Koiraperheen koti

Näin keväisin, kun aurinko näyttää armottomasti kaiken likaisuuden ulkona ja sisällä asunnossa, joudun väkisinkin miettimään, miltä minä haluan asuntomme näyttävän. Koskaan se ei ole näyttänyt sisustuslehtien unelmakämpältä kuin korkeintaan ulkoapäin kuvattuna. Pihani on kyllä aika hieno kesäisin, vaikka itse sanonkin. Ainakin kukkapenkkien osalta.

Talven pimeydessä, kaamoksen läpi sumussa kahlatessa ei asunnossa vallitsevaan epäjärjestykseen jaksa kiinnittää huomiota. Kotimme on kahden aktiivisen aikuisen ja kolmen rämäpäisen koiran pesä ja jokaisen sisustussuunnittelijan painajainen. Tai ehkä unelma. Tässä kodissa olisi sisustussuunnittelijalle nimittäin puuhaa. Ja ihan ensin pitäisi kaivaa siivousvälineet ja ikkunanpesuvehkeet kaapista.

Minä olen kesäisin lähes koko ajan ulkona. Ihan pihalla olen jatkuvasti, mutta kesäisin ihan fyysisestikin. Aamulla sipsuttelen kahvikuppi kourassa pihalle ihmettelemään luonnon heräämistä, kun muut perheen jäsenet vielä nukkuvat. Päivä jatkuu koiralenkillä, kukkapenkkien möyrinnällä, valokuvauksella luonnossa, Porsterilla ajelulla tai rannalla. Kesällä minua ei kiinnosta, miltä sisällä näyttää.

Mutta kevät. Ihana, kamala kevät. Pihalla on suurta odotuksen tuntua, mutta vielä siellä ei voi päiviään viettää. Valo paljastaa pesemättömät ikkunat ja likaisen sohvan. Ei, en ole masentunut tai ahdistunut keväästä, kuten joku lukija nyt voi tässä vaiheessa miettiä. Mietin vaan, että asuntomme ei vastaa sisustuslehtien unelmakämppiä. Mutta ei sen tarvitse. Meidän perheessä tykätään mennä ja touhuta, siivotaan sitten kun aikaa jää. Kuten joku viisas on sanonut, ei kukaan ole katunut sitä, ettei siivonut tarpeeksi. Elämätöntä elämää monet katuvat.

Silti en voi kieltää, ettenkö kadehtisi niitä, joiden asunto on kaunis ja harmoninen, ja jossa vallitsee seesteinen tunnelma. Meidän asuntomme on vain persoonallinen ja kotoisasti rempallaan.;)

 

Päivän koirakuvat

Tänään ollaan saatu nauttia jälleen ihanan aurinkoisesta säästä. Alla kuvasarja Ryhmä Rämän päivän touhuista.

Herätessäni päiväunilta sohvalta, huomasin saaneeni tällaista päiväuniseuraa

Auringonpalvontaa sisätiloissa

Ympäri mennään ja yhteen tullaan

Onko siellä joku?

Mielenkiintoinen hajujälki

Aurinkoista kevättalvea

Jatkan vielä koira-aiheisella kuvapostauksella. Heti aamusta totesin, että tänään on täydellinen ulkoilusää. Aurinko paistoi täydeltä terältä, hanki kantoi ja aamun pikkupakkasen ansiosta koiratkaan eivät kuraantuneet. Lähikalliolla saimme kävellä mielin määrin ristiin rastiin eikä tarvinnut Matin ja Tepon sanoin todeta, että "mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti". Koirat laukkasivat pitkin metsää sielunsa kyllyydestä.

Pikku Musta esiintyy muita vähemmän kuvissa, koska emännän refleksit olivat niin hitaat, että koira vilahti joka kerta kuvakentästä pois.

 

 

Iltapäivällä oli tylsempi hetki, kun isäntä leikkasi koirien kynnet. Iso Poika antautui toimenpiteeseen melko kiltisti, vaikka pikkuisen täytyi yrittää vetää tassua pois. Pikku Musta suhtautui toimenpiteeseen räväkän tempperamenttinsa mukaisesti ja yritti päästä tilanteesta pois näykkimällä. Sille toiminnalle tosin tuli välitön stoppi isännän varmassa otteessa. Prinsessasta kynsien leikkuu oli kauhistuttava toimenpide, vaikka hän tiesikin, että karkuun sitä ei pääse. Väkinäisen askelin hän asteli kynsienleikkuupaikkaa kohti, kun kutsu kuului. Kylpyhuoneen ovella alkoivat jalat tärisemään. Koko tiimi selviytyi kuitenkin kynsienleikkuusta mallikkaasti ja palkintona odotti herkkutikut.

Ryhmä Rämän Pikku Musta

Tänään esittelyvuorossa on koirajengin keskimmäinen, niin iältään kuin kooltaankin. Ikää neidillä on yhdeksän vuotta ja painoa kuutisentoista kiloa. Pikku Musta alias Neiti Näpsä on oikein oikein kätevä emäntä. Tällä koiralla on rautainen itsetunto ja hän hoitaa tilanteen kuin tilanteen varmalla ja päättäväisellä otteella. Pikku Musta toimii esikuvana Prinsessalle ja pistää Ison Pojan ruotuun. Hän onkin Ryhmä Rämän ehdoton kuningatar.

Pikku Musta on yhtä perso ruualle kuin eilen esittelemäni Prinsessa sillä erotuksella, että ihan kaikki kasvikset ei hänen ruokavalioonsa uppoa. Muun muassa salaatinlehdet eivät kuulu tämän hienostuneen ladyn ruokavalioon. Sen sijaan hänen braavuurinaan on rahkapurkin ja Keiju-rasian nuoleminen kiiltävän puhtaaksi. Pitkänmallinen kuono mahtuu näppärästi paikkoihin, mihin porukan muiden jäsenten nenät eivät yllä.

Tänä talvena on tullut lunta välillä ihan reilusti. Olemme tehneet lähimetsään omat lenkkipolut, joita pitkin voi kulkea lumisemmallakin säällä. En voi lakata hämmästelemästä, miten ketterästi Pikku Musta hyppii umpihangessa eteenpäin. Lady on kaivanut puiden alle kuopat, joita hän uskollisesti pitää auki läpi talven. Lenkillä hän sinkoilee kuopalta toiselle, kaivaa kuoppaa tassut viuhuen ja syö vatsan täydeltä ihanaa, kylmää maata. Tylsä emäntä kiljuu, että maata ei saa syödä, jolloin täytyy nopeasti vaihtaa seuraavalle kuopalla. Niin hyvää  multaa! Joskus Pikku Musta syö maata höystettynä peuranjätöksillä vähän liikaa ja siitä on seurauksena paha olo kotona lenkin jälkeen. Tiedättehän sen olon, kun on syönyt liikaa irtokarkkeja?

Pikku Mustassa on ripaus suomenpystykorvaa ja tästä geeniperimästä johtuen oravat saavat pienen koiran pään sekaisin. Seurauksena on vetäminen remmissä koko neljän pienen tassun voimin säestettynä kovalla kiljunnalla. Mikäli tällä koiralla olisi pitävämmät kynnet, se varmaan kiipeäisi puun latvaan oravan perässä.

Lunta tulvillaan on raikas talvisää

Tapahtuuko keittiössä jotain?

Kaihoisa katse ulos

Saa rapsuttaa mahasta

Unikäärö

Auringonpalvojat