut tänne blogiini heinäkuussa. Loppukesä meni polvea kuntouttaessa, valokuvauksen ja töiden parissa. Tänään kuitenkin ajattelin lyhyesti päivittää elämänmenoa täällä Espoossa.

Suuret puutarhaunelmat eivät toteutuneet ihan toivotunlaisesti.

Kurkkusato oli kyllä mahtava, jälleen kerran. Avomaan kurkku on ehkä maailman helpoin kasvi kasvattaa aurinkoisella paikalla. Tämän kommentin kirjoitan kahden vuoden kokemuksella. ;) Kesäkurpitsa vetää kyllä vertoja helppoudessaan kurkulle. Valitettavasti nykyiselle pihalleni ei mahtunut yhtään kesäkurpitsan tainta.

Espanjalaiset miniluumutomaatit pääsivät kunnolla vauhtiin vasta jo syksyn kolkutellessa ovelle. Vaikka tomaattisatoa saatiinkin ihan kohtalaisesti, niin iso osa raakileista jäi kypsymättä. Osa vihreistä tomaateista odottaa nyt keittiön pöydällä kulhossa mahdollista kypsymistä. Jos haluaa kokeilla jotain erilaista, niin suosittelen tomaatin taimien kasvattamista kaupan vihannesosaston tomaateista. Niistä ei tiedä, minkä mallisia kasveja niistä tulee. Mutta ainakin tietää, millaista satoa ne tekevät. Itselleni jäi epäselväksi vielä syksynkin tullen, että olisiko varkaat pitänyt poistaa tai kasvia leikata jossain vaiheessa. Osan varkaista poistin ja osa jäi kasvamaan ja tuotti satoa. Latva oli pakko typistää loppukesästä, kun tukikehikon korkeus loppui. Tomaatin lehtiä leikkelin loppukesästä varjostamasta raakileita.

Paprikasato oli todellinen pettymys. Vaikka paprikat kasvoivat rehevästi ja kukkivat runsaasti, niin raakileet alkoivat pilaantua aina jossain vaiheessa. Vihreään, pieneen paprikaan ilmestyi ruskeita laikkuja, jotka levisivät ajan myötä. Huomasin myös, että tällaisessa paprikassa oli auki leikatessa usein vettä sisällä. Taisin saada yhden melkein kypsän paprikan ja muutaman vihreän. Mikähän minun paprikoitani oikein vaivasi?

Koristemansikat olivat sananmukaisesti koristemansikoita. Kauniit, vaaleanpunaiset, tummanpunaiset ja valkoiset kukat olivat kauniita, mutta mansikkasatoa ei voi kehua. Joitakin mansikoita söimme, osa homehtui ja osa vaan maistui pahalle. Seuraavan kerran kun kasvatan mansikkaa, niin laitan jotain tunnettua viljelylajiketta, josta tulee hyvä sato.

Itse kasvattamani orvokit kukkivat edelleen kukkapenkissä. Kyseiset taimet olivat mikropieniä taimia, jotka olivat vähällä päätyä kompostiin, mutta saivat vielä mahdollisuuden kukkapenkissä. Kuinka monella kukkii orvokit lokakuun loppupuolella? =D

Saattelin juuri pihaa talviteloilleen tänä aamuna. Pihan syyspuuhissa on haikeutta, joka liittyy kesän loppumiseen. Tyhjensin viimeisenkin kasvusäkin ja kannoin sen sisällön taloyhtiön kompostiastiaan. Kuunliljojen lehdet olivat muuttuneet läpikuultavan ruskeiksi ja limaisiksi, joten siivosin nekin pois pihalta. Lehtien alta paljastui etanoiden kokoontumisajot. Toivottavasti joku lintu syö noita etanoita. En viitsisi kerätä yksitellen pieniä peltoetanoita pihamaalta. Espanjansiruetanoita en kyllä katsele yhtä suopeasti takapihallani.

Liian pieni piha on alkanut harmittaa yhä enenevissä määrin. Minun suuret puutarhaunelmat eivät mahdu noin pienelle pihalle. Mutta kuka tietää, vaikka suuretkin puutarhaunelmat toteutuisivat jonain päivänä?


4 kommenttia:

  1. Hyötyviljelyn kanssa on aina vähän tuurista eli säästä kiinni. Kurkkujen ja kesäkurpitsan kanssa sato näyttää aina onnistuvan. Tomaatti on taas ongelmallisempi. Vuosi sitten oli varsinainen tomaattikesä. Kaikki kypsyivät ja satoa riitti. Tänä vuonna minullakin viimeiset tomaatit oli kerättävä sisälle kypsymään.
    Kyllä pienikin piha voi olla unelmapiha. Sanonta "nälkä kasvaa syödessä" pätee puutarhaankin. Mitä kauemmin sitä harrastaa, sen enemmän tilaa haluaa.
    Tällaiset yhteenvedot ovat hyödyllisiä niin itselle kuin muille. Niihin voi halutessaan palata ja miettiä, mihin jatkossa panostaa. Pitääpä jossain välissä itsekin tehdä kesästä yhteenvetopostaus.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka vuosi pitää kasvattaa jotain, joka onnistuu varmasti, ettei tule niin isoa pettymystä, kun joku ei onnistu.

      Minulla oli tänä vuonna parempi tomaattisato kuin viime vuonna. Ehkä siksi, että viime vuonna laitoin ostotaimet vasta lähellä juhannusta kasvamaan. Tänä vuonna päätin aloittaa ajoissa. Niin ajoissa, että keväällä olin pulassa ylisuurten taimieni kanssa, kun ulkona oli vielä liian viileä niiden istuttamiseen. Eli tarvitsen kasvihuoneen. ;)

      Kyllä pieni pihakin voi olla unelmapiha, se on selvä. Kun katsoo puutarhaohjelmia, niin jopa parvekkeesta voi luoda trooppisen paratiisin. Mutta itselleni pieni piha ei riitä. Haluan erilaisia komposteja, kasvulaatikoita, hedelmäpuita, pioneja, sipulikukkanurmikon keväisin... Minun unelmat ovat isoja ja vaativat tilaa.

      Tällä hetkellä elän jännittäviä aikoja, sillä saattaa olla, että unelmani toteutuvat. Ja ellei nyt vielä ihan pian, niin varmasti jossain vaiheessa. ;)

      Vähän harmittaa, että tämän kesän postaukset jäivät näin vähälle. Mutta toisaalta, olen päätynyt siihen, että kirjoitan fiilispohjalta ja silloin, kun tuntuu, että haluan kirjoittaa. En jaksa tehdä blogin kirjoittamisesta päätyötä ainakaan tässä vaiheeessa. Toiseksi harmittaa, että minun harrikkablogista tuli puutarhablogi. Tällekin asialle aion tehdä jotain jossain vaiheessa. Mutta kaikki aikanaan... Ei elämän tarvitse olla valmis tässä ja nyt.

      Kivaa sunnuntaita sinulle, Between! =)

      Poista
  2. Haa, täällä kukkii vielä orvokit! Vuosi sitten keväällä anoppini toi minulle orvokkiamppelin, jonka lykkäsin sen ränsistyttyä kasvimaan kulmaan. Siellä se sitten innostui loppukesästä kukkimaan uudelleen ja oli levittänyt siemeniä pitkin kasvimaan käytäviä. Tänä vuonna käytävillä on kukkinut pikkurillin korkuisia orvokintaimia, joiden kukat ovat hädin tuskin peukalonpään kokoisia :D

    Aika on kyllä kulunut todella nopeasti, vastahan sitä oli joka nurkka täynnä kevään esikasvatettavia! Mennyt kesä ei ollut täälläkään mikään hyötyviljelijän unelma, sillä heinäkuun alun ja heinä-elokuun vaihteen minijääkaudet pysäyttivät varsinkin tomaattien kasvun moneksi viikoksi. Pari kypsää tomaattia ehdin saada ennen ensimmäistä kylmää jaksoa ja juuri ennen seuraavaa sain pari lisää. Elokuussa tomaatit innostuivat kukkimaan valtavasti ja tekemään varkaita nopeampaa tahtia, mitä itse ehdin niitä nyppiä ja viimein kun raakileet alkoivat mukavasti pullistua, ne oli pakko kerätä sisälle turvaan pakkasöiltä. Puolet raakileista kypsyi kuukauden odottelun jälkeen, loput ehtivät kuivettua ennen punastumistaan. Aika huono onnistumisprosentti siihen nähden, että minulla oli tänä vuonna peräti kahdeksan tomaattia kasvamassa! Kurkkua en ole koskaan kasvattanut kun olen kuvitellut sen liian vaativaksi. Pitäisiköhän sitä sitten kokeilla ensi vuonna?

    Ainakin rastaat syövät etanoita, varmaan monelle muullekin kelpaa. Ilokseni huomasin eräänä päivänä ison rastasparven etsimässä sapuskaa kasvimaalta. Minulla oli kesällä aikamoinen etana-ongelma ja noukin itsekin niitä pitkin kesää valtavan määrän pois. Vielä niitä löytyy, mutta huomattavasti vähenivät ahnaiden lintujen vierailun jälkeen. Onneksi lehtokotiloita ei ole vielä tässä näkynyt. Tänään kävin kitkemässä ja tarkistin samalla, löytyykö ei-toivottuja nilviäisiä kivien ja kuunliljojen lehtien alta. Pari tavallista etanaa löytyi, mutta ei sen kummempia.

    Heh, minullakin olisi vaikka mitä suuria haaveita, jotka eivät vain mahdu tälle vähän reilu 1000 neliön tontille. Metsäpuutarha olisi ihana, samoin huvimaja. Puronkin haluaisin. Ja kasvimaalle aurinkoisemman paikan, vaikken niin hyötytarhaintoilija olekaan. Kasvihuone voisi olla myös kiva, jos joku muu siivoaisi sen aina kasvukauden jälkeen :D Hohhoi, nälkä se vain kasvaa syödessä. Toivottavasti saat joskus puutarhaunelmiasi toteutettua. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että muillakin vielä kukkii orvokit. Itse olen mieltänyt ne kevätkukiksi. Mutta yhtä lailla orvokit tykkäävät syksyn viileistä säistä. Ehkä pitäisikin laittaa orvokin taimia useammassa erässä kasvamaan. =)

      Kannattaa kokeilla avomaan kurkkua! Tai miksei kasvihuonekurkkuakin, jos sille on sopivat olosuhteet. Mutta tuo avomaan kurkku pärjää vähällä. Kun sille on vaan riittävästi vettä, ravinteita ja aurinkoa, niin satoa tulee juhannuksesta syyskylmiin asti.

      Minullakin oli kuunliljojen vaan ihan tavallisia etanoita, siksi en niitä viitsinyt kerätä. Hyvä tietää, että rastaille maistuu etanat. Varmaan pihallani vierailevat variksetkin popsivat etanat hyvällä ruokahalulla. Kotiloita ei ole kovin montaa tänä vuonna näkynyt. Lienenkö yhtään kappaletta kerännyt? Sen sijaan ne isot, limaiset siruetanat ovat valuneet pihalleni hoitamattomalta naapurin pihalta. Yöks! Kun muutan täältä, niin en ota yhtään kasvia mukaani pihalta. En halua noiden limaklönttien munia viedä mukanani minnekään.

      Minun pihani on noin 15 neliömetriä + samankokoinen terassi. 1000 neliötä olisi aika paljon parempi. ;) Kiva, kun kerroit tuosta metsäpuutarhasta. Rupesin heti googlaamaan ja haaveilemaan sellaisesta kaikkien muiden haaveiden lisäksi!

      Kivaa alkavaa viikkoa!

      Poista