Uuden äärellä

Syksy on ollut hektistä aikaa elämässäni, kuten jo aiemmassa postauksessani kirjoitin. On ostettu omakotitalo ja laitettu entinen asunto myyntiin. Olen irtisanoutunut nykyisestä työstäni, jossa olen ollut vuodesta 2006. Perheemme kolme koiraa ovat vuorotellen sairastelleet, on ollut ripulia, virtsatietulehdusta ja silmäluomen kasvaimen leikkausta. Monta kertaa on tuntunut siltä, että en jaksa. Mutta sitten olen taas muistanut, että tätä minä halusin.

Monesti kirjoitetaan siitä, mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan. Eivät he kadu tekemättömiä kotitöitä. He katuvat sitä, etteivät eläneet ja toteuttaneet unelmia, kun se oli vielä mahdollista. Etteivät tarttuneet hetkeen, kun oli aika tehdä isoja ratkaisuja. Ihmiset katuvat sitä, etteivät viettäneet enemmän aikaa läheisten kanssa.

Irtisanoutuminen pitkästä työsuhteesta on hurjaa, etenkin kun viime aikoina olen viihtynyt työssäni todella hyvin. Minulla on ihanat työkaverit ja työ itsessään sujuu monen vuoden kokemuksella. Silti ei ole kahta samanlaista päivää, kun ihmisten kanssa töitä tehdään. Tunteet ovat ristiriitaiset, vaikka innostus onkin päällimmäisenä. Pelottaa, jos en saakaan töitä tai en viihdy uudessa työpaikassa. Entä jos tämä olikin tyhmä ratkaisu? Mutta jos ei tee ratkaisuja, ei koskaan pääse mihinkään. Elämä polkee paikallaan ja siitä katkeroituu.

Vielä hetki ja pääsen uuteen kotiini. Reilun kuukauden päästä muutan lähemmäs sukulaisia. Omat vanhempani asuvat tunnin ajomatkan päässä, anoppi ja appiukko ovat lähes naapurissa. Suurin osa minun ja mieheni suvusta on kyläilymatkan päässä. Minulla on talo maalla, kolme koiraa ja iso piha. Unohtamatta tietenkään rakasta aviomiestäni. 

Ensi keväänä aloitan ehkä uuden blogin. Blogille pitäisi keksiä hyvin kuvaava nimi ja miettiä sisältö vähän tarkemmin, ettei blogi olisi samanlaista sillisalaattia kuin tähän asti. Siksi ehkä, etten ole ollenkaan varma, mihin suuntaan työkuviot minua ensi keväänä vievät.

Alkukeväästä saamme toivottavasti ostettua vuokratontin omaksi. Tontille pitäisi keksiä nimi. Kesällä pääsen tutustumaan uuteen puutarhaani ja muokkaamaan sitä omannäköiseksi ajan kanssa. Taloon tehdään ensi talvena kylpyhuoneremontti ja jossain vaiheessa myös keittiöremontti. Niissä riittää suunniteltavaa.

Olen uuden äärellä. Jotta uutta voi syntyä, täytyy vanhasta päästää irti. Sitä teen nyt. Hyvästelen mielessäni jokaisen paikan, ihmisen ja työtehtävän. Ajattelen, että nämä ovat viimeisiä kertoja. Paljon hyvästejä vielä kuukauden verran.

Hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille blogini lukijoille täältä vesisateen keskeltä. Nähdään ensi vuonna!


Muuttopuuhia

Blogini on kärsinyt pitkästä hiljaiselosta. Sen sijaan elämässäni on ollut tapahtumia siitäkin edestä. Jotain vähän vihjaisinkin edellisessä postauksessani. Kerrottakoon se nyt ihan kokonaan. Olemme ostaneet omakotitalon Itä-Suomesta! Nyt on puuhamaata omiin tarpeisiin. Ensi kesänä pääsen toteuttamaan unelmiani ihan toden teolla.

En tiedä, jatkanko tätä blogia, jonka nimi ja aihepiiri eivät tällä hetkellä vastaa ollenkaan toisiaan. Luultavammin perustan uuden blogin, joka perustuu kotoiluun ja puutarhapuuhiin. Tämän blogin jätän niille harrikkaseikkailuille, joita varten tämän alun perinkin rustasin. Kaikki on kuitenkin auki ja elämä täynnä mahdollisuuksia. Lupaan kertoa teille ensi tilassa, jos ja kun perustan uuden blogin, että pääsette mukaan seuraamaan puutarhatouhujani heti alkumetreiltä asti.

Olen ajatellut katsoa ensin, mitä uusi puutarhani pitää sisällään, ennen kuin isken pistolapioni maahan ja alan kaivaa kasveja maasta ja istuttamaan uusia. Tämä tulee olemaan vaikeaa, kun jo nyt sähköpostiini kilahtelee vietteleviä perennatarjouksia ensi kesälle. Ajattelin kuitenkin aloittaa keväällä hyötypuutarhasta ja katsastaa perennat ennen kukkapenkkien mylläystä.

Vanhasta kodista mukaani ei lähde muita kasveja kuin varjoliljan siemenet multapurkissa ja jouluksi ostamani jouluruusu ruukussa. Pihamaallani hullistelevat espanjansiruetanat muine etanakavereineen saavat jäädä tänne etelään, heitä en mukaani huoli.

Ihanaa joulunaikaa toivotellen
Sari