Kevään ensimmäiset

Eilen bongasin kevään ensimmäisen Harrikan liikenteessä linkuttaessani bussipysäkille. Ai että, se ääni sai taas kaipuun heräämään. Odotan niin kovasti Porsterin kotiinpaluuta. Tällä hetkellä tuskailen polvivamman kanssa ja pelkään, että jos polvi ei tule kuntoon pian, niin saattaa myös kevään moottoripyöräily minun osaltani lykkääntyä. Moottoripyöräily ja alta pettävä polvi ei nimittäin ole kovin hyvä yhdistelmä.

Tänään kuvasin kevään ensimmäisen kukintaansa aloittelevan sipulikasvin. Posliinihyasintit ojentelevat jo sinivalkoraidallisia nuppujaan lehtiensä välistä. Tästä se alkaa kevään sipulikasvien kukkiva ilotulitus.

Toisessa kuvassa vielä kerran jouluruusu. Olen aivan rakastanut tuohon kukkaan. Se on minun ensimmäinen lajiaan ja talvehti oikein hyvin ilman talvisuojausta. Luin juuri netistä, että jouluruusu pitäisi suojata talveksi. No, me ei jouluruusun kanssa kumpikaan tiedetty sitä, niin pärjättiin ilman. Mutta nyt on iskenyt pahemman laatuinen jouluruusukuume. Niitä pitäisi saada lisää erivärisiä. Katsokaa nyt vaikka tätä pisamanaamaa "Double Pink Spotted". Eikö olekin ihana?

 Onneksi kohta pihalla on muitakin kukkia kuvattavana. ;)

Orvokkien koulintaa

Eilen illalla päätin, että nyt on aika koulia orvokit. Mietin, mistä löytäisin riittävän pienet potit minikokoisille orvokin taimille, jotta saisin säästettyä mahdollisimman paljon taimia ja mahdutettua niitä ikkunan eteen valoon. Asunnossamme kun on tasan yksi ikkuna, jonka eteen voi taimia asetella. Makuuhuoneeseen ei mahdu ja kolmas huone on pohjoiseen päin. 

Onneksi tajusin, että samalla tavalla kuin isompia sanomalehtipotteja, voi rullailla myös minikokoisia potteja. Muotiksi poteille otin muotovaahtopurkin korkin. Ei kulunut paljoa sanomalehteä neljäänkymmeneen kahdeksaan pottiin. Potit olivat ihan täydellisen sopivia soijamaitopurkista leikattuun "suojaruukkuun". Yhteen maitopurkkiin mahtui neljä minipottia. Kotoa löytyvälle tarjottimelle mahtui soijamaitopurkin pohjia kaksitoista kappaletta. Siispä askartelin tarjottimen täyteen potteja ja sen jälkeen kyykin pari tuntia kylpyhuoneessa taimia istutellen. Voihan sen perjantai-illan silläkin tavalla viettää.

Orvokkien koulinta oli ihan oma projektinsa. Minikokoisen taimen kanssa sai käyttää sorminäppäryyttä, että sen sai istutettua ehjänä pieneen pottiinsa. Saman kun toisti lähes viisikymmentä kertaa, niin johan siihen alkoi rutiinit syntyä. Orvokin taimet eivät tietenkään mahtuneet tuohon pottimäärään, koska pikkutaimia oli varmaan toista sataa. Loput taimet odottavat nyt koulimattomina keksirasiassa varataimina menetysten varalle.

Orvokkipotit rivissä ja järjestyksessä

Lauantaiaamuna kuvasin myös sisällä kasvavia taimia aamuauringon valossa.

Pikkuinen miniluumutomaatin taimi

Paprikan taimet ovat jämäköitä

Okran rimpulat palvovat aurinkoa

Yllätyslaatikossakin senkun kasvetaan. Nyt alan epäillä, että olisivatko taimet retiisin alkuja? Jos ovat, niin luultavasti joudun niistä luopumaan. Ei minulle mahdu tänne enää retiisimaata. Vai mahtuisiko sittenkin johonkin ruukkuun? Voi tätä puutarhahullun elämää ja luopumisen tuskaa.

P.S. Oli ihan hurjan mukava ja hyödyllinen valokuvauskurssi tänään. Nyt minäkin tiedän jotain perusjuttuja järjestelmäkamerani säädöistä enkä kuvaa jatkossa enää automaatilla. Myös sommitteluun sain uusia ideoita. Heti piti taimipottikuvan rivit oikaista ennen tämän postauksen julkaisua. ;)

Perennat ja sipulikukat heräilevät

Tänä aamuna heräsin auringon ensisäteisiin. Kun olin saanut koirat hoidettua, hiippailin kamera kaulassa takapihalle ihailemaan kevättä. Keväiset ja kesäiset aamut ovat jotenkin taianomaisia. Aamukahvikupin ääressä sitten valikoin kuvista parhaat teille nähtäväksi ja taistelin rivitysten kanssa blogissani. Kuvat menivät ihan miten sattuun ja jouduin ne todella moneen kertaan laittamaan uudelleen.

Tänään olen menossa valokuvauskurssille, joten toivon mukaan pystyn kuvaamaan jatkossa entistä paremmin sommiteltuja, tarkempia ja kauniimpia kuvia. Nykyisellä objektiivilla en saa tämän tarkempaa lähikuvaa, joten uusi lähikuviin sopivan objektiivin hankinta on työn alla.

Jouluruusun nupuissa on herkkää vaaleanpunaista

Piippoja, piippoja

Leimupenkissä kasvetaan jo täydellä tohinalla

Ritarinkannus heräilee ja oikoo ryppyisiä lehtiään

Pionikin näyttää talvehtineen hyvin

Koiraperheen koti

Näin keväisin, kun aurinko näyttää armottomasti kaiken likaisuuden ulkona ja sisällä asunnossa, joudun väkisinkin miettimään, miltä minä haluan asuntomme näyttävän. Koskaan se ei ole näyttänyt sisustuslehtien unelmakämpältä kuin korkeintaan ulkoapäin kuvattuna. Pihani on kyllä aika hieno kesäisin, vaikka itse sanonkin. Ainakin kukkapenkkien osalta.

Talven pimeydessä, kaamoksen läpi sumussa kahlatessa ei asunnossa vallitsevaan epäjärjestykseen jaksa kiinnittää huomiota. Kotimme on kahden aktiivisen aikuisen ja kolmen rämäpäisen koiran pesä ja jokaisen sisustussuunnittelijan painajainen. Tai ehkä unelma. Tässä kodissa olisi sisustussuunnittelijalle nimittäin puuhaa. Ja ihan ensin pitäisi kaivaa siivousvälineet ja ikkunanpesuvehkeet kaapista.

Minä olen kesäisin lähes koko ajan ulkona. Ihan pihalla olen jatkuvasti, mutta kesäisin ihan fyysisestikin. Aamulla sipsuttelen kahvikuppi kourassa pihalle ihmettelemään luonnon heräämistä, kun muut perheen jäsenet vielä nukkuvat. Päivä jatkuu koiralenkillä, kukkapenkkien möyrinnällä, valokuvauksella luonnossa, Porsterilla ajelulla tai rannalla. Kesällä minua ei kiinnosta, miltä sisällä näyttää.

Mutta kevät. Ihana, kamala kevät. Pihalla on suurta odotuksen tuntua, mutta vielä siellä ei voi päiviään viettää. Valo paljastaa pesemättömät ikkunat ja likaisen sohvan. Ei, en ole masentunut tai ahdistunut keväästä, kuten joku lukija nyt voi tässä vaiheessa miettiä. Mietin vaan, että asuntomme ei vastaa sisustuslehtien unelmakämppiä. Mutta ei sen tarvitse. Meidän perheessä tykätään mennä ja touhuta, siivotaan sitten kun aikaa jää. Kuten joku viisas on sanonut, ei kukaan ole katunut sitä, ettei siivonut tarpeeksi. Elämätöntä elämää monet katuvat.

Silti en voi kieltää, ettenkö kadehtisi niitä, joiden asunto on kaunis ja harmoninen, ja jossa vallitsee seesteinen tunnelma. Meidän asuntomme on vain persoonallinen ja kotoisasti rempallaan.;)

 

Matalapainetta

Tänään on ollut harmaa ja sateinen päivä. Minä toimin aurinkoenergialla ja tämmöinen harmaus vetää mielenkin matalaksi. Ulkona on rumaa ja likaista. Tuntuu, että asiat junnaa paikoillaan. Porsterin suunniteltuun kotiinpaluuseen on vielä reilu kuukausi aikaa. Jännittää, osaanko enää ajaa moottoripyörällä talven tauon jälkeen. Taimiosastollakin jurotetaan, pienet taimet näyttävät samankokoisilta joka päivä. Ne varmaan kasvattavat juuria ja varustautuvat tulevaan kesään.

Elämään kuuluu tämmöisiä tylsiä päiviä, kun mikään ei oikein innosta. Jos elämä olisi pelkkää pilvissä leijailua ja vaahtokarkkeja, niin kyllähän siihenkin tympiintyisi. Mutta usein tylsistyneenä sohvalla maatessa saa uusia ideoita. Tänään laitoin vanhan järjestelmäkamerani akun laturiin. Täytyy alkaa tosissaan perehtymään kameran sielunelämään ja ehkä hommata siihen lisää objektiiveja. Haluaisin niin kovasti valokuvata kaikkea pientä ja kaunista. Kännykkäkamera ei suostu tarkentamaan haluamiini kuvakohteisiin. Onneksi Iso Poika on sen verran iso, että siitä saa kameralla ihan kohtuullisia kuvia.;)

Vähän tympii tämä valokuvamallina olo

Iso Poika ja taustalla minikasvihuone

Pikkuiset, mutta terhakat paprikan taimet jaksavat ilahduttaa harmaanakin päivänä

Paprikan ja okran taimia sekä tomaattirasian arvoitus

Kylvin tasan kaksi viikkoa sitten paprikan ja okran siemenet. Molemmissa siemenpusseissa oli parasta ennen päiväys monta vuotta sitten. Epäilin, että itääköhän niistä mikään. Epäilys osottautui turhaksi.
 

Paprikalaatikossa käy kova kuhina. Uusia terhakoita taimia puskee koko ajan mullan pintaan.

 Koulin tänään okrantaimet. Honteloita taimia valtavan pitkällä varrella varustettuna oli jäätelörasiassa monta kymmentä. Vain kahdeksan parhaannäköistä pääsi jatkoon, koska ihan pakko on jostain luopua. Istutin taimet kylvö- ja taimimultaan ja laitoin purkin pohjalle puoli ruokalusikallista kanankakkarakeita varastolannoitukseksi. Saa nähdä, mitä okrat tykkäävät. Luin jostain blogista, että ne tarvitsevat paljon ravinteita. Tarkoitus on kasvattaa yhdestä kolmeen okraa ruukuissa kesällä, jos ne sinne asti selviävät. Loput hengissä säilyneet taimet lähtevät sitten johonkin onnelliseen kotiin tai menevät suoraan madon ruuaksi, ellei kukaan niitä huoli. Mutta tässä vaiheessa on turha vielä niin pitkälle asioita miettiä, koska vielä en ole koskaan onnistunut okraa aikuiseksi kasviksi asti kasvattamaan.

Tällä hetkellä taimikasvatukseni näyttää menestyksekkäältä. Toki ei kannata juhlia, koska takaiskuja puutarhahommissa voi tulla milloin tahansa. Mietin kuitenkin, että jos tomaatti- ja paprikaviljelmäni jatkavat terhakkaa kasvuaan, niin mihin joudun taimieni kanssa? Lisäksi on ihan pakko laittaa avomaankurkkua, koska se menestyi niin hienosti viime kesänä. Tomaatti tietysti tarvitsee kasvukaverikseen tuuhean basilikapehkon. Eli neljä eri lajia, joille on varattuna kaksi Biolanin kasteluallasta kasvusäkkeineen. Yhdessä multasäkissä on paikka kolmelle taimelle eli tällä hetkellä paikkoja on jaossa kuusi kappaletta. Koska kurkku ei viihdy muiden kasvattamieni kasvien kanssa, niin se omii toisen multasäkin kokonaan. Tällöin tomaatille, paprikalle ja basilikalle jää yksi säkki eli yksi paikka per laji. Eihän tästä tule mitään! Ehkä pakko ostaa vähintään yksi kasteluallas lisää, jotta saisin edes pari tomaatin ja paprikan tainta kasvamaan. Huoh, kyllä on puutarhaharrastajalla ongelmat. ;)

Loppuun laatikon arvoitus. Kolme päivää sitten tyhjentelin epämääräisiä siemenpusseja multiin. Kuvassa olevassa tomaattirasiassa kasvaa siemensekoitusta, jota arvelin joksinkin salaattisekoitukseksi, mutta mitään varmuutta ei ole. Ainut, mikä on varmaa, niin seoksessa oli monenlaisia siemeniä. Voi olla, että kuvassa olevat ovat samaa lajia ja muut kaverit ei ole vielä heränneet. Mutta mitä luulette, kasvaako tässä salaattia vai jotain ihan muuta?

Piippoja, perennoja ja pitkäkorvien tuhoja

Tänä aamuna kävin ihmettelemässä, mitä sulaneen lumen alta on paljastunut. Onhan sitä kaikenlaista. Posliinihyasintin piipot kurkistelevat pikkusyreenien juurelta.

Tuija-aidan juurella osa piipoista kasvaa jo kovaa vauhtia. En uskalla ihan vielä sanoa tämän lajia, koska sen verran monilajisen sipulisekoituksen upotin viime syksynä maahan. Mutta tämä arvoitus selviää ihan pian.

Jouluruusu jatkaa kevätvenyttelijään hangen alta. Siinä on todella paljon nuppuja. Odotan vain, millainen kukkaloisto on kohta käsillä.

Jaloritarinkannus Blue Jade työntää jo uutta alkua hangen keskellä. Tämä ekopuutarhuri ei tee puutarhatöitä syksyisin. Jätän perennojen oksat syksyllä pystyyn. Keväällä silppuan ne sitten kasvien juurelle maanparannusaineeksi. Tämän toimintatavan huono puoli on, että paitsi kasvit, myös arkkiviholliseni etanat ja kotilot talvehtivat perennan oksien suojissa hyvin. Toivottavasti joku pieni lintu kävisi pian syömässä nuo kuvassakin esiintyvät niljakkaan munat ennen kuin niistä kuoriutuu mitään.

Syysleimu Cool Water hämmästyttää minua nyt kovasti. En tunne kovin hyvin leimujen sielunelämää, mutta tämä yksilö ainakin on päättänyt rueta lisääntymään lumen alla ihan tosissaan. Vai mitä ihmettä tässä kuvassa tapahtuu? Sekä maata vasten laonneissa että pystyyn jääneissä oksissa on pieniä leimujen alkuja. Luulin noiden oksien kuolleen talven aikana.

Lopuksi vähän masentavampi kuvasarja. Jänisten, rusakkojen tai citykanien tuhoamat pikkusyreenit. Lisänä lumen katkomat oksat. Ei taida näistä enää nättejä kasveja tulla?

Pihakierros, taimia ja kylvöjä

Viime päivät on satanut vettä aika lailla ja kevään odotus on jo kiihkeää. Pihakierroksella havaitsin, että jouluruusukin odottaa kevättä. Viime joulun alla se alkoi tekemään nuppuja, mutta lumi yllätti sen kesken kukinnan. Nyt kun lumipeite alkaa sulamaan jouluruusun päältä, se jatkaa kukintaa kuin koko talvea ei olisi ollutkaan.

Jänikset, citykanit tai jotkut muut pitkäkorvat tekivät keskitalvella tuhoja meidän paritalon asuntojen pihoja rajaavassa pikkusyreeniaidassa. Eräänä talvisena päivänä havaitsin, että syreenirivistön vieressä jälki oli kuin taistelutantereella. Todisteeksi tapahtumasta oli jäänyt myllätty lumipeite, katkenneita ja järsittyjä syreeninoksia sekä kasa papanoita. Leikkelin joku aika sitten katkenneita oksia ja siistin pensaita. Nyt kuitenkin lumen sulettua lisää näyttää siltä, että tuhot ulottuvat ihan pensaiden alareunaan asti. Taitaa olla pikkusyreenit liian hentoisia kasveja aitakasviksi. Ehkä ne pitäisi vaihtaa isompaan syreeniin. Mielessäni jo siintää jalosyreeni Moskovan Kaunotar. Mitä luulette, sopisiko se aitakasviksi pienelle pihalle?

Jouluruusu ponnistaa lumen alta

Taimiseimessä tapahtuu. Paprikat ovat itäneet, wuhuu! Kylvin ne tasan yksitoista päivää sitten ja eilen näkyi ensimmäisen kerran elonmerkkejä. Olin jo valmis luovuttamaan, niin on pitkä aika kymmenen vuorokautta yli-innokkaan puutarhurin kalenterissa.

Paprikat heräilevät

Kaiveltuani uudelleen siemenrasiaani, päädyin laittamaan multiin ikivanhaa salaattinauhaa, jossa siemenet ovat rivissä paperinauhan sisällä. Kylvin myös jotain siemensekoitusta, josta päällyspussi on hävinnyt. En ole ollenkaan varma, mitä tästä sekoituksesta kasvaa, mutta epäilen senkin olevan jonkin sortin salaattisekoitusta. Lisäksi minulla oli muutama ystävältäni saatu siemen pienen pienessä purkissa. Näistäkään siemenistä ei ole mitään hajua, mitä ne ovat. Sen verran uskallan veikata, että jotain perennaa niistä kasvaa. Muistan päivän, kun hän minulle jakoi oman siemenrasiansa aarteita. Siitä on kauan aikaa. Jännä nähdä, itääkö näistä mikään ja jos itää, niin mitä niistä tulee. Pääsette mukaan arvailemaan, kunhan jotain ilmestyy mullan pinnalle.

Tomaattirasiat toimivat minikasvihuoneina. Pienessä sanomalehtipotissa on itämässä yllätyskukkaa.

Perjantaina tuli tilaamani minikasvihuone. Se pääsi aurinkoiselle paikalle olohuoneen ikkunan eteen. Puolisoni totesi, että siinä se seisoo paraatipaikalla kuin alttari ikään. Kieltämättä mielikuva alttarista on aika osuva. Minikasvihuone muistuttaa muodoltaan vähän jotain alttarirakennelmaa. Minä kyykin sen ääressä päivät pitkät ja palvon pieniä kasvien alkuja lähes jumalallisena ihmeenä.

Pottitehtailua ja taimikasvattajan taivas

Sunnuntai-iltana inspiroiduin kierittämään taimipotteja varastoon, jotta niitä sitten on, kun alkaa taimien ahkera kouliminen. Idean sain Kylätien molemmin puolin-blogin postauksesta. Nyt on potteja tarkalleen ottaen 72,5. Puolikas siksi, että ensimmäisestä potista tuli vajaamittainen nysä, enkä tiedä, tuleeko sille käyttöä. Pottien tekeminen on nopeaa ja niin on taimien kouliminenkin, kunnes taimia on koulittavana useita kymmeniä kappaleita kerrallaan. Kaikki kevään odotukseen liittyvä touhuilu on kivaa tähän aikaan vuodesta.

Taimiseimessä kaikki hyvin toistaiseksi. Tomaatintaimet venyvät ainakin pituutta. Toivottavasti alkaisivat kasvaa pian leveyttäkin. Nyt ovat kuin nuoria varsoja honteloine jalkoineen. Orvokkilaarissa käy kova kuhina. Joka päivä uusia taimen alkuja poksahtelee mullan pintaan. Paprikalaatikossa vielä nukutaan. Katsotaan, nouseeko sieltä mitään tänä keväänä. Rakastan noita pieniä taimenalkuja, jotka ovat kuin lupaus keväästä. Tuijottelen niitä päivät pitkät kuin tuore äiti konsanaan.

Okran aluilla on synnytysvaikeuksia. Muutama kymmen okran tainta on noussut pintaan, mutta kova siemenkoppa ei ota lähteäkseen taimen päästä, jotta sirkkalehdet pääsisivät valoon. Saa nähdä, miten tässä jännitysnäytelmässä oikein käy. Olen koettanut varovasti sormilla vetää siemenen kuorta, mutta ne ovat liian tiukassa vielä.

Viikonloppuna vaihdoin osalle sisäkukista mullat ja samalla parturoin talven sisällä viettänyttä ihmeköynnöstä. Tuloksena oli kolme ruukullista bougainvillean pistokkaita. Saa nähdä, lähteekö nuo kasvuun ja jos lähtee, niin minne ne sitten sijoitan. Vaikeutena minulla on aina ollut heittää eläviä kasveja roskiin. Aina pitää antaa mahdollisuus.

Päivän koirakuvat

Tänään ollaan saatu nauttia jälleen ihanan aurinkoisesta säästä. Alla kuvasarja Ryhmä Rämän päivän touhuista.

Herätessäni päiväunilta sohvalta, huomasin saaneeni tällaista päiväuniseuraa

Auringonpalvontaa sisätiloissa

Ympäri mennään ja yhteen tullaan

Onko siellä joku?

Mielenkiintoinen hajujälki

Taimiseimessä tapahtuu

Vajaa viikko sitten innostuin siemenkylvöistä. Viime sunnuntaina piilotin multaan kaupasta ostettujen miniluumutomaattien siivuja. Melko pian alkoi näyttää siltä, että siivut homehtuvat. Päädyin purkamaan sanomalehdestä taittelemani multapotit ja heitin kaikki yhteen isoon ruukkuun odottamaan mullan jatkokäyttöä. Mullan voi aina kierrättää puutarhahommissa. Kuitenkin siinä purkuhommissa huomasin, että jossain siemenessä oli vähän eloa, joten päätin jättää tomattisiivut mullan päälle ja unohtaa ne vähäksi aikaa.

Tomaatintaimet kuusi päivää kylvön jälkeen

Saman päivän iltana kylvin orvokin siemenet hajakylvönä isoon muovirasiaan.

Minikokoisia orvokintaimia

 Okran ja paprikan siemenet kylvin kolme päivää sitten. Paprikasta ei näy vielä mitään, mutta okrasta puskee pieniä lenkkejä mullan pintaan.

Okrat itävät kolme päivää kylvön jälkeen

Haaveilua

Tähän aikaan kevättä se aina alkaa, haaveilu maalle muutosta. Olisihan se mahdottoman kiva asua maalla, missä koirat saisivat temmeltää vapaana isolla, aidatulla pihamaalla.

Puutarhassani kasvattaisin kaiken maailman kasviksia ja hedelmäpuut kukkisivat keväisin. Kaarteilevat perennapenkit olisivat yhtä kukkivaa ilotulitusta kevään alusta syksyn pimeisiin. Kevät alkaisi sipulikukkien sinfonialla ja syksy päättyisi kauniisiin ruskan sävyihin erilaisissa puissa ja pensaissa. Taimi- ja siemenkuvastoista hommaisin kaikki kauneimmat pionit, kärhöt, kurjenpolvet, varjoliljat sekä kuunliljat ja ehkä minulla olisi oma ruusutarhakin. Olisin niin pihalla koko kesän, ihan fyysisestikin.

Omassa autotallissa puolison kanssa rassailtaisiin moottoripyöriä. Jos lottovoitto paukahtaisi kohdalle, niin autotallia täyttäisi joku upea jenkkiautokin, jolla voisi sitten kesäkauniilla kruisailla maaseututeitä.

Tämä tauti puhkeaa aina keväisin ja pahenee kesää kohden. Tauti aiheuttaa lähes kouristuksen omaista tunnetta rintakehässä, kun juhannuksen tienoilla pyörähtää kotiseudullaan Savon sydämessä. Maalaisuus on kohdallani sellaista sorttia, ettei se lähde kulumallakaan, ei edes yli tusinassa Etelä-Suomessa vietetyssä vuodessa.

Kaipuu maalle muutosta helpottaa ensimmäisten räntäkelien ja syyspimeiden myötä. Kun elämä siirtyy sisälle ja moottoripyörät talviteloilleen, niin onhan se kiva päästä oven edestä julkisilla ihan minne vaan kehäkolmosen sisäpuolella.

P.S. Miniluumutomaatin siemenet taitavat itää sittenkin!

Vanhentuneiden siemenpussien tyhjennystä eli okran ja paprikan kylvöjä

Minulla on vuosikausia vanha pyöreä peltinen keksirasia, joka on kuvioitu Beatrix Potterin Petteri Kaniini-aiheella. Tuossa aarrerasiassa säilytän siemeniä, joista osa on jäänyt kylvöistä yli ja osa on omia keräämiäni.

Eilen innostuin tonkimaan rasiaa ja huomasin siellä paprikan ja okran siemeniä, jotka ovat vanhentuneet ajat sitten. Paprikapussissa on parasta ennen päiväys 2014 ja okrassa 2013. Joskus pieni riskinotto voi kannattaa ja kyseiset pussit eivät parane rasiassa hautomalla. Niinpä laitoin eilen illalla okran siemenet likoamaan, koska ne ovat sellaisia vähän isompia nappuloita. Tänä aamuna on tarkoitus kylvää molemmat siemenet. Kuukalenterin mukaan nyt  pitäisi olla hyvä hetki kylvöille. Itse en ole koskaan kalenteria noudattanut enkä asialle mitenkään vihkiytynyt. Olisiko siinä syy kasvatusteni vaihtelevaan menestykseen?

Aikaisempia kylvöjäni olen tiiraillut suurentavat silmälasit päässä. Ihan kuin orvokin siemenissä olisi havaittavissa pientä eloa! Sen sijaan tomaattipotit näyttävät homehtuvan, kaikesta huolimatta. Ehkä vika oli siemenissä, talven ulkona viettäneessä taimimullassa tai sitten kuun asento oli väärä. Olipa miten tahansa, mutta tomaatinkylvöt pitänee aloittaa alusta. Olen sen verran oppinut tästä harrastuksessani, että tuleen ei kannata jäädä makaamaan. Jos joka homma menee pieleen, niin eikun kokeilemaan jotain uutta. Ei ne siemenet maailmasta lopu. Tila kasvatusikkunalta kyllä voi loppua, jos siemenhepuli pääsee kovin pahaksi.