Keijupuutarhan rakentelua

Joitain päiviä sitten aloin haaveilemaan keijupuutarhasta. Kun oma piha on moneen kertaan myllätty eikä siitä enää löydä tilaa uusille kasveille, niin on aika keksiä jotain uutta puutarharintamalla. Niinhän siinä sitten kävi, että keijupuutarha oli saatava.

Netistä löytyy paljon keijupuutarhatavaraa myyviä kauppoja ja valinta oli aika vaikeaa. Päädyin kuitenkin tilaamaan keijut ja muun rekvisiitan kotimaisesta Keijupuutarhapuodista, jossa ei ollut yhtä paljon valikoimaa (helpotti valintaa).

Tilasin yhteensä kolme keijua: Kirsikka-keijun, Pilvi-keijun ja Hilla-keijun. Hilla ei mahtunut tähän puutarhaversioon, vaikka keijuilla onkin korkeutta vain neljä ja puoli senttiä. Lisäksi tilasin söpön pupukorin kolmella pupulla, jotka myöskään eivät mahtuneet puutarhaan tällä kertaa. Sen sijaan linnunpönttö, yöllä valaisevat keijuvalot ja pienet kottikärryt löysivät paikkansa puutarhasta.

Itse askartelin köynnöskaaren. Tarkoituksena olisi, että joku mikropieni kasvi, elävä tai muovinen, koristaisi kaarta jonain päivinä. Kierrätyskeskukselta löysin lasikiviä, joista tuli joki puutarhaan. Kotoa löysin kullanhohtoisia koristekiviä, joista rakensin pihakiveyksen.

Mieleistä taloa en kuitenkaan löytänyt Keijupuutarhapuodista, tai mistään muustakaan kotimaisesti nettikaupasta, joten keijut saivat tähän hätään vain keiju-oven ja appelsiinikuorella kaunistetun kiven talokseen. No, onhan se ruma. Mutta keijutalo on edelleen etsinnässä. Tilaisinko se Irlannista, Englannista vai kenties Amerikasta asti? Tai ehkä keijuille löytyy käytettynä joku prinsessalinna jostain.

Toinen ongelma oli, että en löytänyt tähän hätään sopivan laakeaa ruukkua/astiaa, joten keijut joituivat ensi hätään muuttamaan roskiksesta dyykkaamaan muoviseen kukkaruukkuun. Kunhan löytyy sopivampi ruukku ja talo, niin keijut muuttavat isommille tiluksille.

Kasveja täytyy vielä miettiä. Tämä on minun keijumaailman ensimmäisen versio, joka on kyhätty saatavilla olleista tarpeista.

Oletteko te rakentaneet keijupuutarhaa?

Keijupuutarha liian pienessä ruukussa

Kirsikkakeiju istuu appelsiininkuoritalon seinustalla sammalmättäällä. Vieressä kasvaa minikokoinen vaahtera.

Pilvi-keiju ja minikokinen koivuntaimi

Pöllö vartioi keijumaailmaa

Linnunpönttö

Muuttohommista puheen ollen, olen tässä viime aikoina miettinyt pitäisikö bloginikin muuttaa sopivamman otsikon alle? Nyt kun blogin nimi ja tarinat eivät oikein kohtaa. Ehkä sitten palaisin tänne harrikkajuttujen kanssa.

Suru-uutisia kärhörintamalta

Tänä aamuna nautiskelin aamukahvia tuttuun tapaan terassilla  jalat auringossa, jääpussi leikatun polven päällä ja ja pää varjossa. Keski-ikäisen naisen täytyy varjella maksaläiskien kirjavoittamaa naamaa liialta auringolta. Sitä paitsi Instagramin selaaminen onnistuu paljon paremmin, kun aurinko ei häikäise kännykän näyttöä. Tästä on muodostunut aurinkoisten päivien rituaali sairaslomaa potiessani.

Ihailin ritarinkannuksissa ruokailevia perhosia aamukahvia siemaillen, kun silmäni osuivat kärhöön. Kärhössä on kymmenkunta nuppua, jotka ovat kasvaneet lupaavasti. Tänä aamuna joku oli pielessä. Kärhön kukkanuput ja latvaversot roikkuivat oudon näköisesti. Mietiskelin hetken, olisiko kuumuus ja kuivuus tehnyt tepposet. Mutta ei, mikään muu aamu kärhö ei ole näyttänyt tuommoiselta. Kukkanuput ovat olleet aina terhakasti pystyssä. Kastelimme eilen tuijat, kukkapenkit ja nurmikon, joten kuivuuskaan ei käynyt tähän selitykseksi.

Pikaisen googlauksen jälkeen epäilen diagnoosiksi kärhön lakastumistautia. Mitään ruskettumista en kyllä havainnut, paitsi yksi pieni verso oli kokonaan kuollut. Ei kai auta muu kuin saksia kaikki kaksi versoa maata myöten poikki. Voihan itku! Juuri kun pääsin hehkuttamasti kärhökasvatukseni onnistumista vihdoinkin.
 

Mitä mieltä olette, kokeneemmat kärhön kasvattajat, onko tämä lakastumistautia? Leikkaanko tuon nyt alas asti? Voiko kärhö selvitä taudista ja kasvattaa uudet versot, vai onko koko kasvi mennyttä?

Pionin kukka aukeaa ja muuta puutarhahöpinää

Viime kesänä istutettu kiinanpioni "Sarah Bernhard" jaksoi tehdä tänä vuonna yhden ainokaisen kukan. Mutta onhan se kaunis, vai mitä? Ensi vuonna odotan ainakin kolmea kukkaa! ;)

Pikkulaukka on avannut nuppujaan takapihan kukkapenkissä. Toisella puolella pihaa, pikkusyreenien alla, suikeroalpi availee omia keltaisia kukkiaan.

Tomaatissa on jo pieniä raakileita. En oikein vieläkään tiedä, olisiko espanjalaisesta miniluumutomaatin taimesta pitänyt ottaa varkaat pois vai ei. Olen nyppinyt uskollisesti varkaita pois. Nyt huomasin, että jokaiseen varkaaseen, jota en ole nypännyt, on tulossa uusi tomaattiterttu. Olenko siis vahingossa pienentänyt mahdollista satoa nyppimällä varkaat?

Avomaan kurkku kukkii täyttä päätä, joten kohta päästään korjaamaan satoa. Paprikassakin on pieniä kukan alkuja ja mansikoissa raakileita.

Okrasta pääsimme korjaamaan jo satoa, yksi palko oli jo syöntikokoinen. Maku okrassa ei ole kovinkaan voimakas, muistuttaa lähinnä kesäkurpitsaa, jossa olisi pellavansiemenlimaa. Okran ominaisuuteen kuuluu tuo limaisuus. Tehnee hyvää ruoansulatukselle. Mutta kaunishan se okran hedelmä on, kun leikkaa sen siivuiksi. Siitä saa kauniita kukkakuvioita vaikka salaattiin tai wokkiin. Okran kukatkin ovat kauniita, mutta kestävät vain yhden ainokaisen päivän. Monta kukkaa on jäänyt huomaamatta, kun ne ovat jo muuttuneet pieneksi palon aluksi.

Orvokit kasvavat okran taimien seurana. Ne ovat matalampia kuin okra ja tuovat istutukseen kivasti väriä. Voikohan kaikkia orvokin kukkia syödä, vai pitäisikö lajikkeen olla erikseen syötäväksi tarkoitettu? Saisi noistakin kauniin lisän salaatteihin.

Etupihan kukkalaatikon elämää

Viime syksynä istutin etupihan kukkalaatikkoon kaikki ylijäämäkukkasipulit, joille ei löytynyt muuta paikkaa. Siellä ne saivat talvehtia mansikan taimien seurana.

Keväällä ensimmäisinä heräilivät narsissit mansikantaimien lisäksi. Narsissit eivät kuitenkaan jaksaneet kukkia varjoisessa paikassa. Seuraavaksi nostivat päätään pikkulaukat, mutta niidenkin kukinta näyttäisi olevan heikkoa. Sen sijaan samaiset liljat, joita istutin kuunliljojen joukkoon takapihalle, ovat kasvaneet isoiksi ja tekevät kukkanuppuja.

Mutta mansikat! Sain mansikan taimet ystävältäni viime syksynä. En yhtään tiennyt, millaisia niistä tulee ja ylipäätään talvehtivatko ne ollenkaan. Keväällä tomeria taimia oli kukkalatikossa melkoisen tiuhassa. Kaivoin osan taimista pariin kukka-astiaan ja laitoin takapihalle kasvamaan. Nyt nuo mansikan taimet kukkivat niin etu- kuin takapihallakin vaaleanpunaisin, lähes viininpunaisin, pienin valkoisin ja isoin kermanvalkoisin kukin. Ne ovat aivan ihania, kauniimpia kuin monet perennat!

Kukkalaatikon ahtauteen istutin vielä keväällä taimena ostamani neljä violettia heliotrooppia ja kolme ruusunnuppupelargonia "Apple Blossom". Perin rehevää on etupihan kukkalaatikonkin kasvusto. Ei tyylikästä ja hillittyä, vaan värikästä ja runsasta kasvien monimuotoisuuden ilotulitusta.

 

Perennapenkissä tapahtuu

Pihamme alkaa olla yhä enenevissä määrin cottage garden-henkinen. Perennoita pursuaa kukkapenkeistä ja ja tuijien edustalta, missä ei pitänyt olla kukkapenkkiä laisinkaan. Tänään mieheni ehdotti, että laittaisimme köynnöskaaren takapihan sisäänkäynnin kohdalle ja siihen kärhöjä kasvamaan. Ihana idea! Englantilaiset puutarha-ohjelmat ovat tehneet tehtävänsä.

Tällä hetkellä väliaidan virkaa naapurin kanssa toimittava pikkusyreeni "Palibin" kukkii täyttä päätä. On se vaan suloinen, pieni syreenikasvi. Aikaisemmin keväällä syreeniaidan alla kukkivat posliinihyasintit ja syreenin kukinnan jälkeen on suikeroalpien vuoro loistaa.

Tuijien edessä helmililjat kukkivat valkoisen ja sinisen eri sävyissä aiemmin keväällä. Nyt niiden paikan on vallanneet rehevät kuunliljakasvustot, joiden välissä kasvaa jotain syksyllä istuttamaani liljaa. Varjoliljan pienet taimet ovat ahdistettuna tuijien ja kuunliljojen väliin. Yksi varjolilja oli riittävän iso tekemään kukkavanan. En oikein tiedä, mitä niiden kanssa tekisin. Selviävätkö ne siellä välissä ja vahvistuvatko isoiksi vai pitäisikö niille löytää joku parempi paikka?
 

 

Lumikellot, joita olen istuttanut kahteenkin otteeseen tuijien juurelle, eivät ole kukkineet kertaakaan. En tiedä, ovatko ne tehneet edes lehtiä, koska ovat helmililjojen kanssa sekaisin. Syksyllä ostan siis jälleen lumikellon sipuleita ja istutan ne tällä kertaa kukkapenkin laidalle. Haluan nähdä lumikelloja keväällä!

Perennapenkissä kukkivat aiemmin keväällä ensin jouluruusu ja krookukset ja sitten tulppaanit. Nyt penkin ovat vallanneet jättimäiset ritarinkannukset, jotka istutin viime vuonna. Lajike on Blue Jade. Ne ovat upeita kasveja ja korkeuttakin niillä alkaa olla metri ja kolmekymmentä senttiä.
 

Ritarinkannuksien edessä kasvaa kiinanpioni "Sarah Bernhardt", joka on päättänyt puskea tänä vuonna ensimmäisen kukan. Pyöreä pallukka on muurahaisten jatkuvana kiinnostuksen kohteena.

Ritarinkannuksen ja ja pionin varjoon jää syysleimu "Cool Water". Tällä hetkellä se toimittaa taustakasvin virkaa, mutta syksymmällä on sen vuoro loistaa.

Kukkapenkin eturivissä kasvaa amerikankeijunkukkaa "Marvelous Marble" ja anopilta saamani harmaakurjenpolvi "Ballerina". Amerikankeijunkukka on vähän liian iso ja synkeän värinen minun makuuni, mutta täytti viime kesänä kivasti kukkapenkkiä. Nyt se alkaa olla vähän liikaa.

Harmaakurjenpolven taimia sain yhteensä kolme kappaletta, mutta vain yksi niistä lähti kasvuun. Hellin sitä tämän kesän ja syksyllä istutan sen näyttävämmälle paikalle kukkapenkissä. Pikkuinen taimi on pungertanut neljä kukkaa minun ilokseni.

Harmaakurjenpolven seurana perennapenkin nurkassa pikkulaukka availee nuppujaan. Raukat ovat joutuneet vähän huonoon paikkaan, koska isot perennat melkein peittävät ne näkyvistä.

Laventeli ja kärhö "Piilu" olivat epävarmoja talvehtijoita, joiden heräämistä keväällä odotin jännityksellä. Nämä kumppanukset näyttävät hyvin viihtyvän hyvin yhdessä ja molemmat aloittelevat kukintaansa. Kärhössäkin on nuppuja vaikka kuinka! Kärhö on yksi minun suosikkikasveistani ja sen kukkanuput ilahduttavat erityisen paljon.

Kasvit muuttaa pihalle

Viime postauksestani on jo vierähtänyt tovi aikaa. Nyt tämä asia korjaantuu, koska luvassa on kolme päivää peräkkäin tarinaa puutarhani tämän hetkisestä tilanteesta.

Elämä on pyörinyt valokuvauksen ympärillä maaliskuun lopussa tapahtuneen polvitapaturman jälkeen. Käykää kurkkaamassa Instagramista, millaisia kuvia olen ottanut uuden objektiivini kanssa.

Yhdeksän päivää sitten olin polvileikkauksessa, jossa minulle rakennettiin uusi eturistiside. Toipuminen leikkauksesta on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka kävely vielä melko vaivalloista onkin.

Mutta sitten taas puutarha-asioihin. Kaikki esikasvattamani kasvit ovat muuttaneet ulos jo monta viikkoa sitten. Ensi ne viettivät aikaa harsoteltassa ja totuttelivat ulkoilmaan, viileisiin öihin ja paahteisiin päiviin. Osa kasveista tietenkin poltti lehtensä, kun saivat ensi kosketuksensa aurinkoon, mutta kaikki ovat siitä toipuneet hyvin.

Tomaatinrotkuloista, niistä kahdesta, jotka koulin ulkoilmaan, on tullut topakoita ja melkoisen kookkaita tomaattikasveja. En voi olla hämmästelemättä, että niistä kalpeista, veltoista kasveista tuli ulkona vahvoja ja vihreitä. Toivottavasti öttiäiset käyvät pölyttämässä tomaatin kukat, jotta saadaan ihania, itse kasvatettuja kirsikkatomaatteja.

Tomaatintaimien väliin istutin basilikaa, koska Biolanin kasvusäkissä on aina kolmelle taimelle paikka. Tomaatti ja basilika ovat kumppanuuskasveja ja parantavat toistensa makua kuuleman mukaan.

Ensi vuonna en kylvä tomaatintaimia ihan näin aikaiseen, koska ne pääsivät kasvamaan aika pahasti yli tänä vuonna ennen kuin sain ne istutettua ulos. Oli vaikea käsitellä honteloita, jo tukea tarvitsevia taimenraaskuja. No, vannomatta paras, kun keväthuuma taas iskee. ;)

Paprikan taimet onnistuivat hyvin ja kylvöajankohtakin oli aika lailla oikea. Latvotut taimet tekevät nyt kukkanuppuja. Kolme tainta pääsi Biolanin kasvusäkkiin ja muut on jaettu maailmalle. Sunnuntaina lähtevät viimeiset paprikan taimet uuteen kotiinsa.

Kurkun siemeniä kylvin vain neljä vahingosta viisastuneena, koska olin pulassa taimieni kanssa koko kevään. Istutin kolme tainta Biolanin kasvusäkkiin ja yksi jäi varalle. Sattuipa sitten niin, että tuuli pyöritti pieniä kurkun taimia ja yksi niistä meni poikki. Onneksi oli varataimi vaihtaa tilalle. Nyt kurkussakin on pieniä kukan alkuja.

Okrat pahoittivat mielensä viileistä öistä ulosmuutettuaan ja ehdin jo surra hetken niiden menetystä, kunnes ne nostivat isot lehtensä takaisin pystyyn. Istutin okran taimet kestokassiin, jonka nostin muoviseen sängynaluslaatikkoon. No, eihän se kovin nätti ole, mutta en ehtinyt ja raaskinut ostaa lisää ruukkuja ja johonkin oli taimet istutettava. Kätevähän sitä on nyt työnnellä pitkin terassia, kun on pyörät alla. Okrien juurelle istutin orvokin taimia. Okran kukat kestävät vain hetken, mutta nyt niissä on jo useampi hedelmä kasvamassa. Myös orvokit availevat ensimmäisiä kukkiaan.

Orvokeista puheen ollen, niitä tuli aivan hervottomasti liikaa. Jos ensi vuonna kylvän orvokkeja, niin kylvän niitä paljon vähemmän ja kouliessa heitän reippaasti taimia roskiin. Minulla on vielä monta kymmentä tainta vailla kotia. Ystäväni on luvannut ottaa niitäkin huomenna, kun hän tulee okran ja paprikan taimia hakemaan. Istutin tänään pienimpiä rääpäläitä perennapenkin tyhjiin kohtiin. Sillä ei niin väliä, jos eivät lähde kasvuun, vaan maatuvat sinne. Onpahan tarjottu pikkuisille taimille vielä viimeinen mahdollisuus.

Ihmeköynnös muutti pihalle muutama viikko sitten ja ensi töikseen poltti kaikki lehtensä. Nyt on palaneet lehdet varisseet ja rungosta pukkaa kaikista mahdollista kohdista uusia, punaisia lehtitupsuja. Jokohan tänä vuonna tuo etelänihme suostuisi kukkimaan? Viime vuonna se toimitti vain viherkasvin virkaa. Keväällä meinasin vaihtaa mullat sille, mutta polvivammani ja raskas ruukku eivät houkutelleet ryhtymään puuhaan, joten päädyin vain työntämään kasan lannoitetikkuja multaan. Ehkä ensi vuonna vaihdan sen isompaan ja tukevampaan ruukkuun. Nykyinen ruukku on munanmallinen ja herkästi kaatuva.

Kruunuvuokko ja jaloleinikki taistelevat edelleen olemassaolostaan. Niiden vointi parantui hieman, kun pääsivät isompaan ruukkuun ja ulos, mutta silti ne eivät näytä erityisen hyvinvoivilta. En tiedä, mikä näitä vaivaa?

Lopuksi kuva-arvoitus. Kerroin aiemmin keväällä, että laitoin multaan jotain pieniä, ikivanhoja ystävältäni saatuja siemeniä. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä ne siemenet olivat. Yksi tämmöinen rääpäle nousi mullasta erittäin pitkän ajan kuluttua. Osaisiko joku vinkata, mikä kasvi mahtaa kuvassa olla? Voisiko tämä olla kelloköynnös tai joku muu köynnös? Erittäin hidaskasvuinen kaveri tämä ainakin tuntuu olevan.