Pääsiäispuuhat

Krookukset ovat kukkineet ihanasti viime päivinä. Niiden kukinta on hyvin lyhyt, mutta kaunis. Posliinihyasintit sen sijaan näyttävät jatkavan kukintaansa paljon pidempään.
 

Orvokin taimet ovat jo ulkoilleet päivisin, mutta yöksi olen ottanut ne vielä sisälle.

Okran pienet taimet ovat jo tehneet nuppuja! Varmaan minun pitää nipistää nuput pois pienistä taimista, että ne jaksavat kasvaa isommiksi ennen kuin aloittavat kukintaansa. Huikeaa, koskaan ennen en ole onnistunut okran kasvatuksessa. Nyt on toivoa. ;)

Muutamat tomaatin, paprikan ja orvokin taimet ovat jo päässyt uusiin koteihin, koska meillä alkaa tulla ikkunalaudalla ahdasta. Vielä on runsaasti kotia etsiviä taimia, etenkin tomaatin taimien kanssa alan olla aika pulassa.

Pikkusyreeneissä on jo pieniä kukkanupun alkuja havaittavissa, kun oikein  läheltä katsoo. Ihanaa, kohta ne kukkivat oikein kauniisti. Myös pikkutalviossa on paljon nuppuja.

Tänään levitin hiekkaa nurmikolle, koska pihamaa on todella tiivistä. Lisäksi meillä tallotaan pihanurmikko ilmastointikengillä muutaman kerran kesässä. Puutarhakaupasta pitäisi käydä hakemassa iso säkki kalkkia nurmikolle ja perennoille levitettäväksi. Siitä vähän ajan päästä olisi ohjelmassa lannoitus. Toistaiseksi olen vaan keskittynyt ihailemaan pihalla ja sisälle kasvavia kasveja ja puutarhatyöt vielä odottavat tekijää.

Pääsiäisloma on kulunut vanhan kameran ja uuden objektiivin kanssa puuhastellessa. Lisää kuvia löydät Instagram-tililtäni.

Pikkusyreenin leikkaus ja hyödyllisiä matoja puutarhassa

Pikkusyreeniaidassa on jo havaittavissa eloa. Lehtisilmut ovat turvonneet ja on helppo havaita, mitkä oksat ovat selvinneet pitkäkorvien temmellyksestä ja lumen painosta huolimatta. Tänään päätin siistiä syreeniaitaa. Leikkasin pikkusyreeniä hyvin säästeliäästi eli poistin vain kuolleet osat. Jossain oksissa silmuja oli puoleen väliin ja sen jälkeen oli kuollutta. Ne nappasin viimeisten silmujen yläpuolelta poikki. Pikkusyreeni on pieni pensas, joten en halunnut leikata siitä yhtään ylimääräistä. Isompia syreenejä olen leikannut paljon reippaammin.

Keijunkukka näytti ränsistyneeltä, vaikka onkin periaatteessa ikivihreä. Leikkasin ronskisti viime vuotiset isot lehdet pois, niin sain kukkapenkistä vähän siistimmän näköiset ja tulppaaneille tilaa kasvaa. Kohta keijunkukka valtaa taas ison alan kukkapenkistä levittäen isoja lehtiään.

Kukkapenkkiin levittelin sisäkukkien mullanvaihdosta ylijääneet vanhat mullat. Kastemadot pistelevät mullan seassa olevat sisäkukkien juurenpalat tyytyväisenä poskeensa ja tuottavat tilalle ravinteikasta jätettä kasvien käyttöön. Kastematoja tapaa yleensä puutarhahommissa ja rankan sateen jälkeen niitä saattaa olla runsaasti asfalttitiellä. Sillon tällöin pelastan kastemadon asfaltilta ja vien sen puutarhaani hommiin. Minä rakastan noita matoja, jotka hoitavat puutarhaani ihan ilmaiseksi.

 »Lieneekö olemassa muita eläimiä, joiden merkitys maailman historiassa olisi niin suuri kuin näiden alkeellisten luontokappaleiden.»
(Charles Darwin)

Tiesittekö muuten, että kastemato ja tunkioliero ovat eri lajeja? Tunkiolieroja minulla on ollut joskus lemmikkinä, kun kokeilin sisäkompostointia. Kaivelin madot äitini ulkokompostista. Tunkiolierot ovat raidallisia, pieniä ja vikkeliä kavereita verrattuna verkkaiseen kastematoon.

Puutarhahommien lopuksi kaivoin järjestelmäkameran ja räppäsin muutaman valokuvan kevään etenemisestä.

Posliinihyasintit kukkivat pikkysyreenipensaiden juurella

Kevään ensimmäinen krookus ja sen päällä taiteileva pikkuinen ötökkä, jonka olemassaolon huomasin vasta katsoessani kuvia tietokoneen näytöltä

Jaloritarinkannus "Blue Jade" heräilee

Kiinanpioni "Sarah Bernhardt" on talvehtinut menestyksekkäästi

Syysleimu "Cool Water" tuli minulle viime keväänä kaupanpäälle kukkaostoksia tehdessäni

Kevään ensimmäiset

Eilen bongasin kevään ensimmäisen Harrikan liikenteessä linkuttaessani bussipysäkille. Ai että, se ääni sai taas kaipuun heräämään. Odotan niin kovasti Porsterin kotiinpaluuta. Tällä hetkellä tuskailen polvivamman kanssa ja pelkään, että jos polvi ei tule kuntoon pian, niin saattaa myös kevään moottoripyöräily minun osaltani lykkääntyä. Moottoripyöräily ja alta pettävä polvi ei nimittäin ole kovin hyvä yhdistelmä.

Tänään kuvasin kevään ensimmäisen kukintaansa aloittelevan sipulikasvin. Posliinihyasintit ojentelevat jo sinivalkoraidallisia nuppujaan lehtiensä välistä. Tästä se alkaa kevään sipulikasvien kukkiva ilotulitus.

Toisessa kuvassa vielä kerran jouluruusu. Olen aivan rakastanut tuohon kukkaan. Se on minun ensimmäinen lajiaan ja talvehti oikein hyvin ilman talvisuojausta. Luin juuri netistä, että jouluruusu pitäisi suojata talveksi. No, me ei jouluruusun kanssa kumpikaan tiedetty sitä, niin pärjättiin ilman. Mutta nyt on iskenyt pahemman laatuinen jouluruusukuume. Niitä pitäisi saada lisää erivärisiä. Katsokaa nyt vaikka tätä pisamanaamaa "Double Pink Spotted". Eikö olekin ihana?

 Onneksi kohta pihalla on muitakin kukkia kuvattavana. ;)

Piippoja, perennoja ja pitkäkorvien tuhoja

Tänä aamuna kävin ihmettelemässä, mitä sulaneen lumen alta on paljastunut. Onhan sitä kaikenlaista. Posliinihyasintin piipot kurkistelevat pikkusyreenien juurelta.

Tuija-aidan juurella osa piipoista kasvaa jo kovaa vauhtia. En uskalla ihan vielä sanoa tämän lajia, koska sen verran monilajisen sipulisekoituksen upotin viime syksynä maahan. Mutta tämä arvoitus selviää ihan pian.

Jouluruusu jatkaa kevätvenyttelijään hangen alta. Siinä on todella paljon nuppuja. Odotan vain, millainen kukkaloisto on kohta käsillä.

Jaloritarinkannus Blue Jade työntää jo uutta alkua hangen keskellä. Tämä ekopuutarhuri ei tee puutarhatöitä syksyisin. Jätän perennojen oksat syksyllä pystyyn. Keväällä silppuan ne sitten kasvien juurelle maanparannusaineeksi. Tämän toimintatavan huono puoli on, että paitsi kasvit, myös arkkiviholliseni etanat ja kotilot talvehtivat perennan oksien suojissa hyvin. Toivottavasti joku pieni lintu kävisi pian syömässä nuo kuvassakin esiintyvät niljakkaan munat ennen kuin niistä kuoriutuu mitään.

Syysleimu Cool Water hämmästyttää minua nyt kovasti. En tunne kovin hyvin leimujen sielunelämää, mutta tämä yksilö ainakin on päättänyt rueta lisääntymään lumen alla ihan tosissaan. Vai mitä ihmettä tässä kuvassa tapahtuu? Sekä maata vasten laonneissa että pystyyn jääneissä oksissa on pieniä leimujen alkuja. Luulin noiden oksien kuolleen talven aikana.

Lopuksi vähän masentavampi kuvasarja. Jänisten, rusakkojen tai citykanien tuhoamat pikkusyreenit. Lisänä lumen katkomat oksat. Ei taida näistä enää nättejä kasveja tulla?