Haaveilua pienestä puusta sun muusta

Olen kyllästynyt nurmikkoon. Tai olemme kyllästyneet, sekä minä että mies. Koirat eivät ole kyllästyneet pissaamaan nurmikolle eikä nurmikko ole kyllästynyt palamaan koiranpissan alta. Olemme alkaneet haaveilla pihasta ilman nurmikkoa, sellaisesta englantilaishenkisestä puutarhaunelmasta, jossa laattapolut risteilevät rehevien perennapenkkien välissä. Koirille olisi oma pissapenkki, missä kasvaisi vahvaa maanpeittoperennaa ja koristeena joku kaunis, pieni puu. Meillä on asunnossamme kuitenkin iso terassi, jossa mahtuu oleskelemaan. Jatkuva taistelu nurmikon kanssa kyllästyttää. Se ei vaan menesty meidän taloudessa.

Mietimme ensin riippahernepuuta, joka kokonsa puolesta sopisi meille. Lisäksi kyseisen kasvin sanotaan olevan erittäin vahva ja vähään tyytyvä. Mutta koska olen heikkona vaaleanpunaisiin kukkiin, niin ahkeran googlailun tuloksena löysin unelmapuun.

Ruusumantelin kukka on uskomattoman kaunis. Ruusumanteli on luonnostaan pensas, mutta sitä saa vartettuna yleensä luumupuun runkoon. Ruusumantelin sanotaan menestyvän ykkös- ja kakkosvyöhykkeillä, vaikkakin se tuntuu olevan hyvin herkkä kasvi ja väärässä paikassa talvehtiminen saattaa epäonnistua. Asumme ykkösvyöhykkeellä ja meillä on hyvin aurinkoinen eteläpiha. Joten pakko on kokeilla ruusumantelia! Jos se ei menesty, niin vaihdetaan sitten riippahernepuuhun tai johonkin muuhun pieneen, rungolliseen puuhun. Harmillisesti ruusumantelia myydään ilmeisesti vain keväällä, sen kukinta-aikaan. Joten joudun nyt odottelemaan omaa ruusumantelipuutani ensi kevääseen. Kyllä on taas odottavan aika pitkä. Mutta eihän se toki kukkisi kuin ensi keväänä vasta. Mutta viherpeukalon sormi syyhyää päästä järjestelmään pihaa uuteen uskoon.

Suikeroalpi ja pikkutalvio saavat vapaasti levitä pienen puun alle. Suikeroalpi on jo kovaa vauhtia valtaamassa alaa tulevalta reviiriltään. Se kurottaa pitkiä suikeroitaan pikkusyreenien alta kohti nurmikkoa.

Ruusumantelipuuta, kärhökaarta ja uutta kukkapenkkiä odotellassa voimme ihailla tällä hetkellä kukkapenkissä kukkivia kukkia, Ritarinkannus "Blue Jade" ja varjolilja kukkivat todella kauniisti. Tosin kuunliljoista vain yksi kukkii, muut ovat vielä liian pieniä. Mutta pienet taimet kasvavat sitkeästi kuunliljojen alla, joten toivoa on, että jonain vuonna varjoliljoja kukkii kokonainen rivi.

Perennapenkissä tapahtuu

Pihamme alkaa olla yhä enenevissä määrin cottage garden-henkinen. Perennoita pursuaa kukkapenkeistä ja ja tuijien edustalta, missä ei pitänyt olla kukkapenkkiä laisinkaan. Tänään mieheni ehdotti, että laittaisimme köynnöskaaren takapihan sisäänkäynnin kohdalle ja siihen kärhöjä kasvamaan. Ihana idea! Englantilaiset puutarha-ohjelmat ovat tehneet tehtävänsä.

Tällä hetkellä väliaidan virkaa naapurin kanssa toimittava pikkusyreeni "Palibin" kukkii täyttä päätä. On se vaan suloinen, pieni syreenikasvi. Aikaisemmin keväällä syreeniaidan alla kukkivat posliinihyasintit ja syreenin kukinnan jälkeen on suikeroalpien vuoro loistaa.

Tuijien edessä helmililjat kukkivat valkoisen ja sinisen eri sävyissä aiemmin keväällä. Nyt niiden paikan on vallanneet rehevät kuunliljakasvustot, joiden välissä kasvaa jotain syksyllä istuttamaani liljaa. Varjoliljan pienet taimet ovat ahdistettuna tuijien ja kuunliljojen väliin. Yksi varjolilja oli riittävän iso tekemään kukkavanan. En oikein tiedä, mitä niiden kanssa tekisin. Selviävätkö ne siellä välissä ja vahvistuvatko isoiksi vai pitäisikö niille löytää joku parempi paikka?
 

 

Lumikellot, joita olen istuttanut kahteenkin otteeseen tuijien juurelle, eivät ole kukkineet kertaakaan. En tiedä, ovatko ne tehneet edes lehtiä, koska ovat helmililjojen kanssa sekaisin. Syksyllä ostan siis jälleen lumikellon sipuleita ja istutan ne tällä kertaa kukkapenkin laidalle. Haluan nähdä lumikelloja keväällä!

Perennapenkissä kukkivat aiemmin keväällä ensin jouluruusu ja krookukset ja sitten tulppaanit. Nyt penkin ovat vallanneet jättimäiset ritarinkannukset, jotka istutin viime vuonna. Lajike on Blue Jade. Ne ovat upeita kasveja ja korkeuttakin niillä alkaa olla metri ja kolmekymmentä senttiä.
 

Ritarinkannuksien edessä kasvaa kiinanpioni "Sarah Bernhardt", joka on päättänyt puskea tänä vuonna ensimmäisen kukan. Pyöreä pallukka on muurahaisten jatkuvana kiinnostuksen kohteena.

Ritarinkannuksen ja ja pionin varjoon jää syysleimu "Cool Water". Tällä hetkellä se toimittaa taustakasvin virkaa, mutta syksymmällä on sen vuoro loistaa.

Kukkapenkin eturivissä kasvaa amerikankeijunkukkaa "Marvelous Marble" ja anopilta saamani harmaakurjenpolvi "Ballerina". Amerikankeijunkukka on vähän liian iso ja synkeän värinen minun makuuni, mutta täytti viime kesänä kivasti kukkapenkkiä. Nyt se alkaa olla vähän liikaa.

Harmaakurjenpolven taimia sain yhteensä kolme kappaletta, mutta vain yksi niistä lähti kasvuun. Hellin sitä tämän kesän ja syksyllä istutan sen näyttävämmälle paikalle kukkapenkissä. Pikkuinen taimi on pungertanut neljä kukkaa minun ilokseni.

Harmaakurjenpolven seurana perennapenkin nurkassa pikkulaukka availee nuppujaan. Raukat ovat joutuneet vähän huonoon paikkaan, koska isot perennat melkein peittävät ne näkyvistä.

Laventeli ja kärhö "Piilu" olivat epävarmoja talvehtijoita, joiden heräämistä keväällä odotin jännityksellä. Nämä kumppanukset näyttävät hyvin viihtyvän hyvin yhdessä ja molemmat aloittelevat kukintaansa. Kärhössäkin on nuppuja vaikka kuinka! Kärhö on yksi minun suosikkikasveistani ja sen kukkanuput ilahduttavat erityisen paljon.

Pikkusyreenin leikkaus ja hyödyllisiä matoja puutarhassa

Pikkusyreeniaidassa on jo havaittavissa eloa. Lehtisilmut ovat turvonneet ja on helppo havaita, mitkä oksat ovat selvinneet pitkäkorvien temmellyksestä ja lumen painosta huolimatta. Tänään päätin siistiä syreeniaitaa. Leikkasin pikkusyreeniä hyvin säästeliäästi eli poistin vain kuolleet osat. Jossain oksissa silmuja oli puoleen väliin ja sen jälkeen oli kuollutta. Ne nappasin viimeisten silmujen yläpuolelta poikki. Pikkusyreeni on pieni pensas, joten en halunnut leikata siitä yhtään ylimääräistä. Isompia syreenejä olen leikannut paljon reippaammin.

Keijunkukka näytti ränsistyneeltä, vaikka onkin periaatteessa ikivihreä. Leikkasin ronskisti viime vuotiset isot lehdet pois, niin sain kukkapenkistä vähän siistimmän näköiset ja tulppaaneille tilaa kasvaa. Kohta keijunkukka valtaa taas ison alan kukkapenkistä levittäen isoja lehtiään.

Kukkapenkkiin levittelin sisäkukkien mullanvaihdosta ylijääneet vanhat mullat. Kastemadot pistelevät mullan seassa olevat sisäkukkien juurenpalat tyytyväisenä poskeensa ja tuottavat tilalle ravinteikasta jätettä kasvien käyttöön. Kastematoja tapaa yleensä puutarhahommissa ja rankan sateen jälkeen niitä saattaa olla runsaasti asfalttitiellä. Sillon tällöin pelastan kastemadon asfaltilta ja vien sen puutarhaani hommiin. Minä rakastan noita matoja, jotka hoitavat puutarhaani ihan ilmaiseksi.

 »Lieneekö olemassa muita eläimiä, joiden merkitys maailman historiassa olisi niin suuri kuin näiden alkeellisten luontokappaleiden.»
(Charles Darwin)

Tiesittekö muuten, että kastemato ja tunkioliero ovat eri lajeja? Tunkiolieroja minulla on ollut joskus lemmikkinä, kun kokeilin sisäkompostointia. Kaivelin madot äitini ulkokompostista. Tunkiolierot ovat raidallisia, pieniä ja vikkeliä kavereita verrattuna verkkaiseen kastematoon.

Puutarhahommien lopuksi kaivoin järjestelmäkameran ja räppäsin muutaman valokuvan kevään etenemisestä.

Posliinihyasintit kukkivat pikkysyreenipensaiden juurella

Kevään ensimmäinen krookus ja sen päällä taiteileva pikkuinen ötökkä, jonka olemassaolon huomasin vasta katsoessani kuvia tietokoneen näytöltä

Jaloritarinkannus "Blue Jade" heräilee

Kiinanpioni "Sarah Bernhardt" on talvehtinut menestyksekkäästi

Syysleimu "Cool Water" tuli minulle viime keväänä kaupanpäälle kukkaostoksia tehdessäni

Perennat ja sipulikukat heräilevät

Tänä aamuna heräsin auringon ensisäteisiin. Kun olin saanut koirat hoidettua, hiippailin kamera kaulassa takapihalle ihailemaan kevättä. Keväiset ja kesäiset aamut ovat jotenkin taianomaisia. Aamukahvikupin ääressä sitten valikoin kuvista parhaat teille nähtäväksi ja taistelin rivitysten kanssa blogissani. Kuvat menivät ihan miten sattuun ja jouduin ne todella moneen kertaan laittamaan uudelleen.

Tänään olen menossa valokuvauskurssille, joten toivon mukaan pystyn kuvaamaan jatkossa entistä paremmin sommiteltuja, tarkempia ja kauniimpia kuvia. Nykyisellä objektiivilla en saa tämän tarkempaa lähikuvaa, joten uusi lähikuviin sopivan objektiivin hankinta on työn alla.

Jouluruusun nupuissa on herkkää vaaleanpunaista

Piippoja, piippoja

Leimupenkissä kasvetaan jo täydellä tohinalla

Ritarinkannus heräilee ja oikoo ryppyisiä lehtiään

Pionikin näyttää talvehtineen hyvin

Piippoja, perennoja ja pitkäkorvien tuhoja

Tänä aamuna kävin ihmettelemässä, mitä sulaneen lumen alta on paljastunut. Onhan sitä kaikenlaista. Posliinihyasintin piipot kurkistelevat pikkusyreenien juurelta.

Tuija-aidan juurella osa piipoista kasvaa jo kovaa vauhtia. En uskalla ihan vielä sanoa tämän lajia, koska sen verran monilajisen sipulisekoituksen upotin viime syksynä maahan. Mutta tämä arvoitus selviää ihan pian.

Jouluruusu jatkaa kevätvenyttelijään hangen alta. Siinä on todella paljon nuppuja. Odotan vain, millainen kukkaloisto on kohta käsillä.

Jaloritarinkannus Blue Jade työntää jo uutta alkua hangen keskellä. Tämä ekopuutarhuri ei tee puutarhatöitä syksyisin. Jätän perennojen oksat syksyllä pystyyn. Keväällä silppuan ne sitten kasvien juurelle maanparannusaineeksi. Tämän toimintatavan huono puoli on, että paitsi kasvit, myös arkkiviholliseni etanat ja kotilot talvehtivat perennan oksien suojissa hyvin. Toivottavasti joku pieni lintu kävisi pian syömässä nuo kuvassakin esiintyvät niljakkaan munat ennen kuin niistä kuoriutuu mitään.

Syysleimu Cool Water hämmästyttää minua nyt kovasti. En tunne kovin hyvin leimujen sielunelämää, mutta tämä yksilö ainakin on päättänyt rueta lisääntymään lumen alla ihan tosissaan. Vai mitä ihmettä tässä kuvassa tapahtuu? Sekä maata vasten laonneissa että pystyyn jääneissä oksissa on pieniä leimujen alkuja. Luulin noiden oksien kuolleen talven aikana.

Lopuksi vähän masentavampi kuvasarja. Jänisten, rusakkojen tai citykanien tuhoamat pikkusyreenit. Lisänä lumen katkomat oksat. Ei taida näistä enää nättejä kasveja tulla?