Koiraperheen koti

Näin keväisin, kun aurinko näyttää armottomasti kaiken likaisuuden ulkona ja sisällä asunnossa, joudun väkisinkin miettimään, miltä minä haluan asuntomme näyttävän. Koskaan se ei ole näyttänyt sisustuslehtien unelmakämpältä kuin korkeintaan ulkoapäin kuvattuna. Pihani on kyllä aika hieno kesäisin, vaikka itse sanonkin. Ainakin kukkapenkkien osalta.

Talven pimeydessä, kaamoksen läpi sumussa kahlatessa ei asunnossa vallitsevaan epäjärjestykseen jaksa kiinnittää huomiota. Kotimme on kahden aktiivisen aikuisen ja kolmen rämäpäisen koiran pesä ja jokaisen sisustussuunnittelijan painajainen. Tai ehkä unelma. Tässä kodissa olisi sisustussuunnittelijalle nimittäin puuhaa. Ja ihan ensin pitäisi kaivaa siivousvälineet ja ikkunanpesuvehkeet kaapista.

Minä olen kesäisin lähes koko ajan ulkona. Ihan pihalla olen jatkuvasti, mutta kesäisin ihan fyysisestikin. Aamulla sipsuttelen kahvikuppi kourassa pihalle ihmettelemään luonnon heräämistä, kun muut perheen jäsenet vielä nukkuvat. Päivä jatkuu koiralenkillä, kukkapenkkien möyrinnällä, valokuvauksella luonnossa, Porsterilla ajelulla tai rannalla. Kesällä minua ei kiinnosta, miltä sisällä näyttää.

Mutta kevät. Ihana, kamala kevät. Pihalla on suurta odotuksen tuntua, mutta vielä siellä ei voi päiviään viettää. Valo paljastaa pesemättömät ikkunat ja likaisen sohvan. Ei, en ole masentunut tai ahdistunut keväästä, kuten joku lukija nyt voi tässä vaiheessa miettiä. Mietin vaan, että asuntomme ei vastaa sisustuslehtien unelmakämppiä. Mutta ei sen tarvitse. Meidän perheessä tykätään mennä ja touhuta, siivotaan sitten kun aikaa jää. Kuten joku viisas on sanonut, ei kukaan ole katunut sitä, ettei siivonut tarpeeksi. Elämätöntä elämää monet katuvat.

Silti en voi kieltää, ettenkö kadehtisi niitä, joiden asunto on kaunis ja harmoninen, ja jossa vallitsee seesteinen tunnelma. Meidän asuntomme on vain persoonallinen ja kotoisasti rempallaan.;)

 

Matalapainetta

Tänään on ollut harmaa ja sateinen päivä. Minä toimin aurinkoenergialla ja tämmöinen harmaus vetää mielenkin matalaksi. Ulkona on rumaa ja likaista. Tuntuu, että asiat junnaa paikoillaan. Porsterin suunniteltuun kotiinpaluuseen on vielä reilu kuukausi aikaa. Jännittää, osaanko enää ajaa moottoripyörällä talven tauon jälkeen. Taimiosastollakin jurotetaan, pienet taimet näyttävät samankokoisilta joka päivä. Ne varmaan kasvattavat juuria ja varustautuvat tulevaan kesään.

Elämään kuuluu tämmöisiä tylsiä päiviä, kun mikään ei oikein innosta. Jos elämä olisi pelkkää pilvissä leijailua ja vaahtokarkkeja, niin kyllähän siihenkin tympiintyisi. Mutta usein tylsistyneenä sohvalla maatessa saa uusia ideoita. Tänään laitoin vanhan järjestelmäkamerani akun laturiin. Täytyy alkaa tosissaan perehtymään kameran sielunelämään ja ehkä hommata siihen lisää objektiiveja. Haluaisin niin kovasti valokuvata kaikkea pientä ja kaunista. Kännykkäkamera ei suostu tarkentamaan haluamiini kuvakohteisiin. Onneksi Iso Poika on sen verran iso, että siitä saa kameralla ihan kohtuullisia kuvia.;)

Vähän tympii tämä valokuvamallina olo

Iso Poika ja taustalla minikasvihuone

Pikkuiset, mutta terhakat paprikan taimet jaksavat ilahduttaa harmaanakin päivänä

Päivän koirakuvat

Tänään ollaan saatu nauttia jälleen ihanan aurinkoisesta säästä. Alla kuvasarja Ryhmä Rämän päivän touhuista.

Herätessäni päiväunilta sohvalta, huomasin saaneeni tällaista päiväuniseuraa

Auringonpalvontaa sisätiloissa

Ympäri mennään ja yhteen tullaan

Onko siellä joku?

Mielenkiintoinen hajujälki

Aurinkoista kevättalvea

Jatkan vielä koira-aiheisella kuvapostauksella. Heti aamusta totesin, että tänään on täydellinen ulkoilusää. Aurinko paistoi täydeltä terältä, hanki kantoi ja aamun pikkupakkasen ansiosta koiratkaan eivät kuraantuneet. Lähikalliolla saimme kävellä mielin määrin ristiin rastiin eikä tarvinnut Matin ja Tepon sanoin todeta, että "mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti". Koirat laukkasivat pitkin metsää sielunsa kyllyydestä.

Pikku Musta esiintyy muita vähemmän kuvissa, koska emännän refleksit olivat niin hitaat, että koira vilahti joka kerta kuvakentästä pois.

 

 

Iltapäivällä oli tylsempi hetki, kun isäntä leikkasi koirien kynnet. Iso Poika antautui toimenpiteeseen melko kiltisti, vaikka pikkuisen täytyi yrittää vetää tassua pois. Pikku Musta suhtautui toimenpiteeseen räväkän tempperamenttinsa mukaisesti ja yritti päästä tilanteesta pois näykkimällä. Sille toiminnalle tosin tuli välitön stoppi isännän varmassa otteessa. Prinsessasta kynsien leikkuu oli kauhistuttava toimenpide, vaikka hän tiesikin, että karkuun sitä ei pääse. Väkinäisen askelin hän asteli kynsienleikkuupaikkaa kohti, kun kutsu kuului. Kylpyhuoneen ovella alkoivat jalat tärisemään. Koko tiimi selviytyi kuitenkin kynsienleikkuusta mallikkaasti ja palkintona odotti herkkutikut.

Ryhmä Rämän Iso Poika

 Viimeisenä esittelyvuorossa on koiralauman nuorimmainen, seitsemänvuotias Iso Poika. Vaikka hän onkin kooltaan kaikkein suurin, niin tytöt kyllä näyttävät kaapin paikan, jos siitä on mitään epäselvyyttä. Iso Poika ei ole ehkä ihan tajunnut omaa kokoaan, koska tykkää ahtautua Pikku Mustan petiin, jolloin puolet koirasta jää pedin ulkopuolelle. Välillä hän haluaa maata myös nojatuolissa, mihin niin ikään hän on aivan liian iso.

Tämä poika on perheen tyttöjä nirsompi kulinaristi. Periaatteessa hän ei syö mitään kasviksia, paitsi jos kyseessä sattuu olemaan persimonhedelmä, appelsiini, kurkku tai puuron jämät. Appelsiinikaan ei käy, jos se sattuu olemaan vähän kuivempaa sorttia. Tarkkana pitää olla. Etenkin jos emäntä tai isäntä yrittää piilottaa ruokaan ripuli- tai matolääkkeitä. Ne kannattaa huolellisesti kiertää ja jättää kuppiin tai jos suuhun asti eksyvät, niin äkkiä sylkäistä suupielestä pois.

Telkkariohjelmat ja youtube-videot ovat Ison Pojan harrastuksia lenkkeilyn ja uimisen lisäksi. Telkkariohjelmista suosikkeja ovat erilaiset luonto-ohjelmat sekä eläinohjelmat. Niitä pitää seurata tarkasti sohvalta käsin. Youtubesta vaalea komistus katsoo susi- ja huskyvideoita, joissa ulvotaan. Hetken katsottuaan hän yhtyy ulvontaan. Joskus kuoroon liittyy myös Pikku Musta omalla kimakammalla äänellään.

Iso Poika on  porukan kuuliaisin, aina valmiina suorittamaan tehtäviä kuin partiopoika ikään. Toki homma saattaa lähteä vähän lapasesta joskus, kun lenkillä tulee tuttu ihminen tai koirakavereita vastaan. Hyvä käytössäännöt saattavat unohtua, kun riemulla ei ole rajoja.

Emäntä on usein väsynyt aikaisten työvuorojen jälkeen. Hänen kömpiessään sänkyyn päiväunille, Iso Poika hyppää vauhdilla viereen, ottaa hyvän asennon ja huokaisee. Sitten nukutaan.

Joko te tuutte?

Poseerataan sitten

Sanoitko jotain lenkistä?

Iskä askarteli mulle leikkimökin

Syyslenkillä

Koko bändi koossa

Ryhmä Rämän Pikku Musta

Tänään esittelyvuorossa on koirajengin keskimmäinen, niin iältään kuin kooltaankin. Ikää neidillä on yhdeksän vuotta ja painoa kuutisentoista kiloa. Pikku Musta alias Neiti Näpsä on oikein oikein kätevä emäntä. Tällä koiralla on rautainen itsetunto ja hän hoitaa tilanteen kuin tilanteen varmalla ja päättäväisellä otteella. Pikku Musta toimii esikuvana Prinsessalle ja pistää Ison Pojan ruotuun. Hän onkin Ryhmä Rämän ehdoton kuningatar.

Pikku Musta on yhtä perso ruualle kuin eilen esittelemäni Prinsessa sillä erotuksella, että ihan kaikki kasvikset ei hänen ruokavalioonsa uppoa. Muun muassa salaatinlehdet eivät kuulu tämän hienostuneen ladyn ruokavalioon. Sen sijaan hänen braavuurinaan on rahkapurkin ja Keiju-rasian nuoleminen kiiltävän puhtaaksi. Pitkänmallinen kuono mahtuu näppärästi paikkoihin, mihin porukan muiden jäsenten nenät eivät yllä.

Tänä talvena on tullut lunta välillä ihan reilusti. Olemme tehneet lähimetsään omat lenkkipolut, joita pitkin voi kulkea lumisemmallakin säällä. En voi lakata hämmästelemästä, miten ketterästi Pikku Musta hyppii umpihangessa eteenpäin. Lady on kaivanut puiden alle kuopat, joita hän uskollisesti pitää auki läpi talven. Lenkillä hän sinkoilee kuopalta toiselle, kaivaa kuoppaa tassut viuhuen ja syö vatsan täydeltä ihanaa, kylmää maata. Tylsä emäntä kiljuu, että maata ei saa syödä, jolloin täytyy nopeasti vaihtaa seuraavalle kuopalla. Niin hyvää  multaa! Joskus Pikku Musta syö maata höystettynä peuranjätöksillä vähän liikaa ja siitä on seurauksena paha olo kotona lenkin jälkeen. Tiedättehän sen olon, kun on syönyt liikaa irtokarkkeja?

Pikku Mustassa on ripaus suomenpystykorvaa ja tästä geeniperimästä johtuen oravat saavat pienen koiran pään sekaisin. Seurauksena on vetäminen remmissä koko neljän pienen tassun voimin säestettynä kovalla kiljunnalla. Mikäli tällä koiralla olisi pitävämmät kynnet, se varmaan kiipeäisi puun latvaan oravan perässä.

Lunta tulvillaan on raikas talvisää

Tapahtuuko keittiössä jotain?

Kaihoisa katse ulos

Saa rapsuttaa mahasta

Unikäärö

Auringonpalvojat

Ryhmä Rämän Prinsessa

Kevättä ja moottoripyöräkelejä odotellessa ajattelin esitellä meidän perheen karvaiset perheenjäsenet eli Ryhmä Rämän. Tämä joukko pitää huolen, että perheen isäntä ja emäntä saavat riittävästi ulkoilua säällä kuin säällä.

Ensimmäiseksi esittelyvuoroon pääsee perheen seniori. Prinsessa juhlii keväällä 12-vuotissynttäreitään. Tämä neiti rakastaa hyvää ruokaa ja huonompikin menee paremman puutteessa. Oikeastaan ei ole ruokaa, mitä hän ei söisi. Kurkku, porkkana, paprika, salaatinlehdet, lehtiselleri, banaani, mandariini, appelsiini ja pähkinät maistuvat hyvin. Mustikat ja vadelmat hän osaa poimia itse metsästä. Nuorena koirana hän kerran tyhjensi auringonkukan siemeniä ja goji-marjoja sisältäneen napostelukipon sohvapöydältä. Löytyipä kerran tyttären käsilaukusta Fazerin Sininenkin ja emännän kukkapenkistä tulppaaninsipuleita. Tämä neiti tykkää elää vaarallisesti, mitä ruokailuun tulee.

Prinsessa rakastaa päiväunia pehmeällä sohvalla, mieluiten reilun tyynypinon päällä. Sen sijaan huonosta kelistä hän ei välitä. Jo ihan nuorena koirana hän katsoi ulos ikkunasta ja harkitsi sitten, kannattaako lenkille lähteä. Sadesää ei kuulu hänen suosikkiulkoilusäihin. Helteellä ei myöskään jaksa lenkkeillä. Toki hän silloinkin lähtee uimalenkille, jos sellaista on tarjolla. Kaikenlaiset vesileikit ovatkin hänen lempipuuhaa.

Lumisateella Prinsessa muuttuu helposti lumipalloksi, ainakin ellei emäntä ole ihan vast'ikään surruuttanut turkkia lyhyeksi trimmerillä. Kurasäällä sen sijaan Prinsessa tuo hiekkalaatikkollisen hiekkaa ja kuraa sisälle. Metsästä turkkiin saattaa tarttua havunneulasia ja lenkkipolun reunasta takiaisia kesäaikaan. Hänen turkkinsa on kätevä kaikenlaiseen kuljetukseen. Tämän vuoksi emäntä on päätynyt pitämään turkin vaihtelevan mittaisena, mutta kuitenkin melko lyhyenä ympäri vuoden.

Tämä neiti on nuori kapinallinen. Tai nykyään vaan kapinallinen. Usein lenkillä suupielestä roikkuu huolettomasti tupakannatsa, jos emännällä silmä välttää. Jotain samaa hänessä ja James Deanissa on. Ainakin se tupakannatsa suupielessä.

Ryhmä Rämässä Prinsessan asema on wanna-be-johtaja. Halua hänellä olisi kivuta hierarkian huipulle, mutta tosiasiassa hän on jäänyt siinä kakkoseksi. Prinsessa on tajunnut, että Pikku Musta on porukan älykkö, ainakin mitä ruoan hankintaan tulee. Joten Pikku Mustan touhuja kannattaa pitää visusti silmällä ja ottaa samanlainen kerjäysasento tai muuten vaan ohimennen ruoanlaittotouhujen seurailuasento, koska silloin saattaa jotain evästä kuonon eteen tipahtaa.

Kauneusunilla

Talvisella lenkillä

Syysposeeraus

Junareissulla