Muuttopuuhia

Blogini on kärsinyt pitkästä hiljaiselosta. Sen sijaan elämässäni on ollut tapahtumia siitäkin edestä. Jotain vähän vihjaisinkin edellisessä postauksessani. Kerrottakoon se nyt ihan kokonaan. Olemme ostaneet omakotitalon Itä-Suomesta! Nyt on puuhamaata omiin tarpeisiin. Ensi kesänä pääsen toteuttamaan unelmiani ihan toden teolla.

En tiedä, jatkanko tätä blogia, jonka nimi ja aihepiiri eivät tällä hetkellä vastaa ollenkaan toisiaan. Luultavammin perustan uuden blogin, joka perustuu kotoiluun ja puutarhapuuhiin. Tämän blogin jätän niille harrikkaseikkailuille, joita varten tämän alun perinkin rustasin. Kaikki on kuitenkin auki ja elämä täynnä mahdollisuuksia. Lupaan kertoa teille ensi tilassa, jos ja kun perustan uuden blogin, että pääsette mukaan seuraamaan puutarhatouhujani heti alkumetreiltä asti.

Olen ajatellut katsoa ensin, mitä uusi puutarhani pitää sisällään, ennen kuin isken pistolapioni maahan ja alan kaivaa kasveja maasta ja istuttamaan uusia. Tämä tulee olemaan vaikeaa, kun jo nyt sähköpostiini kilahtelee vietteleviä perennatarjouksia ensi kesälle. Ajattelin kuitenkin aloittaa keväällä hyötypuutarhasta ja katsastaa perennat ennen kukkapenkkien mylläystä.

Vanhasta kodista mukaani ei lähde muita kasveja kuin varjoliljan siemenet multapurkissa ja jouluksi ostamani jouluruusu ruukussa. Pihamaallani hullistelevat espanjansiruetanat muine etanakavereineen saavat jäädä tänne etelään, heitä en mukaani huoli.

Ihanaa joulunaikaa toivotellen
Sari

Kevään ensimmäiset

Eilen bongasin kevään ensimmäisen Harrikan liikenteessä linkuttaessani bussipysäkille. Ai että, se ääni sai taas kaipuun heräämään. Odotan niin kovasti Porsterin kotiinpaluuta. Tällä hetkellä tuskailen polvivamman kanssa ja pelkään, että jos polvi ei tule kuntoon pian, niin saattaa myös kevään moottoripyöräily minun osaltani lykkääntyä. Moottoripyöräily ja alta pettävä polvi ei nimittäin ole kovin hyvä yhdistelmä.

Tänään kuvasin kevään ensimmäisen kukintaansa aloittelevan sipulikasvin. Posliinihyasintit ojentelevat jo sinivalkoraidallisia nuppujaan lehtiensä välistä. Tästä se alkaa kevään sipulikasvien kukkiva ilotulitus.

Toisessa kuvassa vielä kerran jouluruusu. Olen aivan rakastanut tuohon kukkaan. Se on minun ensimmäinen lajiaan ja talvehti oikein hyvin ilman talvisuojausta. Luin juuri netistä, että jouluruusu pitäisi suojata talveksi. No, me ei jouluruusun kanssa kumpikaan tiedetty sitä, niin pärjättiin ilman. Mutta nyt on iskenyt pahemman laatuinen jouluruusukuume. Niitä pitäisi saada lisää erivärisiä. Katsokaa nyt vaikka tätä pisamanaamaa "Double Pink Spotted". Eikö olekin ihana?

 Onneksi kohta pihalla on muitakin kukkia kuvattavana. ;)

Perennat ja sipulikukat heräilevät

Tänä aamuna heräsin auringon ensisäteisiin. Kun olin saanut koirat hoidettua, hiippailin kamera kaulassa takapihalle ihailemaan kevättä. Keväiset ja kesäiset aamut ovat jotenkin taianomaisia. Aamukahvikupin ääressä sitten valikoin kuvista parhaat teille nähtäväksi ja taistelin rivitysten kanssa blogissani. Kuvat menivät ihan miten sattuun ja jouduin ne todella moneen kertaan laittamaan uudelleen.

Tänään olen menossa valokuvauskurssille, joten toivon mukaan pystyn kuvaamaan jatkossa entistä paremmin sommiteltuja, tarkempia ja kauniimpia kuvia. Nykyisellä objektiivilla en saa tämän tarkempaa lähikuvaa, joten uusi lähikuviin sopivan objektiivin hankinta on työn alla.

Jouluruusun nupuissa on herkkää vaaleanpunaista

Piippoja, piippoja

Leimupenkissä kasvetaan jo täydellä tohinalla

Ritarinkannus heräilee ja oikoo ryppyisiä lehtiään

Pionikin näyttää talvehtineen hyvin

Piippoja, perennoja ja pitkäkorvien tuhoja

Tänä aamuna kävin ihmettelemässä, mitä sulaneen lumen alta on paljastunut. Onhan sitä kaikenlaista. Posliinihyasintin piipot kurkistelevat pikkusyreenien juurelta.

Tuija-aidan juurella osa piipoista kasvaa jo kovaa vauhtia. En uskalla ihan vielä sanoa tämän lajia, koska sen verran monilajisen sipulisekoituksen upotin viime syksynä maahan. Mutta tämä arvoitus selviää ihan pian.

Jouluruusu jatkaa kevätvenyttelijään hangen alta. Siinä on todella paljon nuppuja. Odotan vain, millainen kukkaloisto on kohta käsillä.

Jaloritarinkannus Blue Jade työntää jo uutta alkua hangen keskellä. Tämä ekopuutarhuri ei tee puutarhatöitä syksyisin. Jätän perennojen oksat syksyllä pystyyn. Keväällä silppuan ne sitten kasvien juurelle maanparannusaineeksi. Tämän toimintatavan huono puoli on, että paitsi kasvit, myös arkkiviholliseni etanat ja kotilot talvehtivat perennan oksien suojissa hyvin. Toivottavasti joku pieni lintu kävisi pian syömässä nuo kuvassakin esiintyvät niljakkaan munat ennen kuin niistä kuoriutuu mitään.

Syysleimu Cool Water hämmästyttää minua nyt kovasti. En tunne kovin hyvin leimujen sielunelämää, mutta tämä yksilö ainakin on päättänyt rueta lisääntymään lumen alla ihan tosissaan. Vai mitä ihmettä tässä kuvassa tapahtuu? Sekä maata vasten laonneissa että pystyyn jääneissä oksissa on pieniä leimujen alkuja. Luulin noiden oksien kuolleen talven aikana.

Lopuksi vähän masentavampi kuvasarja. Jänisten, rusakkojen tai citykanien tuhoamat pikkusyreenit. Lisänä lumen katkomat oksat. Ei taida näistä enää nättejä kasveja tulla?

Pihakierros, taimia ja kylvöjä

Viime päivät on satanut vettä aika lailla ja kevään odotus on jo kiihkeää. Pihakierroksella havaitsin, että jouluruusukin odottaa kevättä. Viime joulun alla se alkoi tekemään nuppuja, mutta lumi yllätti sen kesken kukinnan. Nyt kun lumipeite alkaa sulamaan jouluruusun päältä, se jatkaa kukintaa kuin koko talvea ei olisi ollutkaan.

Jänikset, citykanit tai jotkut muut pitkäkorvat tekivät keskitalvella tuhoja meidän paritalon asuntojen pihoja rajaavassa pikkusyreeniaidassa. Eräänä talvisena päivänä havaitsin, että syreenirivistön vieressä jälki oli kuin taistelutantereella. Todisteeksi tapahtumasta oli jäänyt myllätty lumipeite, katkenneita ja järsittyjä syreeninoksia sekä kasa papanoita. Leikkelin joku aika sitten katkenneita oksia ja siistin pensaita. Nyt kuitenkin lumen sulettua lisää näyttää siltä, että tuhot ulottuvat ihan pensaiden alareunaan asti. Taitaa olla pikkusyreenit liian hentoisia kasveja aitakasviksi. Ehkä ne pitäisi vaihtaa isompaan syreeniin. Mielessäni jo siintää jalosyreeni Moskovan Kaunotar. Mitä luulette, sopisiko se aitakasviksi pienelle pihalle?

Jouluruusu ponnistaa lumen alta

Taimiseimessä tapahtuu. Paprikat ovat itäneet, wuhuu! Kylvin ne tasan yksitoista päivää sitten ja eilen näkyi ensimmäisen kerran elonmerkkejä. Olin jo valmis luovuttamaan, niin on pitkä aika kymmenen vuorokautta yli-innokkaan puutarhurin kalenterissa.

Paprikat heräilevät

Kaiveltuani uudelleen siemenrasiaani, päädyin laittamaan multiin ikivanhaa salaattinauhaa, jossa siemenet ovat rivissä paperinauhan sisällä. Kylvin myös jotain siemensekoitusta, josta päällyspussi on hävinnyt. En ole ollenkaan varma, mitä tästä sekoituksesta kasvaa, mutta epäilen senkin olevan jonkin sortin salaattisekoitusta. Lisäksi minulla oli muutama ystävältäni saatu siemen pienen pienessä purkissa. Näistäkään siemenistä ei ole mitään hajua, mitä ne ovat. Sen verran uskallan veikata, että jotain perennaa niistä kasvaa. Muistan päivän, kun hän minulle jakoi oman siemenrasiansa aarteita. Siitä on kauan aikaa. Jännä nähdä, itääkö näistä mikään ja jos itää, niin mitä niistä tulee. Pääsette mukaan arvailemaan, kunhan jotain ilmestyy mullan pinnalle.

Tomaattirasiat toimivat minikasvihuoneina. Pienessä sanomalehtipotissa on itämässä yllätyskukkaa.

Perjantaina tuli tilaamani minikasvihuone. Se pääsi aurinkoiselle paikalle olohuoneen ikkunan eteen. Puolisoni totesi, että siinä se seisoo paraatipaikalla kuin alttari ikään. Kieltämättä mielikuva alttarista on aika osuva. Minikasvihuone muistuttaa muodoltaan vähän jotain alttarirakennelmaa. Minä kyykin sen ääressä päivät pitkät ja palvon pieniä kasvien alkuja lähes jumalallisena ihmeenä.