Pääsiäispuuhat

Krookukset ovat kukkineet ihanasti viime päivinä. Niiden kukinta on hyvin lyhyt, mutta kaunis. Posliinihyasintit sen sijaan näyttävät jatkavan kukintaansa paljon pidempään.
 

Orvokin taimet ovat jo ulkoilleet päivisin, mutta yöksi olen ottanut ne vielä sisälle.

Okran pienet taimet ovat jo tehneet nuppuja! Varmaan minun pitää nipistää nuput pois pienistä taimista, että ne jaksavat kasvaa isommiksi ennen kuin aloittavat kukintaansa. Huikeaa, koskaan ennen en ole onnistunut okran kasvatuksessa. Nyt on toivoa. ;)

Muutamat tomaatin, paprikan ja orvokin taimet ovat jo päässyt uusiin koteihin, koska meillä alkaa tulla ikkunalaudalla ahdasta. Vielä on runsaasti kotia etsiviä taimia, etenkin tomaatin taimien kanssa alan olla aika pulassa.

Pikkusyreeneissä on jo pieniä kukkanupun alkuja havaittavissa, kun oikein  läheltä katsoo. Ihanaa, kohta ne kukkivat oikein kauniisti. Myös pikkutalviossa on paljon nuppuja.

Tänään levitin hiekkaa nurmikolle, koska pihamaa on todella tiivistä. Lisäksi meillä tallotaan pihanurmikko ilmastointikengillä muutaman kerran kesässä. Puutarhakaupasta pitäisi käydä hakemassa iso säkki kalkkia nurmikolle ja perennoille levitettäväksi. Siitä vähän ajan päästä olisi ohjelmassa lannoitus. Toistaiseksi olen vaan keskittynyt ihailemaan pihalla ja sisälle kasvavia kasveja ja puutarhatyöt vielä odottavat tekijää.

Pääsiäisloma on kulunut vanhan kameran ja uuden objektiivin kanssa puuhastellessa. Lisää kuvia löydät Instagram-tililtäni.

Pikkusyreenin leikkaus ja hyödyllisiä matoja puutarhassa

Pikkusyreeniaidassa on jo havaittavissa eloa. Lehtisilmut ovat turvonneet ja on helppo havaita, mitkä oksat ovat selvinneet pitkäkorvien temmellyksestä ja lumen painosta huolimatta. Tänään päätin siistiä syreeniaitaa. Leikkasin pikkusyreeniä hyvin säästeliäästi eli poistin vain kuolleet osat. Jossain oksissa silmuja oli puoleen väliin ja sen jälkeen oli kuollutta. Ne nappasin viimeisten silmujen yläpuolelta poikki. Pikkusyreeni on pieni pensas, joten en halunnut leikata siitä yhtään ylimääräistä. Isompia syreenejä olen leikannut paljon reippaammin.

Keijunkukka näytti ränsistyneeltä, vaikka onkin periaatteessa ikivihreä. Leikkasin ronskisti viime vuotiset isot lehdet pois, niin sain kukkapenkistä vähän siistimmän näköiset ja tulppaaneille tilaa kasvaa. Kohta keijunkukka valtaa taas ison alan kukkapenkistä levittäen isoja lehtiään.

Kukkapenkkiin levittelin sisäkukkien mullanvaihdosta ylijääneet vanhat mullat. Kastemadot pistelevät mullan seassa olevat sisäkukkien juurenpalat tyytyväisenä poskeensa ja tuottavat tilalle ravinteikasta jätettä kasvien käyttöön. Kastematoja tapaa yleensä puutarhahommissa ja rankan sateen jälkeen niitä saattaa olla runsaasti asfalttitiellä. Sillon tällöin pelastan kastemadon asfaltilta ja vien sen puutarhaani hommiin. Minä rakastan noita matoja, jotka hoitavat puutarhaani ihan ilmaiseksi.

 »Lieneekö olemassa muita eläimiä, joiden merkitys maailman historiassa olisi niin suuri kuin näiden alkeellisten luontokappaleiden.»
(Charles Darwin)

Tiesittekö muuten, että kastemato ja tunkioliero ovat eri lajeja? Tunkiolieroja minulla on ollut joskus lemmikkinä, kun kokeilin sisäkompostointia. Kaivelin madot äitini ulkokompostista. Tunkiolierot ovat raidallisia, pieniä ja vikkeliä kavereita verrattuna verkkaiseen kastematoon.

Puutarhahommien lopuksi kaivoin järjestelmäkameran ja räppäsin muutaman valokuvan kevään etenemisestä.

Posliinihyasintit kukkivat pikkysyreenipensaiden juurella

Kevään ensimmäinen krookus ja sen päällä taiteileva pikkuinen ötökkä, jonka olemassaolon huomasin vasta katsoessani kuvia tietokoneen näytöltä

Jaloritarinkannus "Blue Jade" heräilee

Kiinanpioni "Sarah Bernhardt" on talvehtinut menestyksekkäästi

Syysleimu "Cool Water" tuli minulle viime keväänä kaupanpäälle kukkaostoksia tehdessäni

Tomaatin ja paprikan taimien istutus isompiin astioihin

Tomaatin ja paprikan taimet ovat kasvaneet taimipoteissaan niin isoksi, että juuret puskevat sanomalehtipottien läpi. Siispä on aika istuttaa taimet isompiin astioihin. Meillä on maitopurkkien kulutus taimihommissa ollut suurempaa kuin mitä ollaan kevään aikana ehditty purkkeja tyhjentää, joten tällä kertaa vai viisi tainta pääsi isompiin astioihin. Lisää istutushommia teen sitä mukaa, kun purkkeja tyhjenee.

Tarvikkeet: istutusvalmiita taimia, maitopurkkeja, korkeita rahka- tai jogurttipurkkeja sekä sakset ja terävä veitsi

Ota purkeista pahvikuori pois ja tee pohjaan reikä terävän veitsen kärjellä, jotta liika vesi pääsee valumaan pois

Leikkaa maitopurkit vähän muovipurkkeja matalammiksi

Sekoita taimi- tai kylvömultaa ja puutarhamultaa sekaisin. Tässä vaiheessa taimet ovat jo niin isoja, että vähän tukevampi multa antaa potkua kasvulle. Vaihtoehtoisesti taimet voi istuttaa taimimultaan ja lannoittaa niitä miedolla kastelulannoitteella.

Poista taimesta sanomalehtipotti varovasti. Jos potti on tiukasti juurissa kiinni, taimen voi istuttaa potteineen uuteen astiaan. Istuta tomaatintaimet alinta lehtiparia myöten multaan. Alimmat sirkkalehdet voi halutessaan napata pois. Paprikan istutuksesta alkuperäistä kasvukorkeutta syvempään minulla on ristiriitaista tietoa, mutta istutin kuitenkin pikkuisen syvempään nekin.

Espanjalaisen miniluumutomaatin taimi uudessa purkissaan

Paprikan taimi "California Wonder"

P.S. Vielä olisi ylimääräisiä taimia noin viisitoista kappaletta kumpaakin lajia.
 

Lauantai-illan pottiaskarteluja sanomalehdestä

En raaski heittää koulimattomia orvokin taimia kompostiin. Niinpä päätin koulia niitä toisen satsin viikko sitten koulitun neljänkymmenkahdeksan taimen lisäksi. Ensin piti askarrella minipotteja taimille. Inspiraatio pottien askarteluun ja kuvaukseen syntyi lauantai-illasta. Varsinainen kouliminen jäi tälle päivälle.

Kuvat ovat valitettavasti vähän hämäriä, johtuen myöhäisestä ajankohdasta. Aurinko alkoi jo painua mailleen. En tykkää käyttää kuvauksessa salamaa, joten kuvat nyt ovat tämmöisiä. Illan viimeisten auringonsäteiden valaisemia.

Tarvikkeet: sopivan kokoinen muotti (muotovaahtopullo), vedenpitävä rasia (tyhjä maitopurkki), sanomalehti, maalarinteippiä ja sakset

Leikkaa sanomalehti sopivankokoisiksi paloiksi, koko riippuu tehtävien pottien koosta

Taita sanomalehden pala kahtia pitkäksi suikaleeksi. Reunan voi vielä taittaa halutessaan uudestaan, että siitä tulee vahvempi. Kieputa suikale muotin ympärille ja teippaa kiinni.

Taittele ja teippaa pohja kiinni

Irrota potti korkista, laita johonkin vedenpitävään astiaan ja toista tarvittava määrä. Sitten eikun istuttamaan.

P.S. Yllätyslaatikko lähtee tänään kompostiin. Olen päättänyt, että minulla ei ole tilaa terassillani retiiseille tai millekään muullekaan kaalikasville, mitä ikinä laatikossa kasvaakaan. Ikivanha salaattinauha ei myöskään itänyt. Pieneen pottiin kylvetyt kukan yllätyssiemenet saavat vielä jäädä multaan. Jos vaikka sieltä vielä jotain nousisi.

Pelargoni- ja heliotrooppivauvoja sekä muita esikasvatuspuuhia

Tiistaina posti toi minulle kaksi ihanaa pakettia. Ihan kuin olisi tullut joulu keskelle kevättä.

Ensimmäisestä pahvilaatikosta paljastui kukkavauvoja, joille olin valmistellut kodit maitopurkeista etukäteen. Tänä kesänä etupihani varjoisaa kukkalaatikkoa koristaa kolme "Appleblossom"-ruusunnuppupelargonia ja neljä violettia heliotrooppia sekä runsaslukuinen määrä itse kasvatettuja orvokkeja. Heliotrooppi on minulle ihan uusi tuttavuus ja unohtelen jatkuvasti sen nimen. Etupihan kukkalaatikko on tuottanut minulle päänvaivaa, kun en ole keksinyt, mikä kasvi viihtyisi varjoisammassa paikassa. Päädyin kokeilemaan heliotrooppia luettuani jostakin, että se pärjäisi myös vähemmän aurinkoisella paikalla. Naapurilla kukkivat pelargonit koko viime kesän upeasti, joten päätin istuttaa myös niitä kukkalaatikkoon tänä vuonna.

Jotenkin minusta nämä pikkuiset kukkataimet, joita kevään ajan esikasvatetaan, hoivataan ja ulkoilutetaan hyvällä kelillä, ovat liikuttavia. Järkevä ihminen ostaisi taimet keväämmällä täysikokoisina, valmiina istutettavaksi suoraan ulos. Fiksu ja nuuka ihminen kasvattaisi taimet siemenestä tai tutulta saadusta pistokkaasta. Mutta minä tilaan ne netistä pieninä vauvoina ja ihailen taimia aikaisesta keväästä syksyyn saakka.

Ruusunnuppupelargoni "Appleblossom"

Violetteja heliotrooppeja

Pieniä orvokintaimia kauramaitopurkissa

Samalla kun istutin pelargonit ja heliotroopit maitopurkkeihin, päätin kylvää basilikan. Ohjeen mukaan basilika itää valoisassa, joten lykkäsin basilikarasian minikasvihuoneen aurinkoiselle hyllylle. Tämä minikasvihuoneeni on sijoitettu sisätiloihin tähän aikaan vuodesta ja auringon siihen porottaessa se voi muuttua saunaksi. Niinpä tein siitä riisutun mallin. Poistin siitä muovit ja nyt minikasvihuone on oikeasti vaan kukkahylly.

Vajaat neljä vuorokautta sitten kylvetty basilika ponnistaa jo mullasta

Toinen paketti sisälsi uuden makro-objektiivin Canonin vanhaan kameraani. Haaveena on saada tarkempia ja yksityiskohtaisempia lähikuvia kukkasista, ötököistä ja kaikista luonnosta löytyvistä pienistä ihmeistä. Nyt odotan kiihkeästi, että jotain uutta kuvattavaa ilmestyisi pihamaalle. Eilen näin ensimmäiset leskenlehdet kukassa, mutta ne eivät näyttäneet oikein kuvauksellisilta kaiken lian alla.

Tänään liotin jaloleinikkien juurakoita ja kruunuvuokkojen mukuloita muutaman tunnin ajan ja nyt ne odottavat istutusta. Pihalla talven viettäneestä puutarhamultasäkistä otettua multaa on lämpeämässä rasioissa kylpyhuoneen lattialle. Saa nähdä, tuleeko jaloleinikeistä ja kruunuvuokoista mitään tänä vuonna. Juurakot ja mukulat ovat olleet talven ajan kuiviltaan kirjahyllyn päällä rasiassa. Viime kesänä molemmat kasvit kukkivat huonosti ja niihin iski härmä tai joku muu kasvitauti, joka lakastutti lehdet  nopeasti. Minulla meni kasvatushommat pieleen viime vuonna, kun istutin juurakot ja mukulat suoraan ulos, kylmään multaan varjoisaan kukkalaatikkoon. Tänä vuonna ajattelin tehdä kaiken toisin. Esikasvatan kukat lämpimässä mullassa valoisan ikkunan edessä ja istutan kesällä ne aurinkoiselle terassille johonkin isoon ruukkuun.

Jaloleinikin juurakoita

Kruunuvuokon mukula

Eilen näin kaksi Harrikkaa, yhteensä niitä olen nähnyt neljä tänä keväänä. Oma pyöränikin olisi jo ihan valmiina kotiin noudettavaksi. Valitettavasti polveni vamma näyttää olevan sen verran vakavampaa laatua, että hetki pitää vielä parannella ennenkuin moottoripyörän selkään uskaltaa hypätä.

Kevään ensimmäiset

Eilen bongasin kevään ensimmäisen Harrikan liikenteessä linkuttaessani bussipysäkille. Ai että, se ääni sai taas kaipuun heräämään. Odotan niin kovasti Porsterin kotiinpaluuta. Tällä hetkellä tuskailen polvivamman kanssa ja pelkään, että jos polvi ei tule kuntoon pian, niin saattaa myös kevään moottoripyöräily minun osaltani lykkääntyä. Moottoripyöräily ja alta pettävä polvi ei nimittäin ole kovin hyvä yhdistelmä.

Tänään kuvasin kevään ensimmäisen kukintaansa aloittelevan sipulikasvin. Posliinihyasintit ojentelevat jo sinivalkoraidallisia nuppujaan lehtiensä välistä. Tästä se alkaa kevään sipulikasvien kukkiva ilotulitus.

Toisessa kuvassa vielä kerran jouluruusu. Olen aivan rakastanut tuohon kukkaan. Se on minun ensimmäinen lajiaan ja talvehti oikein hyvin ilman talvisuojausta. Luin juuri netistä, että jouluruusu pitäisi suojata talveksi. No, me ei jouluruusun kanssa kumpikaan tiedetty sitä, niin pärjättiin ilman. Mutta nyt on iskenyt pahemman laatuinen jouluruusukuume. Niitä pitäisi saada lisää erivärisiä. Katsokaa nyt vaikka tätä pisamanaamaa "Double Pink Spotted". Eikö olekin ihana?

 Onneksi kohta pihalla on muitakin kukkia kuvattavana. ;)

Orvokkien koulintaa

Eilen illalla päätin, että nyt on aika koulia orvokit. Mietin, mistä löytäisin riittävän pienet potit minikokoisille orvokin taimille, jotta saisin säästettyä mahdollisimman paljon taimia ja mahdutettua niitä ikkunan eteen valoon. Asunnossamme kun on tasan yksi ikkuna, jonka eteen voi taimia asetella. Makuuhuoneeseen ei mahdu ja kolmas huone on pohjoiseen päin. 

Onneksi tajusin, että samalla tavalla kuin isompia sanomalehtipotteja, voi rullailla myös minikokoisia potteja. Muotiksi poteille otin muotovaahtopurkin korkin. Ei kulunut paljoa sanomalehteä neljäänkymmeneen kahdeksaan pottiin. Potit olivat ihan täydellisen sopivia soijamaitopurkista leikattuun "suojaruukkuun". Yhteen maitopurkkiin mahtui neljä minipottia. Kotoa löytyvälle tarjottimelle mahtui soijamaitopurkin pohjia kaksitoista kappaletta. Siispä askartelin tarjottimen täyteen potteja ja sen jälkeen kyykin pari tuntia kylpyhuoneessa taimia istutellen. Voihan sen perjantai-illan silläkin tavalla viettää.

Orvokkien koulinta oli ihan oma projektinsa. Minikokoisen taimen kanssa sai käyttää sorminäppäryyttä, että sen sai istutettua ehjänä pieneen pottiinsa. Saman kun toisti lähes viisikymmentä kertaa, niin johan siihen alkoi rutiinit syntyä. Orvokin taimet eivät tietenkään mahtuneet tuohon pottimäärään, koska pikkutaimia oli varmaan toista sataa. Loput taimet odottavat nyt koulimattomina keksirasiassa varataimina menetysten varalle.

Orvokkipotit rivissä ja järjestyksessä

Lauantaiaamuna kuvasin myös sisällä kasvavia taimia aamuauringon valossa.

Pikkuinen miniluumutomaatin taimi

Paprikan taimet ovat jämäköitä

Okran rimpulat palvovat aurinkoa

Yllätyslaatikossakin senkun kasvetaan. Nyt alan epäillä, että olisivatko taimet retiisin alkuja? Jos ovat, niin luultavasti joudun niistä luopumaan. Ei minulle mahdu tänne enää retiisimaata. Vai mahtuisiko sittenkin johonkin ruukkuun? Voi tätä puutarhahullun elämää ja luopumisen tuskaa.

P.S. Oli ihan hurjan mukava ja hyödyllinen valokuvauskurssi tänään. Nyt minäkin tiedän jotain perusjuttuja järjestelmäkamerani säädöistä enkä kuvaa jatkossa enää automaatilla. Myös sommitteluun sain uusia ideoita. Heti piti taimipottikuvan rivit oikaista ennen tämän postauksen julkaisua. ;)

Perennat ja sipulikukat heräilevät

Tänä aamuna heräsin auringon ensisäteisiin. Kun olin saanut koirat hoidettua, hiippailin kamera kaulassa takapihalle ihailemaan kevättä. Keväiset ja kesäiset aamut ovat jotenkin taianomaisia. Aamukahvikupin ääressä sitten valikoin kuvista parhaat teille nähtäväksi ja taistelin rivitysten kanssa blogissani. Kuvat menivät ihan miten sattuun ja jouduin ne todella moneen kertaan laittamaan uudelleen.

Tänään olen menossa valokuvauskurssille, joten toivon mukaan pystyn kuvaamaan jatkossa entistä paremmin sommiteltuja, tarkempia ja kauniimpia kuvia. Nykyisellä objektiivilla en saa tämän tarkempaa lähikuvaa, joten uusi lähikuviin sopivan objektiivin hankinta on työn alla.

Jouluruusun nupuissa on herkkää vaaleanpunaista

Piippoja, piippoja

Leimupenkissä kasvetaan jo täydellä tohinalla

Ritarinkannus heräilee ja oikoo ryppyisiä lehtiään

Pionikin näyttää talvehtineen hyvin

Koiraperheen koti

Näin keväisin, kun aurinko näyttää armottomasti kaiken likaisuuden ulkona ja sisällä asunnossa, joudun väkisinkin miettimään, miltä minä haluan asuntomme näyttävän. Koskaan se ei ole näyttänyt sisustuslehtien unelmakämpältä kuin korkeintaan ulkoapäin kuvattuna. Pihani on kyllä aika hieno kesäisin, vaikka itse sanonkin. Ainakin kukkapenkkien osalta.

Talven pimeydessä, kaamoksen läpi sumussa kahlatessa ei asunnossa vallitsevaan epäjärjestykseen jaksa kiinnittää huomiota. Kotimme on kahden aktiivisen aikuisen ja kolmen rämäpäisen koiran pesä ja jokaisen sisustussuunnittelijan painajainen. Tai ehkä unelma. Tässä kodissa olisi sisustussuunnittelijalle nimittäin puuhaa. Ja ihan ensin pitäisi kaivaa siivousvälineet ja ikkunanpesuvehkeet kaapista.

Minä olen kesäisin lähes koko ajan ulkona. Ihan pihalla olen jatkuvasti, mutta kesäisin ihan fyysisestikin. Aamulla sipsuttelen kahvikuppi kourassa pihalle ihmettelemään luonnon heräämistä, kun muut perheen jäsenet vielä nukkuvat. Päivä jatkuu koiralenkillä, kukkapenkkien möyrinnällä, valokuvauksella luonnossa, Porsterilla ajelulla tai rannalla. Kesällä minua ei kiinnosta, miltä sisällä näyttää.

Mutta kevät. Ihana, kamala kevät. Pihalla on suurta odotuksen tuntua, mutta vielä siellä ei voi päiviään viettää. Valo paljastaa pesemättömät ikkunat ja likaisen sohvan. Ei, en ole masentunut tai ahdistunut keväästä, kuten joku lukija nyt voi tässä vaiheessa miettiä. Mietin vaan, että asuntomme ei vastaa sisustuslehtien unelmakämppiä. Mutta ei sen tarvitse. Meidän perheessä tykätään mennä ja touhuta, siivotaan sitten kun aikaa jää. Kuten joku viisas on sanonut, ei kukaan ole katunut sitä, ettei siivonut tarpeeksi. Elämätöntä elämää monet katuvat.

Silti en voi kieltää, ettenkö kadehtisi niitä, joiden asunto on kaunis ja harmoninen, ja jossa vallitsee seesteinen tunnelma. Meidän asuntomme on vain persoonallinen ja kotoisasti rempallaan.;)