Koiraperheen koti

Näin keväisin, kun aurinko näyttää armottomasti kaiken likaisuuden ulkona ja sisällä asunnossa, joudun väkisinkin miettimään, miltä minä haluan asuntomme näyttävän. Koskaan se ei ole näyttänyt sisustuslehtien unelmakämpältä kuin korkeintaan ulkoapäin kuvattuna. Pihani on kyllä aika hieno kesäisin, vaikka itse sanonkin. Ainakin kukkapenkkien osalta.

Talven pimeydessä, kaamoksen läpi sumussa kahlatessa ei asunnossa vallitsevaan epäjärjestykseen jaksa kiinnittää huomiota. Kotimme on kahden aktiivisen aikuisen ja kolmen rämäpäisen koiran pesä ja jokaisen sisustussuunnittelijan painajainen. Tai ehkä unelma. Tässä kodissa olisi sisustussuunnittelijalle nimittäin puuhaa. Ja ihan ensin pitäisi kaivaa siivousvälineet ja ikkunanpesuvehkeet kaapista.

Minä olen kesäisin lähes koko ajan ulkona. Ihan pihalla olen jatkuvasti, mutta kesäisin ihan fyysisestikin. Aamulla sipsuttelen kahvikuppi kourassa pihalle ihmettelemään luonnon heräämistä, kun muut perheen jäsenet vielä nukkuvat. Päivä jatkuu koiralenkillä, kukkapenkkien möyrinnällä, valokuvauksella luonnossa, Porsterilla ajelulla tai rannalla. Kesällä minua ei kiinnosta, miltä sisällä näyttää.

Mutta kevät. Ihana, kamala kevät. Pihalla on suurta odotuksen tuntua, mutta vielä siellä ei voi päiviään viettää. Valo paljastaa pesemättömät ikkunat ja likaisen sohvan. Ei, en ole masentunut tai ahdistunut keväästä, kuten joku lukija nyt voi tässä vaiheessa miettiä. Mietin vaan, että asuntomme ei vastaa sisustuslehtien unelmakämppiä. Mutta ei sen tarvitse. Meidän perheessä tykätään mennä ja touhuta, siivotaan sitten kun aikaa jää. Kuten joku viisas on sanonut, ei kukaan ole katunut sitä, ettei siivonut tarpeeksi. Elämätöntä elämää monet katuvat.

Silti en voi kieltää, ettenkö kadehtisi niitä, joiden asunto on kaunis ja harmoninen, ja jossa vallitsee seesteinen tunnelma. Meidän asuntomme on vain persoonallinen ja kotoisasti rempallaan.;)

 

Matalapainetta

Tänään on ollut harmaa ja sateinen päivä. Minä toimin aurinkoenergialla ja tämmöinen harmaus vetää mielenkin matalaksi. Ulkona on rumaa ja likaista. Tuntuu, että asiat junnaa paikoillaan. Porsterin suunniteltuun kotiinpaluuseen on vielä reilu kuukausi aikaa. Jännittää, osaanko enää ajaa moottoripyörällä talven tauon jälkeen. Taimiosastollakin jurotetaan, pienet taimet näyttävät samankokoisilta joka päivä. Ne varmaan kasvattavat juuria ja varustautuvat tulevaan kesään.

Elämään kuuluu tämmöisiä tylsiä päiviä, kun mikään ei oikein innosta. Jos elämä olisi pelkkää pilvissä leijailua ja vaahtokarkkeja, niin kyllähän siihenkin tympiintyisi. Mutta usein tylsistyneenä sohvalla maatessa saa uusia ideoita. Tänään laitoin vanhan järjestelmäkamerani akun laturiin. Täytyy alkaa tosissaan perehtymään kameran sielunelämään ja ehkä hommata siihen lisää objektiiveja. Haluaisin niin kovasti valokuvata kaikkea pientä ja kaunista. Kännykkäkamera ei suostu tarkentamaan haluamiini kuvakohteisiin. Onneksi Iso Poika on sen verran iso, että siitä saa kameralla ihan kohtuullisia kuvia.;)

Vähän tympii tämä valokuvamallina olo

Iso Poika ja taustalla minikasvihuone

Pikkuiset, mutta terhakat paprikan taimet jaksavat ilahduttaa harmaanakin päivänä

Päivän koirakuvat

Tänään ollaan saatu nauttia jälleen ihanan aurinkoisesta säästä. Alla kuvasarja Ryhmä Rämän päivän touhuista.

Herätessäni päiväunilta sohvalta, huomasin saaneeni tällaista päiväuniseuraa

Auringonpalvontaa sisätiloissa

Ympäri mennään ja yhteen tullaan

Onko siellä joku?

Mielenkiintoinen hajujälki

Aurinkoista kevättalvea

Jatkan vielä koira-aiheisella kuvapostauksella. Heti aamusta totesin, että tänään on täydellinen ulkoilusää. Aurinko paistoi täydeltä terältä, hanki kantoi ja aamun pikkupakkasen ansiosta koiratkaan eivät kuraantuneet. Lähikalliolla saimme kävellä mielin määrin ristiin rastiin eikä tarvinnut Matin ja Tepon sanoin todeta, että "mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti". Koirat laukkasivat pitkin metsää sielunsa kyllyydestä.

Pikku Musta esiintyy muita vähemmän kuvissa, koska emännän refleksit olivat niin hitaat, että koira vilahti joka kerta kuvakentästä pois.

 

 

Iltapäivällä oli tylsempi hetki, kun isäntä leikkasi koirien kynnet. Iso Poika antautui toimenpiteeseen melko kiltisti, vaikka pikkuisen täytyi yrittää vetää tassua pois. Pikku Musta suhtautui toimenpiteeseen räväkän tempperamenttinsa mukaisesti ja yritti päästä tilanteesta pois näykkimällä. Sille toiminnalle tosin tuli välitön stoppi isännän varmassa otteessa. Prinsessasta kynsien leikkuu oli kauhistuttava toimenpide, vaikka hän tiesikin, että karkuun sitä ei pääse. Väkinäisen askelin hän asteli kynsienleikkuupaikkaa kohti, kun kutsu kuului. Kylpyhuoneen ovella alkoivat jalat tärisemään. Koko tiimi selviytyi kuitenkin kynsienleikkuusta mallikkaasti ja palkintona odotti herkkutikut.

Ryhmä Rämän Iso Poika

 Viimeisenä esittelyvuorossa on koiralauman nuorimmainen, seitsemänvuotias Iso Poika. Vaikka hän onkin kooltaan kaikkein suurin, niin tytöt kyllä näyttävät kaapin paikan, jos siitä on mitään epäselvyyttä. Iso Poika ei ole ehkä ihan tajunnut omaa kokoaan, koska tykkää ahtautua Pikku Mustan petiin, jolloin puolet koirasta jää pedin ulkopuolelle. Välillä hän haluaa maata myös nojatuolissa, mihin niin ikään hän on aivan liian iso.

Tämä poika on perheen tyttöjä nirsompi kulinaristi. Periaatteessa hän ei syö mitään kasviksia, paitsi jos kyseessä sattuu olemaan persimonhedelmä, appelsiini, kurkku tai puuron jämät. Appelsiinikaan ei käy, jos se sattuu olemaan vähän kuivempaa sorttia. Tarkkana pitää olla. Etenkin jos emäntä tai isäntä yrittää piilottaa ruokaan ripuli- tai matolääkkeitä. Ne kannattaa huolellisesti kiertää ja jättää kuppiin tai jos suuhun asti eksyvät, niin äkkiä sylkäistä suupielestä pois.

Telkkariohjelmat ja youtube-videot ovat Ison Pojan harrastuksia lenkkeilyn ja uimisen lisäksi. Telkkariohjelmista suosikkeja ovat erilaiset luonto-ohjelmat sekä eläinohjelmat. Niitä pitää seurata tarkasti sohvalta käsin. Youtubesta vaalea komistus katsoo susi- ja huskyvideoita, joissa ulvotaan. Hetken katsottuaan hän yhtyy ulvontaan. Joskus kuoroon liittyy myös Pikku Musta omalla kimakammalla äänellään.

Iso Poika on  porukan kuuliaisin, aina valmiina suorittamaan tehtäviä kuin partiopoika ikään. Toki homma saattaa lähteä vähän lapasesta joskus, kun lenkillä tulee tuttu ihminen tai koirakavereita vastaan. Hyvä käytössäännöt saattavat unohtua, kun riemulla ei ole rajoja.

Emäntä on usein väsynyt aikaisten työvuorojen jälkeen. Hänen kömpiessään sänkyyn päiväunille, Iso Poika hyppää vauhdilla viereen, ottaa hyvän asennon ja huokaisee. Sitten nukutaan.

Joko te tuutte?

Poseerataan sitten

Sanoitko jotain lenkistä?

Iskä askarteli mulle leikkimökin

Syyslenkillä

Koko bändi koossa