Pionin kukka aukeaa ja muuta puutarhahöpinää

Viime kesänä istutettu kiinanpioni "Sarah Bernhard" jaksoi tehdä tänä vuonna yhden ainokaisen kukan. Mutta onhan se kaunis, vai mitä? Ensi vuonna odotan ainakin kolmea kukkaa! ;)

Pikkulaukka on avannut nuppujaan takapihan kukkapenkissä. Toisella puolella pihaa, pikkusyreenien alla, suikeroalpi availee omia keltaisia kukkiaan.

Tomaatissa on jo pieniä raakileita. En oikein vieläkään tiedä, olisiko espanjalaisesta miniluumutomaatin taimesta pitänyt ottaa varkaat pois vai ei. Olen nyppinyt uskollisesti varkaita pois. Nyt huomasin, että jokaiseen varkaaseen, jota en ole nypännyt, on tulossa uusi tomaattiterttu. Olenko siis vahingossa pienentänyt mahdollista satoa nyppimällä varkaat?

Avomaan kurkku kukkii täyttä päätä, joten kohta päästään korjaamaan satoa. Paprikassakin on pieniä kukan alkuja ja mansikoissa raakileita.

Okrasta pääsimme korjaamaan jo satoa, yksi palko oli jo syöntikokoinen. Maku okrassa ei ole kovinkaan voimakas, muistuttaa lähinnä kesäkurpitsaa, jossa olisi pellavansiemenlimaa. Okran ominaisuuteen kuuluu tuo limaisuus. Tehnee hyvää ruoansulatukselle. Mutta kaunishan se okran hedelmä on, kun leikkaa sen siivuiksi. Siitä saa kauniita kukkakuvioita vaikka salaattiin tai wokkiin. Okran kukatkin ovat kauniita, mutta kestävät vain yhden ainokaisen päivän. Monta kukkaa on jäänyt huomaamatta, kun ne ovat jo muuttuneet pieneksi palon aluksi.

Orvokit kasvavat okran taimien seurana. Ne ovat matalampia kuin okra ja tuovat istutukseen kivasti väriä. Voikohan kaikkia orvokin kukkia syödä, vai pitäisikö lajikkeen olla erikseen syötäväksi tarkoitettu? Saisi noistakin kauniin lisän salaatteihin.

Kasvit muuttaa pihalle

Viime postauksestani on jo vierähtänyt tovi aikaa. Nyt tämä asia korjaantuu, koska luvassa on kolme päivää peräkkäin tarinaa puutarhani tämän hetkisestä tilanteesta.

Elämä on pyörinyt valokuvauksen ympärillä maaliskuun lopussa tapahtuneen polvitapaturman jälkeen. Käykää kurkkaamassa Instagramista, millaisia kuvia olen ottanut uuden objektiivini kanssa.

Yhdeksän päivää sitten olin polvileikkauksessa, jossa minulle rakennettiin uusi eturistiside. Toipuminen leikkauksesta on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka kävely vielä melko vaivalloista onkin.

Mutta sitten taas puutarha-asioihin. Kaikki esikasvattamani kasvit ovat muuttaneet ulos jo monta viikkoa sitten. Ensi ne viettivät aikaa harsoteltassa ja totuttelivat ulkoilmaan, viileisiin öihin ja paahteisiin päiviin. Osa kasveista tietenkin poltti lehtensä, kun saivat ensi kosketuksensa aurinkoon, mutta kaikki ovat siitä toipuneet hyvin.

Tomaatinrotkuloista, niistä kahdesta, jotka koulin ulkoilmaan, on tullut topakoita ja melkoisen kookkaita tomaattikasveja. En voi olla hämmästelemättä, että niistä kalpeista, veltoista kasveista tuli ulkona vahvoja ja vihreitä. Toivottavasti öttiäiset käyvät pölyttämässä tomaatin kukat, jotta saadaan ihania, itse kasvatettuja kirsikkatomaatteja.

Tomaatintaimien väliin istutin basilikaa, koska Biolanin kasvusäkissä on aina kolmelle taimelle paikka. Tomaatti ja basilika ovat kumppanuuskasveja ja parantavat toistensa makua kuuleman mukaan.

Ensi vuonna en kylvä tomaatintaimia ihan näin aikaiseen, koska ne pääsivät kasvamaan aika pahasti yli tänä vuonna ennen kuin sain ne istutettua ulos. Oli vaikea käsitellä honteloita, jo tukea tarvitsevia taimenraaskuja. No, vannomatta paras, kun keväthuuma taas iskee. ;)

Paprikan taimet onnistuivat hyvin ja kylvöajankohtakin oli aika lailla oikea. Latvotut taimet tekevät nyt kukkanuppuja. Kolme tainta pääsi Biolanin kasvusäkkiin ja muut on jaettu maailmalle. Sunnuntaina lähtevät viimeiset paprikan taimet uuteen kotiinsa.

Kurkun siemeniä kylvin vain neljä vahingosta viisastuneena, koska olin pulassa taimieni kanssa koko kevään. Istutin kolme tainta Biolanin kasvusäkkiin ja yksi jäi varalle. Sattuipa sitten niin, että tuuli pyöritti pieniä kurkun taimia ja yksi niistä meni poikki. Onneksi oli varataimi vaihtaa tilalle. Nyt kurkussakin on pieniä kukan alkuja.

Okrat pahoittivat mielensä viileistä öistä ulosmuutettuaan ja ehdin jo surra hetken niiden menetystä, kunnes ne nostivat isot lehtensä takaisin pystyyn. Istutin okran taimet kestokassiin, jonka nostin muoviseen sängynaluslaatikkoon. No, eihän se kovin nätti ole, mutta en ehtinyt ja raaskinut ostaa lisää ruukkuja ja johonkin oli taimet istutettava. Kätevähän sitä on nyt työnnellä pitkin terassia, kun on pyörät alla. Okrien juurelle istutin orvokin taimia. Okran kukat kestävät vain hetken, mutta nyt niissä on jo useampi hedelmä kasvamassa. Myös orvokit availevat ensimmäisiä kukkiaan.

Orvokeista puheen ollen, niitä tuli aivan hervottomasti liikaa. Jos ensi vuonna kylvän orvokkeja, niin kylvän niitä paljon vähemmän ja kouliessa heitän reippaasti taimia roskiin. Minulla on vielä monta kymmentä tainta vailla kotia. Ystäväni on luvannut ottaa niitäkin huomenna, kun hän tulee okran ja paprikan taimia hakemaan. Istutin tänään pienimpiä rääpäläitä perennapenkin tyhjiin kohtiin. Sillä ei niin väliä, jos eivät lähde kasvuun, vaan maatuvat sinne. Onpahan tarjottu pikkuisille taimille vielä viimeinen mahdollisuus.

Ihmeköynnös muutti pihalle muutama viikko sitten ja ensi töikseen poltti kaikki lehtensä. Nyt on palaneet lehdet varisseet ja rungosta pukkaa kaikista mahdollista kohdista uusia, punaisia lehtitupsuja. Jokohan tänä vuonna tuo etelänihme suostuisi kukkimaan? Viime vuonna se toimitti vain viherkasvin virkaa. Keväällä meinasin vaihtaa mullat sille, mutta polvivammani ja raskas ruukku eivät houkutelleet ryhtymään puuhaan, joten päädyin vain työntämään kasan lannoitetikkuja multaan. Ehkä ensi vuonna vaihdan sen isompaan ja tukevampaan ruukkuun. Nykyinen ruukku on munanmallinen ja herkästi kaatuva.

Kruunuvuokko ja jaloleinikki taistelevat edelleen olemassaolostaan. Niiden vointi parantui hieman, kun pääsivät isompaan ruukkuun ja ulos, mutta silti ne eivät näytä erityisen hyvinvoivilta. En tiedä, mikä näitä vaivaa?

Lopuksi kuva-arvoitus. Kerroin aiemmin keväällä, että laitoin multaan jotain pieniä, ikivanhoja ystävältäni saatuja siemeniä. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä ne siemenet olivat. Yksi tämmöinen rääpäle nousi mullasta erittäin pitkän ajan kuluttua. Osaisiko joku vinkata, mikä kasvi mahtaa kuvassa olla? Voisiko tämä olla kelloköynnös tai joku muu köynnös? Erittäin hidaskasvuinen kaveri tämä ainakin tuntuu olevan.

Taimiosaston kuulumisia

Blogirintamalla on ollut vähän pidempi tauko. Viime päivät olen keskittynyt ihmettelemään luonnon heräämistä omalla pihalla ja pihan ulkopuolella. Kamera on ollut ahkerasti retkilläni mukana.

Tomaatin taimet ovat löytäneet hyvin uusiin koteihinsa, ainoastaan pari raaskua on vielä kodittomana. Ja tietysti jäljellä ovat ne omat kuusi tainta, joista puolet aion istuttaa ja toinen puoli on varataimina pahan päivän varalle. Tänään tein ensimmäisen kerran havainnon, että tomaateissahan on kukan alkuja! Huhheijaa, olenkohan vielä kevään edetessä pulassa? Nämä miniluumutomaatin siemenistä kasvatetut tomaatintaimet ovat osoittautuneet runkotomaateiksi ja vieläpä aika koviksi kasvamaan, kun vauhtiin pääsivät. Isoimpien taimien latvat huitelevat jo puolen metrin korkeudessa mullan pinnasta mitattuna. Tomaattien painoa nämä hujopit eivät jaksa kantaa ennen kuin saan ne sidottua. Sidonta taas ei onnistu ennen kuin istutan ne lopullisille paikoilleen Biolanin kastelualtaiden päälle kasvusäkkeihin.

Okrat kasvavat potrasti. On vaikea uskoa, että maaliskuun alkupuolella pitkin purkin reunoja retkottavista taimista on kasvanut niin topakkavartisia okran alkuja. Kaikissa taimissa on kukkanuppuja. Olen antanut itselleni luvan jättää nuput pieniin taimiin, koska odotan kovasti okran kaunista kukkaa. Mitä sillä on väliä, jos taimet jäävät pieniksi aloitettuaan kukinnan liian aikaiseen? Odotan okran kukkia enemmän kuin niiden hedelmiä.

Paprikaosastolla kasvetaan kilpaa. Paprikat levittävät isoja lehtiään toistensa päälle ja kilpailevat valosta ja kasvutilasta, vaikka jokaisella onkin oma purkki, missä kasvaa. Myös paprikan taimia on lähtenyt uusiin koteihin, mutta muutama koditon löytyy vielä taimihyllyltä. Olen miettinyt viime aikoina, että pitäisikö paprikaa latvoa? Jossakin blogissa paprikaa oli latvottu, mutta latvonnan tarpeellisuus jäi minulle epäselväksi.

Orvokkilandiassa kasvetaan myös täyttä päätä. Melkein joka päivä on taimien istutuspäivä, kun siirrän orvokin taimia pienistä muotovaahtopullon korkki-muotilla tekemistäni taimipoteista isompiin, kaulin muottina tehtyihin potteihin. Hommaa piisaa, sillä orvokin taimia taitaa olla satakuusi kappaletta kotona ja reilut viisikymmentä on lähtenyt maailmalle.

Basilika aloittelee kasvuaan vielä melko pienenä, mutta tuuheana. En tiedä, pitäisikö sitä koulia?

Jotta elämä ei olisi liian täydellistä, niin kruunuvuokot ja jaloleinikit eivät näytä viihtyvän meillä. Viime kesänähän ne molemmat kasvoivat huonosti ja lehdet alkoivat kellastua ja tippua jo alkukesästä. Kasvit kyllä kukkivat, mutta eivät olleet kovin kaunis näky. Ajattelin sen johtuneen viileästä maasta, johon tökkäsin mukulat ja juurakot suoraan viime keväänä ja varjoisasta kukkalaatikosta, missä ne viettivät viime kesän. Syksyllä kun nostin mukulat ja juurakot mullasta, ne olivat osittain märäntyneet. Heitin huonoimmat pois ja loput puhdistin isoimmista multakokkareista ja laitoin kirjahyllyn päälle kuivamaan. Vajaat neljä viikkoa sitten istutin mukulat ja juurakot uuteen multaan. Ne lähtivät ihan hyvin kasvuun, mutta nyt ei näytä hyvältä. Kruunuvuokko vetää lehtensä tiukille sykeröille ja jaloleinikki kuivattaa jo lehtiään. Mikä meni pieleen? Osaako joku kokeneempi kertoa?

Tänään vihdoin kävin takapihan nurmikon kimppuun aseinani viime vuotisten kasvusäkkien sisällöt, puoli säkillistä hiekkaa, kalkkia ja uusia nurmikon siemeniä. Tyhjensin kasvusäkit keskelle pihaa ja sotkin yllättävän epätasalaatuista sisältöä käsin. Lisäsin joukkoon hiekan, kalkkirakeita ja nurmikon siemeniä. Tätä sotkua hämmensin kunnes se vaikutti riittävän tasalaatuiselta, jonka jälkeen levittelen sen takapihan painanteisiin. Leviteltyäni ja talsittuani aikani multaseoksen päällä, levittelin vielä lisää siemeniä ja kalkkia koko pihalle. Perennat ja pensaatkin saivat osansa kalkista. Nyt sade hoitaa lopputyöt.

Tässäpä tyhjentävä päivitys puutarhakuulumista parin viikon ajalta. Käykäähän kurkkaamassa Instagramissa ottamiani valokuvia. Tili on julkinen ja kuvat näkyvät kaikille, vaikka ei olisikaan Instaan kirjautunut. ;)

Pääsiäispuuhat

Krookukset ovat kukkineet ihanasti viime päivinä. Niiden kukinta on hyvin lyhyt, mutta kaunis. Posliinihyasintit sen sijaan näyttävät jatkavan kukintaansa paljon pidempään.
 

Orvokin taimet ovat jo ulkoilleet päivisin, mutta yöksi olen ottanut ne vielä sisälle.

Okran pienet taimet ovat jo tehneet nuppuja! Varmaan minun pitää nipistää nuput pois pienistä taimista, että ne jaksavat kasvaa isommiksi ennen kuin aloittavat kukintaansa. Huikeaa, koskaan ennen en ole onnistunut okran kasvatuksessa. Nyt on toivoa. ;)

Muutamat tomaatin, paprikan ja orvokin taimet ovat jo päässyt uusiin koteihin, koska meillä alkaa tulla ikkunalaudalla ahdasta. Vielä on runsaasti kotia etsiviä taimia, etenkin tomaatin taimien kanssa alan olla aika pulassa.

Pikkusyreeneissä on jo pieniä kukkanupun alkuja havaittavissa, kun oikein  läheltä katsoo. Ihanaa, kohta ne kukkivat oikein kauniisti. Myös pikkutalviossa on paljon nuppuja.

Tänään levitin hiekkaa nurmikolle, koska pihamaa on todella tiivistä. Lisäksi meillä tallotaan pihanurmikko ilmastointikengillä muutaman kerran kesässä. Puutarhakaupasta pitäisi käydä hakemassa iso säkki kalkkia nurmikolle ja perennoille levitettäväksi. Siitä vähän ajan päästä olisi ohjelmassa lannoitus. Toistaiseksi olen vaan keskittynyt ihailemaan pihalla ja sisälle kasvavia kasveja ja puutarhatyöt vielä odottavat tekijää.

Pääsiäisloma on kulunut vanhan kameran ja uuden objektiivin kanssa puuhastellessa. Lisää kuvia löydät Instagram-tililtäni.

Lauantai-illan pottiaskarteluja sanomalehdestä

En raaski heittää koulimattomia orvokin taimia kompostiin. Niinpä päätin koulia niitä toisen satsin viikko sitten koulitun neljänkymmenkahdeksan taimen lisäksi. Ensin piti askarrella minipotteja taimille. Inspiraatio pottien askarteluun ja kuvaukseen syntyi lauantai-illasta. Varsinainen kouliminen jäi tälle päivälle.

Kuvat ovat valitettavasti vähän hämäriä, johtuen myöhäisestä ajankohdasta. Aurinko alkoi jo painua mailleen. En tykkää käyttää kuvauksessa salamaa, joten kuvat nyt ovat tämmöisiä. Illan viimeisten auringonsäteiden valaisemia.

Tarvikkeet: sopivan kokoinen muotti (muotovaahtopullo), vedenpitävä rasia (tyhjä maitopurkki), sanomalehti, maalarinteippiä ja sakset

Leikkaa sanomalehti sopivankokoisiksi paloiksi, koko riippuu tehtävien pottien koosta

Taita sanomalehden pala kahtia pitkäksi suikaleeksi. Reunan voi vielä taittaa halutessaan uudestaan, että siitä tulee vahvempi. Kieputa suikale muotin ympärille ja teippaa kiinni.

Taittele ja teippaa pohja kiinni

Irrota potti korkista, laita johonkin vedenpitävään astiaan ja toista tarvittava määrä. Sitten eikun istuttamaan.

P.S. Yllätyslaatikko lähtee tänään kompostiin. Olen päättänyt, että minulla ei ole tilaa terassillani retiiseille tai millekään muullekaan kaalikasville, mitä ikinä laatikossa kasvaakaan. Ikivanha salaattinauha ei myöskään itänyt. Pieneen pottiin kylvetyt kukan yllätyssiemenet saavat vielä jäädä multaan. Jos vaikka sieltä vielä jotain nousisi.

Pelargoni- ja heliotrooppivauvoja sekä muita esikasvatuspuuhia

Tiistaina posti toi minulle kaksi ihanaa pakettia. Ihan kuin olisi tullut joulu keskelle kevättä.

Ensimmäisestä pahvilaatikosta paljastui kukkavauvoja, joille olin valmistellut kodit maitopurkeista etukäteen. Tänä kesänä etupihani varjoisaa kukkalaatikkoa koristaa kolme "Appleblossom"-ruusunnuppupelargonia ja neljä violettia heliotrooppia sekä runsaslukuinen määrä itse kasvatettuja orvokkeja. Heliotrooppi on minulle ihan uusi tuttavuus ja unohtelen jatkuvasti sen nimen. Etupihan kukkalaatikko on tuottanut minulle päänvaivaa, kun en ole keksinyt, mikä kasvi viihtyisi varjoisammassa paikassa. Päädyin kokeilemaan heliotrooppia luettuani jostakin, että se pärjäisi myös vähemmän aurinkoisella paikalla. Naapurilla kukkivat pelargonit koko viime kesän upeasti, joten päätin istuttaa myös niitä kukkalaatikkoon tänä vuonna.

Jotenkin minusta nämä pikkuiset kukkataimet, joita kevään ajan esikasvatetaan, hoivataan ja ulkoilutetaan hyvällä kelillä, ovat liikuttavia. Järkevä ihminen ostaisi taimet keväämmällä täysikokoisina, valmiina istutettavaksi suoraan ulos. Fiksu ja nuuka ihminen kasvattaisi taimet siemenestä tai tutulta saadusta pistokkaasta. Mutta minä tilaan ne netistä pieninä vauvoina ja ihailen taimia aikaisesta keväästä syksyyn saakka.

Ruusunnuppupelargoni "Appleblossom"

Violetteja heliotrooppeja

Pieniä orvokintaimia kauramaitopurkissa

Samalla kun istutin pelargonit ja heliotroopit maitopurkkeihin, päätin kylvää basilikan. Ohjeen mukaan basilika itää valoisassa, joten lykkäsin basilikarasian minikasvihuoneen aurinkoiselle hyllylle. Tämä minikasvihuoneeni on sijoitettu sisätiloihin tähän aikaan vuodesta ja auringon siihen porottaessa se voi muuttua saunaksi. Niinpä tein siitä riisutun mallin. Poistin siitä muovit ja nyt minikasvihuone on oikeasti vaan kukkahylly.

Vajaat neljä vuorokautta sitten kylvetty basilika ponnistaa jo mullasta

Toinen paketti sisälsi uuden makro-objektiivin Canonin vanhaan kameraani. Haaveena on saada tarkempia ja yksityiskohtaisempia lähikuvia kukkasista, ötököistä ja kaikista luonnosta löytyvistä pienistä ihmeistä. Nyt odotan kiihkeästi, että jotain uutta kuvattavaa ilmestyisi pihamaalle. Eilen näin ensimmäiset leskenlehdet kukassa, mutta ne eivät näyttäneet oikein kuvauksellisilta kaiken lian alla.

Tänään liotin jaloleinikkien juurakoita ja kruunuvuokkojen mukuloita muutaman tunnin ajan ja nyt ne odottavat istutusta. Pihalla talven viettäneestä puutarhamultasäkistä otettua multaa on lämpeämässä rasioissa kylpyhuoneen lattialle. Saa nähdä, tuleeko jaloleinikeistä ja kruunuvuokoista mitään tänä vuonna. Juurakot ja mukulat ovat olleet talven ajan kuiviltaan kirjahyllyn päällä rasiassa. Viime kesänä molemmat kasvit kukkivat huonosti ja niihin iski härmä tai joku muu kasvitauti, joka lakastutti lehdet  nopeasti. Minulla meni kasvatushommat pieleen viime vuonna, kun istutin juurakot ja mukulat suoraan ulos, kylmään multaan varjoisaan kukkalaatikkoon. Tänä vuonna ajattelin tehdä kaiken toisin. Esikasvatan kukat lämpimässä mullassa valoisan ikkunan edessä ja istutan kesällä ne aurinkoiselle terassille johonkin isoon ruukkuun.

Jaloleinikin juurakoita

Kruunuvuokon mukula

Eilen näin kaksi Harrikkaa, yhteensä niitä olen nähnyt neljä tänä keväänä. Oma pyöränikin olisi jo ihan valmiina kotiin noudettavaksi. Valitettavasti polveni vamma näyttää olevan sen verran vakavampaa laatua, että hetki pitää vielä parannella ennenkuin moottoripyörän selkään uskaltaa hypätä.

Orvokkien koulintaa

Eilen illalla päätin, että nyt on aika koulia orvokit. Mietin, mistä löytäisin riittävän pienet potit minikokoisille orvokin taimille, jotta saisin säästettyä mahdollisimman paljon taimia ja mahdutettua niitä ikkunan eteen valoon. Asunnossamme kun on tasan yksi ikkuna, jonka eteen voi taimia asetella. Makuuhuoneeseen ei mahdu ja kolmas huone on pohjoiseen päin. 

Onneksi tajusin, että samalla tavalla kuin isompia sanomalehtipotteja, voi rullailla myös minikokoisia potteja. Muotiksi poteille otin muotovaahtopurkin korkin. Ei kulunut paljoa sanomalehteä neljäänkymmeneen kahdeksaan pottiin. Potit olivat ihan täydellisen sopivia soijamaitopurkista leikattuun "suojaruukkuun". Yhteen maitopurkkiin mahtui neljä minipottia. Kotoa löytyvälle tarjottimelle mahtui soijamaitopurkin pohjia kaksitoista kappaletta. Siispä askartelin tarjottimen täyteen potteja ja sen jälkeen kyykin pari tuntia kylpyhuoneessa taimia istutellen. Voihan sen perjantai-illan silläkin tavalla viettää.

Orvokkien koulinta oli ihan oma projektinsa. Minikokoisen taimen kanssa sai käyttää sorminäppäryyttä, että sen sai istutettua ehjänä pieneen pottiinsa. Saman kun toisti lähes viisikymmentä kertaa, niin johan siihen alkoi rutiinit syntyä. Orvokin taimet eivät tietenkään mahtuneet tuohon pottimäärään, koska pikkutaimia oli varmaan toista sataa. Loput taimet odottavat nyt koulimattomina keksirasiassa varataimina menetysten varalle.

Orvokkipotit rivissä ja järjestyksessä

Lauantaiaamuna kuvasin myös sisällä kasvavia taimia aamuauringon valossa.

Pikkuinen miniluumutomaatin taimi

Paprikan taimet ovat jämäköitä

Okran rimpulat palvovat aurinkoa

Yllätyslaatikossakin senkun kasvetaan. Nyt alan epäillä, että olisivatko taimet retiisin alkuja? Jos ovat, niin luultavasti joudun niistä luopumaan. Ei minulle mahdu tänne enää retiisimaata. Vai mahtuisiko sittenkin johonkin ruukkuun? Voi tätä puutarhahullun elämää ja luopumisen tuskaa.

P.S. Oli ihan hurjan mukava ja hyödyllinen valokuvauskurssi tänään. Nyt minäkin tiedän jotain perusjuttuja järjestelmäkamerani säädöistä enkä kuvaa jatkossa enää automaatilla. Myös sommitteluun sain uusia ideoita. Heti piti taimipottikuvan rivit oikaista ennen tämän postauksen julkaisua. ;)

Pottitehtailua ja taimikasvattajan taivas

Sunnuntai-iltana inspiroiduin kierittämään taimipotteja varastoon, jotta niitä sitten on, kun alkaa taimien ahkera kouliminen. Idean sain Kylätien molemmin puolin-blogin postauksesta. Nyt on potteja tarkalleen ottaen 72,5. Puolikas siksi, että ensimmäisestä potista tuli vajaamittainen nysä, enkä tiedä, tuleeko sille käyttöä. Pottien tekeminen on nopeaa ja niin on taimien kouliminenkin, kunnes taimia on koulittavana useita kymmeniä kappaleita kerrallaan. Kaikki kevään odotukseen liittyvä touhuilu on kivaa tähän aikaan vuodesta.

Taimiseimessä kaikki hyvin toistaiseksi. Tomaatintaimet venyvät ainakin pituutta. Toivottavasti alkaisivat kasvaa pian leveyttäkin. Nyt ovat kuin nuoria varsoja honteloine jalkoineen. Orvokkilaarissa käy kova kuhina. Joka päivä uusia taimen alkuja poksahtelee mullan pintaan. Paprikalaatikossa vielä nukutaan. Katsotaan, nouseeko sieltä mitään tänä keväänä. Rakastan noita pieniä taimenalkuja, jotka ovat kuin lupaus keväästä. Tuijottelen niitä päivät pitkät kuin tuore äiti konsanaan.

Okran aluilla on synnytysvaikeuksia. Muutama kymmen okran tainta on noussut pintaan, mutta kova siemenkoppa ei ota lähteäkseen taimen päästä, jotta sirkkalehdet pääsisivät valoon. Saa nähdä, miten tässä jännitysnäytelmässä oikein käy. Olen koettanut varovasti sormilla vetää siemenen kuorta, mutta ne ovat liian tiukassa vielä.

Viikonloppuna vaihdoin osalle sisäkukista mullat ja samalla parturoin talven sisällä viettänyttä ihmeköynnöstä. Tuloksena oli kolme ruukullista bougainvillean pistokkaita. Saa nähdä, lähteekö nuo kasvuun ja jos lähtee, niin minne ne sitten sijoitan. Vaikeutena minulla on aina ollut heittää eläviä kasveja roskiin. Aina pitää antaa mahdollisuus.