Suuria puutarhaunelmia ja syyspuuhia

Kylläpä aika kuluu nopeaan. Edellisen kerran olen kirjoitellut tänne blogiini heinäkuussa. Loppukesä meni polvea kuntouttaessa, valokuvauksen ja töiden parissa. Tänään kuitenkin ajattelin lyhyesti päivittää elämänmenoa täällä Espoossa.

Suuret puutarhaunelmat eivät toteutuneet ihan toivotunlaisesti.

Kurkkusato oli kyllä mahtava, jälleen kerran. Avomaan kurkku on ehkä maailman helpoin kasvi kasvattaa aurinkoisella paikalla. Tämän kommentin kirjoitan kahden vuoden kokemuksella. ;) Kesäkurpitsa vetää kyllä vertoja helppoudessaan kurkulle. Valitettavasti nykyiselle pihalleni ei mahtunut yhtään kesäkurpitsan tainta.

Espanjalaiset miniluumutomaatit pääsivät kunnolla vauhtiin vasta jo syksyn kolkutellessa ovelle. Vaikka tomaattisatoa saatiinkin ihan kohtalaisesti, niin iso osa raakileista jäi kypsymättä. Osa vihreistä tomaateista odottaa nyt keittiön pöydällä kulhossa mahdollista kypsymistä. Jos haluaa kokeilla jotain erilaista, niin suosittelen tomaatin taimien kasvattamista kaupan vihannesosaston tomaateista. Niistä ei tiedä, minkä mallisia kasveja niistä tulee. Mutta ainakin tietää, millaista satoa ne tekevät. Itselleni jäi epäselväksi vielä syksynkin tullen, että olisiko varkaat pitänyt poistaa tai kasvia leikata jossain vaiheessa. Osan varkaista poistin ja osa jäi kasvamaan ja tuotti satoa. Latva oli pakko typistää loppukesästä, kun tukikehikon korkeus loppui. Tomaatin lehtiä leikkelin loppukesästä varjostamasta raakileita.

Paprikasato oli todellinen pettymys. Vaikka paprikat kasvoivat rehevästi ja kukkivat runsaasti, niin raakileet alkoivat pilaantua aina jossain vaiheessa. Vihreään, pieneen paprikaan ilmestyi ruskeita laikkuja, jotka levisivät ajan myötä. Huomasin myös, että tällaisessa paprikassa oli auki leikatessa usein vettä sisällä. Taisin saada yhden melkein kypsän paprikan ja muutaman vihreän. Mikähän minun paprikoitani oikein vaivasi?

Koristemansikat olivat sananmukaisesti koristemansikoita. Kauniit, vaaleanpunaiset, tummanpunaiset ja valkoiset kukat olivat kauniita, mutta mansikkasatoa ei voi kehua. Joitakin mansikoita söimme, osa homehtui ja osa vaan maistui pahalle. Seuraavan kerran kun kasvatan mansikkaa, niin laitan jotain tunnettua viljelylajiketta, josta tulee hyvä sato.

Itse kasvattamani orvokit kukkivat edelleen kukkapenkissä. Kyseiset taimet olivat mikropieniä taimia, jotka olivat vähällä päätyä kompostiin, mutta saivat vielä mahdollisuuden kukkapenkissä. Kuinka monella kukkii orvokit lokakuun loppupuolella? =D

Saattelin juuri pihaa talviteloilleen tänä aamuna. Pihan syyspuuhissa on haikeutta, joka liittyy kesän loppumiseen. Tyhjensin viimeisenkin kasvusäkin ja kannoin sen sisällön taloyhtiön kompostiastiaan. Kuunliljojen lehdet olivat muuttuneet läpikuultavan ruskeiksi ja limaisiksi, joten siivosin nekin pois pihalta. Lehtien alta paljastui etanoiden kokoontumisajot. Toivottavasti joku lintu syö noita etanoita. En viitsisi kerätä yksitellen pieniä peltoetanoita pihamaalta. Espanjansiruetanoita en kyllä katsele yhtä suopeasti takapihallani.

Liian pieni piha on alkanut harmittaa yhä enenevissä määrin. Minun suuret puutarhaunelmat eivät mahdu noin pienelle pihalle. Mutta kuka tietää, vaikka suuretkin puutarhaunelmat toteutuisivat jonain päivänä?

Pionin kukka aukeaa ja muuta puutarhahöpinää

Viime kesänä istutettu kiinanpioni "Sarah Bernhard" jaksoi tehdä tänä vuonna yhden ainokaisen kukan. Mutta onhan se kaunis, vai mitä? Ensi vuonna odotan ainakin kolmea kukkaa! ;)

Pikkulaukka on avannut nuppujaan takapihan kukkapenkissä. Toisella puolella pihaa, pikkusyreenien alla, suikeroalpi availee omia keltaisia kukkiaan.

Tomaatissa on jo pieniä raakileita. En oikein vieläkään tiedä, olisiko espanjalaisesta miniluumutomaatin taimesta pitänyt ottaa varkaat pois vai ei. Olen nyppinyt uskollisesti varkaita pois. Nyt huomasin, että jokaiseen varkaaseen, jota en ole nypännyt, on tulossa uusi tomaattiterttu. Olenko siis vahingossa pienentänyt mahdollista satoa nyppimällä varkaat?

Avomaan kurkku kukkii täyttä päätä, joten kohta päästään korjaamaan satoa. Paprikassakin on pieniä kukan alkuja ja mansikoissa raakileita.

Okrasta pääsimme korjaamaan jo satoa, yksi palko oli jo syöntikokoinen. Maku okrassa ei ole kovinkaan voimakas, muistuttaa lähinnä kesäkurpitsaa, jossa olisi pellavansiemenlimaa. Okran ominaisuuteen kuuluu tuo limaisuus. Tehnee hyvää ruoansulatukselle. Mutta kaunishan se okran hedelmä on, kun leikkaa sen siivuiksi. Siitä saa kauniita kukkakuvioita vaikka salaattiin tai wokkiin. Okran kukatkin ovat kauniita, mutta kestävät vain yhden ainokaisen päivän. Monta kukkaa on jäänyt huomaamatta, kun ne ovat jo muuttuneet pieneksi palon aluksi.

Orvokit kasvavat okran taimien seurana. Ne ovat matalampia kuin okra ja tuovat istutukseen kivasti väriä. Voikohan kaikkia orvokin kukkia syödä, vai pitäisikö lajikkeen olla erikseen syötäväksi tarkoitettu? Saisi noistakin kauniin lisän salaatteihin.

Kasvit muuttaa pihalle

Viime postauksestani on jo vierähtänyt tovi aikaa. Nyt tämä asia korjaantuu, koska luvassa on kolme päivää peräkkäin tarinaa puutarhani tämän hetkisestä tilanteesta.

Elämä on pyörinyt valokuvauksen ympärillä maaliskuun lopussa tapahtuneen polvitapaturman jälkeen. Käykää kurkkaamassa Instagramista, millaisia kuvia olen ottanut uuden objektiivini kanssa.

Yhdeksän päivää sitten olin polvileikkauksessa, jossa minulle rakennettiin uusi eturistiside. Toipuminen leikkauksesta on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka kävely vielä melko vaivalloista onkin.

Mutta sitten taas puutarha-asioihin. Kaikki esikasvattamani kasvit ovat muuttaneet ulos jo monta viikkoa sitten. Ensi ne viettivät aikaa harsoteltassa ja totuttelivat ulkoilmaan, viileisiin öihin ja paahteisiin päiviin. Osa kasveista tietenkin poltti lehtensä, kun saivat ensi kosketuksensa aurinkoon, mutta kaikki ovat siitä toipuneet hyvin.

Tomaatinrotkuloista, niistä kahdesta, jotka koulin ulkoilmaan, on tullut topakoita ja melkoisen kookkaita tomaattikasveja. En voi olla hämmästelemättä, että niistä kalpeista, veltoista kasveista tuli ulkona vahvoja ja vihreitä. Toivottavasti öttiäiset käyvät pölyttämässä tomaatin kukat, jotta saadaan ihania, itse kasvatettuja kirsikkatomaatteja.

Tomaatintaimien väliin istutin basilikaa, koska Biolanin kasvusäkissä on aina kolmelle taimelle paikka. Tomaatti ja basilika ovat kumppanuuskasveja ja parantavat toistensa makua kuuleman mukaan.

Ensi vuonna en kylvä tomaatintaimia ihan näin aikaiseen, koska ne pääsivät kasvamaan aika pahasti yli tänä vuonna ennen kuin sain ne istutettua ulos. Oli vaikea käsitellä honteloita, jo tukea tarvitsevia taimenraaskuja. No, vannomatta paras, kun keväthuuma taas iskee. ;)

Paprikan taimet onnistuivat hyvin ja kylvöajankohtakin oli aika lailla oikea. Latvotut taimet tekevät nyt kukkanuppuja. Kolme tainta pääsi Biolanin kasvusäkkiin ja muut on jaettu maailmalle. Sunnuntaina lähtevät viimeiset paprikan taimet uuteen kotiinsa.

Kurkun siemeniä kylvin vain neljä vahingosta viisastuneena, koska olin pulassa taimieni kanssa koko kevään. Istutin kolme tainta Biolanin kasvusäkkiin ja yksi jäi varalle. Sattuipa sitten niin, että tuuli pyöritti pieniä kurkun taimia ja yksi niistä meni poikki. Onneksi oli varataimi vaihtaa tilalle. Nyt kurkussakin on pieniä kukan alkuja.

Okrat pahoittivat mielensä viileistä öistä ulosmuutettuaan ja ehdin jo surra hetken niiden menetystä, kunnes ne nostivat isot lehtensä takaisin pystyyn. Istutin okran taimet kestokassiin, jonka nostin muoviseen sängynaluslaatikkoon. No, eihän se kovin nätti ole, mutta en ehtinyt ja raaskinut ostaa lisää ruukkuja ja johonkin oli taimet istutettava. Kätevähän sitä on nyt työnnellä pitkin terassia, kun on pyörät alla. Okrien juurelle istutin orvokin taimia. Okran kukat kestävät vain hetken, mutta nyt niissä on jo useampi hedelmä kasvamassa. Myös orvokit availevat ensimmäisiä kukkiaan.

Orvokeista puheen ollen, niitä tuli aivan hervottomasti liikaa. Jos ensi vuonna kylvän orvokkeja, niin kylvän niitä paljon vähemmän ja kouliessa heitän reippaasti taimia roskiin. Minulla on vielä monta kymmentä tainta vailla kotia. Ystäväni on luvannut ottaa niitäkin huomenna, kun hän tulee okran ja paprikan taimia hakemaan. Istutin tänään pienimpiä rääpäläitä perennapenkin tyhjiin kohtiin. Sillä ei niin väliä, jos eivät lähde kasvuun, vaan maatuvat sinne. Onpahan tarjottu pikkuisille taimille vielä viimeinen mahdollisuus.

Ihmeköynnös muutti pihalle muutama viikko sitten ja ensi töikseen poltti kaikki lehtensä. Nyt on palaneet lehdet varisseet ja rungosta pukkaa kaikista mahdollista kohdista uusia, punaisia lehtitupsuja. Jokohan tänä vuonna tuo etelänihme suostuisi kukkimaan? Viime vuonna se toimitti vain viherkasvin virkaa. Keväällä meinasin vaihtaa mullat sille, mutta polvivammani ja raskas ruukku eivät houkutelleet ryhtymään puuhaan, joten päädyin vain työntämään kasan lannoitetikkuja multaan. Ehkä ensi vuonna vaihdan sen isompaan ja tukevampaan ruukkuun. Nykyinen ruukku on munanmallinen ja herkästi kaatuva.

Kruunuvuokko ja jaloleinikki taistelevat edelleen olemassaolostaan. Niiden vointi parantui hieman, kun pääsivät isompaan ruukkuun ja ulos, mutta silti ne eivät näytä erityisen hyvinvoivilta. En tiedä, mikä näitä vaivaa?

Lopuksi kuva-arvoitus. Kerroin aiemmin keväällä, että laitoin multaan jotain pieniä, ikivanhoja ystävältäni saatuja siemeniä. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä ne siemenet olivat. Yksi tämmöinen rääpäle nousi mullasta erittäin pitkän ajan kuluttua. Osaisiko joku vinkata, mikä kasvi mahtaa kuvassa olla? Voisiko tämä olla kelloköynnös tai joku muu köynnös? Erittäin hidaskasvuinen kaveri tämä ainakin tuntuu olevan.