Koko ajan takoi takaraivossa, että en kyllä pärjää sen 650-kuutioisen Hondan kanssa ja olin tyytyväinen, kun sain vielä ajella piikkipyörällä. Isommassa Hondassa ei pelottanut parinsadan kilon paino, vaan se korkeus. Jännitti miten minä sen kanssa pärjään, jos ei jalat yletä kunnolla maahan. Opettajan mukaan isompi olisi samanlainen kuin pienempi, ainoastaan isompi.
Olisi ollut hyvä, jos olisin voinut ajokoulun rinnalla harjoitella omalla moottoripyörällä vaikka kotipihassa. Meidän piha oli liian pieni ja naapureilla liian hienot autot, jotta olisin viitsinyt tehdä sitä. Treenasin kuitenkin polkupyörällä katseen ohjausta kiertämällä lätäköitä pihalla. Sain tämän kotiläksyksi ajo-opettajaltani. Pyörän kääntäminen pienessä tilassa kun tuotti minulle suuria vaikeuksia.
Kolmannen pyörän ottaminen ajo-opettelun kuvioihin mukaan olisi voinut olla vähän liikaa. Mutta toisaalta, koska autokoulun tunnit eivät ole ihan ilmaisia, niin kortille tulee hintaa, jos on vähän hitaampi oppimaan. Koetin lohduttaa itseäni ajattelemalla, että nythän minä saisin kaikki ajo-oikeudet moposta isoon moottoripyörään samalla.
Koittihan sekin päivä, että pääsin ajelemaan isommalla Hondalla.
Loppukesästä minun omaan moottoripyörään vaihdettiin ilmansuodattimen kotelo ja uusi suodatin. Tulevana motoristina halusin tietysti tehdä sen itse. Siinä oli taas naapureille ihmeltävää, kun rouva rassasi pyörää miehensä ohjauksessa. Mutta minä haluan oppia ymmärtämään pyöräni sielunelämää, vaikka varsinaiset huollot jätän ammattilaisten tehtäväksi. Porsterin saatua uuden ilmanputsarin, pääsin käynnistelemään sitä. On se vaan Porsterin ääni niin ihanan matala ja räyhäkäs.
Seuraavaksi Porsteri sai kaatumaraudat. Lisää muutoksia Porsteriin tehtiin talviloman aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti