Mietimme ensin riippahernepuuta, joka kokonsa puolesta sopisi meille. Lisäksi kyseisen kasvin sanotaan olevan erittäin vahva ja vähään tyytyvä. Mutta koska olen heikkona vaaleanpunaisiin kukkiin, niin ahkeran googlailun tuloksena löysin unelmapuun.
Ruusumantelin kukka on uskomattoman kaunis. Ruusumanteli on luonnostaan pensas, mutta sitä saa vartettuna yleensä luumupuun runkoon. Ruusumantelin sanotaan menestyvän ykkös- ja kakkosvyöhykkeillä, vaikkakin se tuntuu olevan hyvin herkkä kasvi ja väärässä paikassa talvehtiminen saattaa epäonnistua. Asumme ykkösvyöhykkeellä ja meillä on hyvin aurinkoinen eteläpiha. Joten pakko on kokeilla ruusumantelia! Jos se ei menesty, niin vaihdetaan sitten riippahernepuuhun tai johonkin muuhun pieneen, rungolliseen puuhun. Harmillisesti ruusumantelia myydään ilmeisesti vain keväällä, sen kukinta-aikaan. Joten joudun nyt odottelemaan omaa ruusumantelipuutani ensi kevääseen. Kyllä on taas odottavan aika pitkä. Mutta eihän se toki kukkisi kuin ensi keväänä vasta. Mutta viherpeukalon sormi syyhyää päästä järjestelmään pihaa uuteen uskoon.
Suikeroalpi ja pikkutalvio saavat vapaasti levitä pienen puun alle. Suikeroalpi on jo kovaa vauhtia valtaamassa alaa tulevalta reviiriltään. Se kurottaa pitkiä suikeroitaan pikkusyreenien alta kohti nurmikkoa.
Ruusumantelipuuta, kärhökaarta ja uutta kukkapenkkiä odotellassa voimme ihailla tällä hetkellä kukkapenkissä kukkivia kukkia, Ritarinkannus "Blue Jade" ja varjolilja kukkivat todella kauniisti. Tosin kuunliljoista vain yksi kukkii, muut ovat vielä liian pieniä. Mutta pienet taimet kasvavat sitkeästi kuunliljojen alla, joten toivoa on, että jonain vuonna varjoliljoja kukkii kokonainen rivi.
