Uuden kodin sisustussuunnitelmia

Uuden kodin sisustuksesta haaveilu on ihanaa. Minulla on ollut tapana mitata uusi koti jo ennen muuttoa. Lähtöä odotellessa piirrän ruutupaperille huoneiden pohjapiirrustukset mittakaavassa. Olemassa olevat tai vakavasti hankintalistalla olevat huonekalut piirrän erikseen ja leikkaan ne paperista. Sitten sovittelen huonekaluja eri paikkoihin ja eri huoneisiin. Tämä helpottaa muutossa, kun huonekalut voi kantaa suoraan paikoilleen.

Vierashuone

Lähes kaikki nykyisen asunnon huonekalut ovat jo löytäneet oman paikkansa ruutupaperilla. Nykyisen pystymallisen koiranruokapakastimen ja tulevan arkkupakastimen paikat ovat vielä vähän hakusessa. Terassikalusteen sopivuutta vilpolaan ei ole mitattu, joten jotain pientä jännitystä jää muuttohetkeenkin.

Ostoslistalla on piirustuksessa näkyvä levitettävä sohvasänky tai laveri. Haluaisin ostaa laverin kirpputorilta, mutta niitä näyttää olevan melko huonosti tarjolla. Toivottavaa olisi, että laveri löytyisi läheltä uutta kotia. Mikäli päädymme hankkimaan sängyn uutena, tämän hetkinen ykkössuosikki on Kiteen huonekalutehtaan valmistama Notte vuodesohva-divaani. Koska vierashuone on pieni, vähäeleinen Notte sopisi sinne mainiosti.

Mattoja tarvitaan paljon. Nykyiset mattomme eivät ole enää oikein edustuskelpoisia, joten  asunnostamme ei tule montakaan käyttökelpoista mattoa uuteen kotiin. Mielessä on kyllä kierrätysideoita vanhoille matoille puutarhassa. Niistä sitten lisää joskus myöhemmin. ;)

Olohuoneeseen olemme ajatelleet hankkia ison Vedbäk-maton Ikeasta. Toki aito käsinkudottu itämainen matto olisi superhieno, mutta kolmen koiran perheessä turhan kallis investointi. Olohuoneeseen tarvitaan lisäksi ainakin yksi pitkä käytävämatto, sekä kalusteista sohvapöytä ja pitkä tv-taso.

Keittiön pirttikalusteen alle on vielä matto etsinnässä. Haaveissa olisi joku ihana värikäs räsymatto. Kokoa silläkin matolla pitää olla jonkin verran.

Vierashuoneeseen tulee äitini kutoma kaunis räsymatto. Lisäksi meille tulee kokoelma erilaisia räsymattoja molempien vanhemmilta. Katsotaan mistä huoneista ne paikkansa löytävät. Ihan kaikkea ei sentään ole piirretty ruutupaperille.

Vielä vähän muuttojuttuja

Muuttoon on enää kaksi viikkoa aikaa. Asuntomme muuttuu hetki hetkeltä kaaottisemmaksi, kun muuttolaatikot valtaavat alaa.

Sulatin eilen toisen pakastimen ja totesin, että ihmisten ruokia on kohtuullinen määrä jäljellä. Ne saadaan syötyä loppuun ennen muuttoa, vaikkakin linssikeittoa ja hirvenlihaa on jossain muodossa ruokalistalla melko useana päivänä. Mutta koska minulla oli syksyllä huonot rauta-arvot, nuo eväät sopivat mainiosti ruokavaliooni.

Neljän päivän päästä koirat lähtevät mummolaan pois muuton alta. Sitten pääsen todenteolla jatkamaan pakkausta ja siivoilemaan asuntoa. Koiranruoat pakastimesta lähtevät koirien mukana mummolaan.

Pakkaustarinat jäivät viimeksi hieman kesken. Tässä tulee muutama lisävinkki pakkaukseen.

Erikokoiset minigrip-pussit tai vastaavat uudelleen suljettavat pussit ovat käteviä pienten juttujen pakkauksessa. Itsehän käytän minigrip-pussia myös meikkipussina ja joskus rahakukkarona, koska se ei vie tilaa laukusta.

Pyyhkeet ja liinavaatteet ovat hyviä pehmusteita. Särkyvät tavarat käärin pyyhkeisiin ja astiat pakkaan petivaatteiden kanssa, niin ne eivät kolise toisiaan vasten. Yleensä ainakin pienet käsipyyhkeet ja astiapyyhkeet menevät kaikki pehmusteiksi, joten niitä ei jää erikseen pakattavaksi.

Painavia kirjoja ei kannata mättää laatikon täydeltä. Tämän asian olen oppinut kantapään kautta saatuani äkäistä palautetta muuttomiehiltä ja -naisilta. Vaikka kirjoja olisi monta hyllyllistä pakattavana, voi olla järkevämpää pakata laatikko vain puolilleen kirjoja ja laittaa jotain kevyempää siihen päälle.

Pahvilaatikoihin on hyvä kirjoittaa päälle, mitä ne pitävät sisällään ja ehkä vielä sekin, mihin huoneeseen ne kannetaan uudessa osoitteessa. Se helpottaa kovasti tavaroiden etsintää uudessa kodissa.

Tavaroiden autoon lastaus on oma episodinsa. Isot huonekalut kannetaan ensin kyytiin ja sitten väleihin ja päälle laitellaan pienempiä. Mattoja, peittoja ja patjoja voi käyttää pehmusteena, jotta kovat huonekalut eivät naarmuunnu. Painavat laatikot tulevat alle ja kevyemmät päälle. Epämääräiset nyssäkät heitetään päällimäiseksi, koska niiden päälle ei voi enää mitään painavaa pinota.

Tämä lienee muuttosaagan viimeinen osa. Koskaan ei elämästä tietysti tiedä, mitä mutkia matkaan vielä tulee. Ensi kerralla kerron kuitenkin teille uuden kodin sisustussuunnitelmista.

Muuttotavaroiden pakkausta

Pahoittelut näin alkuun kaikille, jotka ovat kyllästyneet lukemaan minun muuttotouhuista ja -mietteistä.

Elämä on pyörinyt viime kuukaudet muuttoasioiden ympärillä. Monenlaista paperihommaa on hoidettu uuden talon ostamisen ja entisen asunto-osakkeen myymisen tiimoilta. Isona apuna asioiden järjestelyssä ovat olleet puolisoni vanhemmat, jotka asuvat meidän tulevalla kotipaikkakunnalla.

Henkinen työ, mitä joutuu väistämättä tekemään näin ison muutoksen äärellä, jäi alkuun kaiken paperin pyörityksen jalkoihin. Viime aikoina on sitäkin tullut käsiteltyä ja siitä aihepiiristä olenkin kirjoittanut edelliset postaukset, jotka löytyvät postauksista Uuden äärellä ja Pohdintaa elämästä, kuolemasta ja kaikenlaisista lähdöistä.

Muuttoon liittyy kolmaskin osio, eli ihan se fyysinen muutto. Tavarat täytyy pakata laatikoihin ja nyssäköihin, kantaa muuttoautoon ja siivota vanha koti ennen lähtöä. Uudessa kodissa sitten puretaan laatikot ja asetellaan tavarat uusille paikoilleen. Minusta ehkä parasta on tämä, kun pääsee vihdoin tekemään jotain fyysistä.

Noin viikko sitten aloitin pakkaamisen. Tällä hetkellä tietokonehuoneen seinustalla on kaksitoista Ikean muuttolaatikkoa täynnä tavaraa siistissä rivissä ja pinossa. Kirsikkana kakun päällä nököttää yksinäinen banaanilaatikko, joka pitää sisällään minun epämääräisen laukkukokoelmani ja joka on siirtynyt purkamattomana osoitteesta toiseen.

En ole varsinaisesti käsilaukkuihminen. Rento olkalaukku, yleensä aina se sama, kulkee mukanani kauppareissuilla. Työmatkoilla minua palvelee uskollisesti jo vähän nuhjaantunut punainen, nahkasomisteinen Fjällräven-reppu.

Mutta takaisin pakkaamiseen. Ikean pahviset muuttolaatikot ovat mahtavia. Ne laskostuvat pieneen tilaan, kun eivät ole käytössä ja kestävät tarvittaessa useammankin muuton. Niitä voi käyttää myös varastolaatikkoina. Laatikoita ei ole hinnallakaan pilattu. Toki pahvisia muuttolaatikoita myyvät monet muutkin liikkeet, mutta me ollaan totuttu noihin Ikean laatikoihin. Muutossa on erityisen kätevää, että kaikki laatikot ovat suurin piirtein samanmuotoisia, niin pinoutuvat muuttoautoon nätimmin.

Minä olen ajatellut jatkokäyttää nuo Ikean pahvilaatikot viljelylaatikoiden pohjalla estämässä rikkaruohojen kasvua. Siis ne ylimääräiset laatikot, jotka eivät päädy varastokäyttöön.

Olen aiemmin suorittanut monta muuttoa myös banaanilaatikoiden voimalla. Niiden etuna on ehdottomasti se, että jos vaan jostain laatikoita onnistuu löytämään, niin nehän ei maksa mitään. Banaanilaatikoita kannattaa kysellä lähikaupoista, jos semmoisista muuttolaatikkoina haaveilee.

Hengarissa roikkuvat juhlavaatteet olen pussittanut 200-litraisiin jätesäkkeihin viiden hengarin nipuissa. Teippasin hengarit nippuun pakkausteipilla ripustuskoukun juuresta. Jätesäkin pohjaan leikkasin reiän, josta pujotin hengarinipun. Lopuksi viimeistelin näin syntyneen pukupussin sulkemalla pakkausteipillä avonaisen alaosan.

Vielä on paljon pakkaamatta. Vaatekaapin käyttövaatteet ja ulkovaatteet heitän jätesäkkeihin viime hetkellä. Kovin paljoa etukäteen ei voi pakata vaatteita, jotka ovat vielä käytössä arjessa.

Keittiössä tyhjennämme keittiön kaappeja, jääkaappia ja pakastinta tekemällä niiden sisällöistä ruokaa. Koetamme ostaa mahdollisimman vähän uutta syötävää. Pakastin olisi tarkoitus saada tyhjäksi jo muutamaa päivää ennen muuttoa, jotta sen voisi sulattaa hyvissä ajoin ennen lähtöä. Varsinainen pakkaus keittiössä myös jää melko viime tinkaan, koska kyllähän ihmisen pitää syödä.

Muutto on kovaa hommaa. Mutta kuten jo aiemmin mainitsin, niin kokemusta muutoista löytyy meidän perheessä. Tavaroiden pakkaus, kantaminen muuttoautoon ja muuttoautosta pois sujuu jo melko rutiinilla. Odotan jo innolla, että pääsen asettelemaan uuteen kotiini tavaroita paikoilleen. Se on niin ihanaa!

Pohdintaa elämästä, kuolemasta ja kaikenlaisista lähdöistä

Talven pimeys ja muuttotouhut saavat minut miettimään kaikenlaisia, välillä vähän synkkiäkin ajatuksia.

On ihanaa muuttaa omakotitaloon maalle. Tuntuu hyvältä saada tilaa olla, elää ja hengittää. Vihdoinkin on riittävästi puutarhamaata myllättäväksi ja metsiä samoiltavaksi.

Sitten iskee muuttoväsymys. Lähes neljässätoista vuodessa olen ehtinyt tavata monia ihania ihmisiä pääkaupunkiseudulla. Työkaverit, bussitutut, koiralenkkikaverit ja ystävät jäävät tänne. Olen lähtenyt ennenkin, joten tiedän, mitä se merkitsee. Ystävät ja tutut jäävät. Harvan kanssa enää tulee pidettyä yhteyttä. Vain muistot jäävät. Ja joskus vanhoja aikoja tulee viiltävä ikävä. Tapaan uusia ihmisiä ja saan uusia ystäviä. Ei elämä lopu, se vaan muuttaa muotoaan. Jokainen ihmissuhde on arvokas omalla tavallaan. Jokainen eletty hetki on raita elämän räsymatossa.

Jostain syystä lähtö herättää minussa ajatuksia kuolemasta. Onhan tämä eräänlainen kuolema, yhden aikakauden loppu.

Eläinlääkärin odotushuoneessa istuessani mietin, kuinka kauan vielä saan nauttia karvaisten ystävieni seurasta. Perheen Prinsessa, tuo luppakorvainen söpöläinen, tuli minulle asuttuani vuoden Espoossa. Hän on kulkenut mukanani lähes koko sen ajan, kun olen asunut pääkaupunkiseudulla. Askel alkaa jo painaa ja uni maistuu. Vielä hän jaksaa juosta spurtteja metsässä. Elämä on kuitenkin rajallista.

Ystäväni kävi kylässä viimeisen kerran ennen meidän muuttoa. Hän sanoi, että tulee käymään luonani maalla. Lähtöhalauksen pituudessa oli jotain lopullista. Enhän minä muuta maailman ääriin, en edes ulkomaille. Silti, jokainen meistä elää omaa elämäänsä ja ihmissuhteet muuttuvat sen mukana. Jonain päivänä sitä tajuaa, että toista ei enää ole.

Meidän Iso Poika ei kestä emännän tunteilua. Heti, kun se kuulee ryystävän äänen tietokoneen äärestä, se ryntää paikalle ja tökkää kostella kuonollaan kysyäkseen, onko kaikki hyvin. Kaikki on hyvin. Emäntä täällä vaan tunteilee.

Kun ajattelen uutta kotiani, ajattelen enimmäkseen minun tulevaa puutarhaani ja kompostejani. Komposti on siitä kiva asia, että se ei aiheuta haikeita tunteita. Sinne mätetään ruoan tähteet ja kasvien raadot, haudataan ne kompostin uumeniin sydän odotusta täynnä. Sieluni silmin tuoksuttelen komposteistani valmistunutta humusta, jossa jo näen uuden alun. Kuvittelen pienet kasvintaimet terhakoina kasvamassa ja syksyllä isoa porkkananippua kädessäni. Komposti on minun unelmani ja intohimoni, siinä on loputon elämän kierto.

Kirsikkatomaatin taimen rimpulat viime keväältä