Pionin kukka aukeaa ja muuta puutarhahöpinää

Viime kesänä istutettu kiinanpioni "Sarah Bernhard" jaksoi tehdä tänä vuonna yhden ainokaisen kukan. Mutta onhan se kaunis, vai mitä? Ensi vuonna odotan ainakin kolmea kukkaa! ;)

Pikkulaukka on avannut nuppujaan takapihan kukkapenkissä. Toisella puolella pihaa, pikkusyreenien alla, suikeroalpi availee omia keltaisia kukkiaan.

Tomaatissa on jo pieniä raakileita. En oikein vieläkään tiedä, olisiko espanjalaisesta miniluumutomaatin taimesta pitänyt ottaa varkaat pois vai ei. Olen nyppinyt uskollisesti varkaita pois. Nyt huomasin, että jokaiseen varkaaseen, jota en ole nypännyt, on tulossa uusi tomaattiterttu. Olenko siis vahingossa pienentänyt mahdollista satoa nyppimällä varkaat?

Avomaan kurkku kukkii täyttä päätä, joten kohta päästään korjaamaan satoa. Paprikassakin on pieniä kukan alkuja ja mansikoissa raakileita.

Okrasta pääsimme korjaamaan jo satoa, yksi palko oli jo syöntikokoinen. Maku okrassa ei ole kovinkaan voimakas, muistuttaa lähinnä kesäkurpitsaa, jossa olisi pellavansiemenlimaa. Okran ominaisuuteen kuuluu tuo limaisuus. Tehnee hyvää ruoansulatukselle. Mutta kaunishan se okran hedelmä on, kun leikkaa sen siivuiksi. Siitä saa kauniita kukkakuvioita vaikka salaattiin tai wokkiin. Okran kukatkin ovat kauniita, mutta kestävät vain yhden ainokaisen päivän. Monta kukkaa on jäänyt huomaamatta, kun ne ovat jo muuttuneet pieneksi palon aluksi.

Orvokit kasvavat okran taimien seurana. Ne ovat matalampia kuin okra ja tuovat istutukseen kivasti väriä. Voikohan kaikkia orvokin kukkia syödä, vai pitäisikö lajikkeen olla erikseen syötäväksi tarkoitettu? Saisi noistakin kauniin lisän salaatteihin.

Kasvit muuttaa pihalle

Viime postauksestani on jo vierähtänyt tovi aikaa. Nyt tämä asia korjaantuu, koska luvassa on kolme päivää peräkkäin tarinaa puutarhani tämän hetkisestä tilanteesta.

Elämä on pyörinyt valokuvauksen ympärillä maaliskuun lopussa tapahtuneen polvitapaturman jälkeen. Käykää kurkkaamassa Instagramista, millaisia kuvia olen ottanut uuden objektiivini kanssa.

Yhdeksän päivää sitten olin polvileikkauksessa, jossa minulle rakennettiin uusi eturistiside. Toipuminen leikkauksesta on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka kävely vielä melko vaivalloista onkin.

Mutta sitten taas puutarha-asioihin. Kaikki esikasvattamani kasvit ovat muuttaneet ulos jo monta viikkoa sitten. Ensi ne viettivät aikaa harsoteltassa ja totuttelivat ulkoilmaan, viileisiin öihin ja paahteisiin päiviin. Osa kasveista tietenkin poltti lehtensä, kun saivat ensi kosketuksensa aurinkoon, mutta kaikki ovat siitä toipuneet hyvin.

Tomaatinrotkuloista, niistä kahdesta, jotka koulin ulkoilmaan, on tullut topakoita ja melkoisen kookkaita tomaattikasveja. En voi olla hämmästelemättä, että niistä kalpeista, veltoista kasveista tuli ulkona vahvoja ja vihreitä. Toivottavasti öttiäiset käyvät pölyttämässä tomaatin kukat, jotta saadaan ihania, itse kasvatettuja kirsikkatomaatteja.

Tomaatintaimien väliin istutin basilikaa, koska Biolanin kasvusäkissä on aina kolmelle taimelle paikka. Tomaatti ja basilika ovat kumppanuuskasveja ja parantavat toistensa makua kuuleman mukaan.

Ensi vuonna en kylvä tomaatintaimia ihan näin aikaiseen, koska ne pääsivät kasvamaan aika pahasti yli tänä vuonna ennen kuin sain ne istutettua ulos. Oli vaikea käsitellä honteloita, jo tukea tarvitsevia taimenraaskuja. No, vannomatta paras, kun keväthuuma taas iskee. ;)

Paprikan taimet onnistuivat hyvin ja kylvöajankohtakin oli aika lailla oikea. Latvotut taimet tekevät nyt kukkanuppuja. Kolme tainta pääsi Biolanin kasvusäkkiin ja muut on jaettu maailmalle. Sunnuntaina lähtevät viimeiset paprikan taimet uuteen kotiinsa.

Kurkun siemeniä kylvin vain neljä vahingosta viisastuneena, koska olin pulassa taimieni kanssa koko kevään. Istutin kolme tainta Biolanin kasvusäkkiin ja yksi jäi varalle. Sattuipa sitten niin, että tuuli pyöritti pieniä kurkun taimia ja yksi niistä meni poikki. Onneksi oli varataimi vaihtaa tilalle. Nyt kurkussakin on pieniä kukan alkuja.

Okrat pahoittivat mielensä viileistä öistä ulosmuutettuaan ja ehdin jo surra hetken niiden menetystä, kunnes ne nostivat isot lehtensä takaisin pystyyn. Istutin okran taimet kestokassiin, jonka nostin muoviseen sängynaluslaatikkoon. No, eihän se kovin nätti ole, mutta en ehtinyt ja raaskinut ostaa lisää ruukkuja ja johonkin oli taimet istutettava. Kätevähän sitä on nyt työnnellä pitkin terassia, kun on pyörät alla. Okrien juurelle istutin orvokin taimia. Okran kukat kestävät vain hetken, mutta nyt niissä on jo useampi hedelmä kasvamassa. Myös orvokit availevat ensimmäisiä kukkiaan.

Orvokeista puheen ollen, niitä tuli aivan hervottomasti liikaa. Jos ensi vuonna kylvän orvokkeja, niin kylvän niitä paljon vähemmän ja kouliessa heitän reippaasti taimia roskiin. Minulla on vielä monta kymmentä tainta vailla kotia. Ystäväni on luvannut ottaa niitäkin huomenna, kun hän tulee okran ja paprikan taimia hakemaan. Istutin tänään pienimpiä rääpäläitä perennapenkin tyhjiin kohtiin. Sillä ei niin väliä, jos eivät lähde kasvuun, vaan maatuvat sinne. Onpahan tarjottu pikkuisille taimille vielä viimeinen mahdollisuus.

Ihmeköynnös muutti pihalle muutama viikko sitten ja ensi töikseen poltti kaikki lehtensä. Nyt on palaneet lehdet varisseet ja rungosta pukkaa kaikista mahdollista kohdista uusia, punaisia lehtitupsuja. Jokohan tänä vuonna tuo etelänihme suostuisi kukkimaan? Viime vuonna se toimitti vain viherkasvin virkaa. Keväällä meinasin vaihtaa mullat sille, mutta polvivammani ja raskas ruukku eivät houkutelleet ryhtymään puuhaan, joten päädyin vain työntämään kasan lannoitetikkuja multaan. Ehkä ensi vuonna vaihdan sen isompaan ja tukevampaan ruukkuun. Nykyinen ruukku on munanmallinen ja herkästi kaatuva.

Kruunuvuokko ja jaloleinikki taistelevat edelleen olemassaolostaan. Niiden vointi parantui hieman, kun pääsivät isompaan ruukkuun ja ulos, mutta silti ne eivät näytä erityisen hyvinvoivilta. En tiedä, mikä näitä vaivaa?

Lopuksi kuva-arvoitus. Kerroin aiemmin keväällä, että laitoin multaan jotain pieniä, ikivanhoja ystävältäni saatuja siemeniä. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä ne siemenet olivat. Yksi tämmöinen rääpäle nousi mullasta erittäin pitkän ajan kuluttua. Osaisiko joku vinkata, mikä kasvi mahtaa kuvassa olla? Voisiko tämä olla kelloköynnös tai joku muu köynnös? Erittäin hidaskasvuinen kaveri tämä ainakin tuntuu olevan.

Taimiosaston kuulumisia

Blogirintamalla on ollut vähän pidempi tauko. Viime päivät olen keskittynyt ihmettelemään luonnon heräämistä omalla pihalla ja pihan ulkopuolella. Kamera on ollut ahkerasti retkilläni mukana.

Tomaatin taimet ovat löytäneet hyvin uusiin koteihinsa, ainoastaan pari raaskua on vielä kodittomana. Ja tietysti jäljellä ovat ne omat kuusi tainta, joista puolet aion istuttaa ja toinen puoli on varataimina pahan päivän varalle. Tänään tein ensimmäisen kerran havainnon, että tomaateissahan on kukan alkuja! Huhheijaa, olenkohan vielä kevään edetessä pulassa? Nämä miniluumutomaatin siemenistä kasvatetut tomaatintaimet ovat osoittautuneet runkotomaateiksi ja vieläpä aika koviksi kasvamaan, kun vauhtiin pääsivät. Isoimpien taimien latvat huitelevat jo puolen metrin korkeudessa mullan pinnasta mitattuna. Tomaattien painoa nämä hujopit eivät jaksa kantaa ennen kuin saan ne sidottua. Sidonta taas ei onnistu ennen kuin istutan ne lopullisille paikoilleen Biolanin kastelualtaiden päälle kasvusäkkeihin.

Okrat kasvavat potrasti. On vaikea uskoa, että maaliskuun alkupuolella pitkin purkin reunoja retkottavista taimista on kasvanut niin topakkavartisia okran alkuja. Kaikissa taimissa on kukkanuppuja. Olen antanut itselleni luvan jättää nuput pieniin taimiin, koska odotan kovasti okran kaunista kukkaa. Mitä sillä on väliä, jos taimet jäävät pieniksi aloitettuaan kukinnan liian aikaiseen? Odotan okran kukkia enemmän kuin niiden hedelmiä.

Paprikaosastolla kasvetaan kilpaa. Paprikat levittävät isoja lehtiään toistensa päälle ja kilpailevat valosta ja kasvutilasta, vaikka jokaisella onkin oma purkki, missä kasvaa. Myös paprikan taimia on lähtenyt uusiin koteihin, mutta muutama koditon löytyy vielä taimihyllyltä. Olen miettinyt viime aikoina, että pitäisikö paprikaa latvoa? Jossakin blogissa paprikaa oli latvottu, mutta latvonnan tarpeellisuus jäi minulle epäselväksi.

Orvokkilandiassa kasvetaan myös täyttä päätä. Melkein joka päivä on taimien istutuspäivä, kun siirrän orvokin taimia pienistä muotovaahtopullon korkki-muotilla tekemistäni taimipoteista isompiin, kaulin muottina tehtyihin potteihin. Hommaa piisaa, sillä orvokin taimia taitaa olla satakuusi kappaletta kotona ja reilut viisikymmentä on lähtenyt maailmalle.

Basilika aloittelee kasvuaan vielä melko pienenä, mutta tuuheana. En tiedä, pitäisikö sitä koulia?

Jotta elämä ei olisi liian täydellistä, niin kruunuvuokot ja jaloleinikit eivät näytä viihtyvän meillä. Viime kesänähän ne molemmat kasvoivat huonosti ja lehdet alkoivat kellastua ja tippua jo alkukesästä. Kasvit kyllä kukkivat, mutta eivät olleet kovin kaunis näky. Ajattelin sen johtuneen viileästä maasta, johon tökkäsin mukulat ja juurakot suoraan viime keväänä ja varjoisasta kukkalaatikosta, missä ne viettivät viime kesän. Syksyllä kun nostin mukulat ja juurakot mullasta, ne olivat osittain märäntyneet. Heitin huonoimmat pois ja loput puhdistin isoimmista multakokkareista ja laitoin kirjahyllyn päälle kuivamaan. Vajaat neljä viikkoa sitten istutin mukulat ja juurakot uuteen multaan. Ne lähtivät ihan hyvin kasvuun, mutta nyt ei näytä hyvältä. Kruunuvuokko vetää lehtensä tiukille sykeröille ja jaloleinikki kuivattaa jo lehtiään. Mikä meni pieleen? Osaako joku kokeneempi kertoa?

Tänään vihdoin kävin takapihan nurmikon kimppuun aseinani viime vuotisten kasvusäkkien sisällöt, puoli säkillistä hiekkaa, kalkkia ja uusia nurmikon siemeniä. Tyhjensin kasvusäkit keskelle pihaa ja sotkin yllättävän epätasalaatuista sisältöä käsin. Lisäsin joukkoon hiekan, kalkkirakeita ja nurmikon siemeniä. Tätä sotkua hämmensin kunnes se vaikutti riittävän tasalaatuiselta, jonka jälkeen levittelen sen takapihan painanteisiin. Leviteltyäni ja talsittuani aikani multaseoksen päällä, levittelin vielä lisää siemeniä ja kalkkia koko pihalle. Perennat ja pensaatkin saivat osansa kalkista. Nyt sade hoitaa lopputyöt.

Tässäpä tyhjentävä päivitys puutarhakuulumista parin viikon ajalta. Käykäähän kurkkaamassa Instagramissa ottamiani valokuvia. Tili on julkinen ja kuvat näkyvät kaikille, vaikka ei olisikaan Instaan kirjautunut. ;)

Pääsiäispuuhat

Krookukset ovat kukkineet ihanasti viime päivinä. Niiden kukinta on hyvin lyhyt, mutta kaunis. Posliinihyasintit sen sijaan näyttävät jatkavan kukintaansa paljon pidempään.
 

Orvokin taimet ovat jo ulkoilleet päivisin, mutta yöksi olen ottanut ne vielä sisälle.

Okran pienet taimet ovat jo tehneet nuppuja! Varmaan minun pitää nipistää nuput pois pienistä taimista, että ne jaksavat kasvaa isommiksi ennen kuin aloittavat kukintaansa. Huikeaa, koskaan ennen en ole onnistunut okran kasvatuksessa. Nyt on toivoa. ;)

Muutamat tomaatin, paprikan ja orvokin taimet ovat jo päässyt uusiin koteihin, koska meillä alkaa tulla ikkunalaudalla ahdasta. Vielä on runsaasti kotia etsiviä taimia, etenkin tomaatin taimien kanssa alan olla aika pulassa.

Pikkusyreeneissä on jo pieniä kukkanupun alkuja havaittavissa, kun oikein  läheltä katsoo. Ihanaa, kohta ne kukkivat oikein kauniisti. Myös pikkutalviossa on paljon nuppuja.

Tänään levitin hiekkaa nurmikolle, koska pihamaa on todella tiivistä. Lisäksi meillä tallotaan pihanurmikko ilmastointikengillä muutaman kerran kesässä. Puutarhakaupasta pitäisi käydä hakemassa iso säkki kalkkia nurmikolle ja perennoille levitettäväksi. Siitä vähän ajan päästä olisi ohjelmassa lannoitus. Toistaiseksi olen vaan keskittynyt ihailemaan pihalla ja sisälle kasvavia kasveja ja puutarhatyöt vielä odottavat tekijää.

Pääsiäisloma on kulunut vanhan kameran ja uuden objektiivin kanssa puuhastellessa. Lisää kuvia löydät Instagram-tililtäni.

Paprikan ja okran taimia sekä tomaattirasian arvoitus

Kylvin tasan kaksi viikkoa sitten paprikan ja okran siemenet. Molemmissa siemenpusseissa oli parasta ennen päiväys monta vuotta sitten. Epäilin, että itääköhän niistä mikään. Epäilys osottautui turhaksi.
 

Paprikalaatikossa käy kova kuhina. Uusia terhakoita taimia puskee koko ajan mullan pintaan.

 Koulin tänään okrantaimet. Honteloita taimia valtavan pitkällä varrella varustettuna oli jäätelörasiassa monta kymmentä. Vain kahdeksan parhaannäköistä pääsi jatkoon, koska ihan pakko on jostain luopua. Istutin taimet kylvö- ja taimimultaan ja laitoin purkin pohjalle puoli ruokalusikallista kanankakkarakeita varastolannoitukseksi. Saa nähdä, mitä okrat tykkäävät. Luin jostain blogista, että ne tarvitsevat paljon ravinteita. Tarkoitus on kasvattaa yhdestä kolmeen okraa ruukuissa kesällä, jos ne sinne asti selviävät. Loput hengissä säilyneet taimet lähtevät sitten johonkin onnelliseen kotiin tai menevät suoraan madon ruuaksi, ellei kukaan niitä huoli. Mutta tässä vaiheessa on turha vielä niin pitkälle asioita miettiä, koska vielä en ole koskaan onnistunut okraa aikuiseksi kasviksi asti kasvattamaan.

Tällä hetkellä taimikasvatukseni näyttää menestyksekkäältä. Toki ei kannata juhlia, koska takaiskuja puutarhahommissa voi tulla milloin tahansa. Mietin kuitenkin, että jos tomaatti- ja paprikaviljelmäni jatkavat terhakkaa kasvuaan, niin mihin joudun taimieni kanssa? Lisäksi on ihan pakko laittaa avomaankurkkua, koska se menestyi niin hienosti viime kesänä. Tomaatti tietysti tarvitsee kasvukaverikseen tuuhean basilikapehkon. Eli neljä eri lajia, joille on varattuna kaksi Biolanin kasteluallasta kasvusäkkeineen. Yhdessä multasäkissä on paikka kolmelle taimelle eli tällä hetkellä paikkoja on jaossa kuusi kappaletta. Koska kurkku ei viihdy muiden kasvattamieni kasvien kanssa, niin se omii toisen multasäkin kokonaan. Tällöin tomaatille, paprikalle ja basilikalle jää yksi säkki eli yksi paikka per laji. Eihän tästä tule mitään! Ehkä pakko ostaa vähintään yksi kasteluallas lisää, jotta saisin edes pari tomaatin ja paprikan tainta kasvamaan. Huoh, kyllä on puutarhaharrastajalla ongelmat. ;)

Loppuun laatikon arvoitus. Kolme päivää sitten tyhjentelin epämääräisiä siemenpusseja multiin. Kuvassa olevassa tomaattirasiassa kasvaa siemensekoitusta, jota arvelin joksinkin salaattisekoitukseksi, mutta mitään varmuutta ei ole. Ainut, mikä on varmaa, niin seoksessa oli monenlaisia siemeniä. Voi olla, että kuvassa olevat ovat samaa lajia ja muut kaverit ei ole vielä heränneet. Mutta mitä luulette, kasvaako tässä salaattia vai jotain ihan muuta?

Pottitehtailua ja taimikasvattajan taivas

Sunnuntai-iltana inspiroiduin kierittämään taimipotteja varastoon, jotta niitä sitten on, kun alkaa taimien ahkera kouliminen. Idean sain Kylätien molemmin puolin-blogin postauksesta. Nyt on potteja tarkalleen ottaen 72,5. Puolikas siksi, että ensimmäisestä potista tuli vajaamittainen nysä, enkä tiedä, tuleeko sille käyttöä. Pottien tekeminen on nopeaa ja niin on taimien kouliminenkin, kunnes taimia on koulittavana useita kymmeniä kappaleita kerrallaan. Kaikki kevään odotukseen liittyvä touhuilu on kivaa tähän aikaan vuodesta.

Taimiseimessä kaikki hyvin toistaiseksi. Tomaatintaimet venyvät ainakin pituutta. Toivottavasti alkaisivat kasvaa pian leveyttäkin. Nyt ovat kuin nuoria varsoja honteloine jalkoineen. Orvokkilaarissa käy kova kuhina. Joka päivä uusia taimen alkuja poksahtelee mullan pintaan. Paprikalaatikossa vielä nukutaan. Katsotaan, nouseeko sieltä mitään tänä keväänä. Rakastan noita pieniä taimenalkuja, jotka ovat kuin lupaus keväästä. Tuijottelen niitä päivät pitkät kuin tuore äiti konsanaan.

Okran aluilla on synnytysvaikeuksia. Muutama kymmen okran tainta on noussut pintaan, mutta kova siemenkoppa ei ota lähteäkseen taimen päästä, jotta sirkkalehdet pääsisivät valoon. Saa nähdä, miten tässä jännitysnäytelmässä oikein käy. Olen koettanut varovasti sormilla vetää siemenen kuorta, mutta ne ovat liian tiukassa vielä.

Viikonloppuna vaihdoin osalle sisäkukista mullat ja samalla parturoin talven sisällä viettänyttä ihmeköynnöstä. Tuloksena oli kolme ruukullista bougainvillean pistokkaita. Saa nähdä, lähteekö nuo kasvuun ja jos lähtee, niin minne ne sitten sijoitan. Vaikeutena minulla on aina ollut heittää eläviä kasveja roskiin. Aina pitää antaa mahdollisuus.

Taimiseimessä tapahtuu

Vajaa viikko sitten innostuin siemenkylvöistä. Viime sunnuntaina piilotin multaan kaupasta ostettujen miniluumutomaattien siivuja. Melko pian alkoi näyttää siltä, että siivut homehtuvat. Päädyin purkamaan sanomalehdestä taittelemani multapotit ja heitin kaikki yhteen isoon ruukkuun odottamaan mullan jatkokäyttöä. Mullan voi aina kierrättää puutarhahommissa. Kuitenkin siinä purkuhommissa huomasin, että jossain siemenessä oli vähän eloa, joten päätin jättää tomattisiivut mullan päälle ja unohtaa ne vähäksi aikaa.

Tomaatintaimet kuusi päivää kylvön jälkeen

Saman päivän iltana kylvin orvokin siemenet hajakylvönä isoon muovirasiaan.

Minikokoisia orvokintaimia

 Okran ja paprikan siemenet kylvin kolme päivää sitten. Paprikasta ei näy vielä mitään, mutta okrasta puskee pieniä lenkkejä mullan pintaan.

Okrat itävät kolme päivää kylvön jälkeen

Vanhentuneiden siemenpussien tyhjennystä eli okran ja paprikan kylvöjä

Minulla on vuosikausia vanha pyöreä peltinen keksirasia, joka on kuvioitu Beatrix Potterin Petteri Kaniini-aiheella. Tuossa aarrerasiassa säilytän siemeniä, joista osa on jäänyt kylvöistä yli ja osa on omia keräämiäni.

Eilen innostuin tonkimaan rasiaa ja huomasin siellä paprikan ja okran siemeniä, jotka ovat vanhentuneet ajat sitten. Paprikapussissa on parasta ennen päiväys 2014 ja okrassa 2013. Joskus pieni riskinotto voi kannattaa ja kyseiset pussit eivät parane rasiassa hautomalla. Niinpä laitoin eilen illalla okran siemenet likoamaan, koska ne ovat sellaisia vähän isompia nappuloita. Tänä aamuna on tarkoitus kylvää molemmat siemenet. Kuukalenterin mukaan nyt  pitäisi olla hyvä hetki kylvöille. Itse en ole koskaan kalenteria noudattanut enkä asialle mitenkään vihkiytynyt. Olisiko siinä syy kasvatusteni vaihtelevaan menestykseen?

Aikaisempia kylvöjäni olen tiiraillut suurentavat silmälasit päässä. Ihan kuin orvokin siemenissä olisi havaittavissa pientä eloa! Sen sijaan tomaattipotit näyttävät homehtuvan, kaikesta huolimatta. Ehkä vika oli siemenissä, talven ulkona viettäneessä taimimullassa tai sitten kuun asento oli väärä. Olipa miten tahansa, mutta tomaatinkylvöt pitänee aloittaa alusta. Olen sen verran oppinut tästä harrastuksessani, että tuleen ei kannata jäädä makaamaan. Jos joka homma menee pieleen, niin eikun kokeilemaan jotain uutta. Ei ne siemenet maailmasta lopu. Tila kasvatusikkunalta kyllä voi loppua, jos siemenhepuli pääsee kovin pahaksi.