Joskus maaliskuussa meille muutti kovasti odotettu uusi perheenjäsen, Biolanin Pikakompostori 220eco. Tätä ihanuutta on siitä päivästi lähtien käyty katsomassa vähintään pari kertaa päivässä. Vaikka turhaa availua pitänee välttää, niin pakko on välillä kompostin kantta raottaa ja alakuukusta kurkistaa, sen verran utelias olen luonteeltani.
Muutamia omakohtaisia havaintoja kompostielämä koskien:
Kompostin ruokkiminen
Kompostia pitää ruokkia tiheään, mieluiten jopa joka päivä tai joka toinen päivä. Ilman säännöllistä evästä komposti viilenee etenkin kylmillä ilmoilla eikä uusi komposti lähde käyntiin ollenkaan, jos eväät on pakastettu. Viime aikoina noin kolmen päivän ruokailuväli on riittänyt pitämään kompostin pöhisemässä. Meidän komposti syö neljän hengen jätteet ja se tuntuisi näin äkkiseltään aika sopivalta määrältä 220-litraiselle kompostille.
Kuivikkeet
Kompostin mukana tuli kaksi pussia Biolanin komposti- ja huussikuiviketta.
Koska haluan pyrkiä omavaraisuuteen kuivikkeiden suhteen, olen käyttänyt pääsääntöisesti itse silputtua oksasilppua. Meille hankittiin tätä tarkoitusta varten murskaava oksasilppuri. Kyllähän oksasilpulla on monta muutakin käyttöä puutarhassa.
Keittiössä olevan kompostiastian pohjalle olen laittanut vähän valmista kuiviketta tai repinyt kananmunakennoja, jotta astian täyttyessä kompostoitavien jätteiden nesteet imeytyvät niihin. Kananmunakennot, käytetyt talouspaperit ja nenäliinat toimivat lisäkuivikkeena kompostissa.
Ilmanvaihto
Komposti tarvitsee happea, mutta liian kylmässä lämpötilassa tai liian ilmavassa massassa komposti ei toimi optimaalisesti.
Alkuviikot meni hakiessa oikeaa säätöä ilmanvaihtoaukon ja poistoilman suhteen. Nyt olen päätynyt kevään edetessä siihen, että ilmanvaihdon ollessa täysillä ja poistoilman normaalilla komposti pöhisee hyvin, jos vaan raaka-aineet on sopivat.
Kompostin kosteus ja tiiviys
Kompostimassan pitää olla sopivan kosteaa ja rakenne sopiva, jotta se toimii optimaalisesti. Liian märkä ja tiivis massa alkaa haisemaan, liian kuivassa ja ilmavassa massassa kompostointi pysähtyy. Molemmat ääripäät on koettu meillä omakohtaisesti.
Oksasilppu tekee kompostin rakenteesta mukavan ilmavan. Vaarana on, että massasta tulee liian ilmavaa, jolloin kompostissa asuvat hajottajat eivät toimi kunnolla. Mikäli silppu on kosteaa, niin komposti saattaa vaatia lisäksi kunnolla kuivaa kuiviketta, kuten kaupan valmis kuivike.
Kompostia voi kastella, jos se tuntuu liian kuivalle. Kylmällä ilmalla lämmin vesi laittaa kompostiin vauhtia. Liian märkä komposti kuitenkin jäätyy talvella ja voi alkaa haisemaan keväämmällä.
Liian märkään kompostiin voi sekoittaa lisää kuiviketta, jolla asia korjaantuu nopsaan. Komposti valuttaa kyllä liiat vedet pois kompostin pohjassa olevan ritilän ja ilmanottoaukon kautta.
Pitkiä ja paksuja heinätuppaita ei kannata laittaa, koska ne muodostavat tiiviin levyn kompostiin, jotka jäävät sitten ilmanottoputkistoihin kiinni eikä massa putoa alaspäin.
Ämpärillinen kalanperkeitä on ehdottomasti liikaa. Niillä saa kyllä kompostin kuumenemaan, mutta hajua ei kestä kukaan. Pieni määrä kalanperkeitä tai mitä vaan proteiinipitoista herkkua on kompostin mieleen. Mutta ei makeaa mahan täydeltä!
Lämpötila
Meillä meni muutama viikko ennenkuin komposti alkoi lämpenemään. Ensin lämpö kipusi pariinkymmeneen asteeseen, josta olin jo kovasti iloinen. Oltiinhan päästy lämpömittarissa jo vihreällä alueelle. Viime aikoina lämpötila on ollut neljänkymmenen ja kuudenkymmenen asteen välillä. Tänä aamuna ennen puoli kuutta lämpötila oli tasan viisikymmentä. Kun lämpötila alkaa laskea neljänkymmenen tietämiin, olen sekoitellut tai ja tyhjentänyt vähäsen kompostia, jotta ilma lähtee taas kiertämään paremmin ja lämpö nousuun.
Kompostin vieraat
Liian tiivis ja haiseva massa kutsuu kärpäset apajille. Kalanperkeiden muhiessa kompostissa, kompostin ulkopinnoilla oli kärpäsillä orgiat. Porukkaa oli kokoontunut kuin paremmillakin festareilla ja meno oli sen mukaista. Kun sain selvitettyä hajuongelman, niin myös kärpästen kiinnostus kompostiin lakkasi nopeasti.
Yhtenä päivänä näin muurahaisten tulleen tutkimaan kompostia. Muurahaiset tykkäävät kuivasta kompostista. Muurahaisista eroon pääsyksi suositellaan kastelemaan kompostia. Koska ilmanottoaukosta kuitenkin ajoittain tihkuttaa vieläkin vettä, päädyin olemaan tekemättä yhtään mitään. Muurahaisten kiinnostuskin näytti olevan hyvin väliaikaista.
Kompostimassassa kompostorin pohjakerroksessa voi asustaa muitakin pieniä vipeltäjiä, kuten tuhatjalkaisia ja lieroja. Nämä kuuluvat asiaan. Isompia vipeltäjiä, kuten hiiriä, ei tämmöiseen lämpökompostoriin pääse tulemaan. Siksi ruokajätteet tulisikin aina kompostoida nimenomaan tiiviissä kompostorissa.
Mukavaa keväänodotusta ympäri Suomen!
P.S. Käykää kurkkaamassa minun Instagram-sivuilta keväisiä kuvia seuraavaa blogipostausta odotellessa.