Ajokokemukseni ja fyysiset mittani huomioiden päädyimme aloittamaan ensimmäiset ajotunnit Hondan 125-kuutioisella moottoripyörällä. Opettaja ehkä huomasi kauhunsekaisen ilmeeni, kun katsoin isoa ja korkeaa Honda CBF650F-moottoripyörää. Tuon selkäänkö minun pitäisi hypätä?
Tarkoitus oli vaihtaa isoon Hondaan, kunhan saisin ensin tuon pienemmän pyörän kesytettyä.
Kun olin ajellut ensimmäiset kolme ajotuntiani piikkipyörällä, alkoi sen selässä istuminen tuntuu jo ihan kivalta, mutta vielä oli haasteita liikkumisessa. Meno oli aluksi melko nykivää. Moottoripyöräily on yllättävän herkkä laji. Liikaa kaasua ja pyörä ampaisee eteenpäin. Liian hidas vauhti ja pyörä on kumossa tiukassa käännöksessä. Kaasun ja kytkimen yhteispelin täytyy toimia, ja sitten pitäisi vielä osata jarruttaa etu- ja takajarruilla oikein.
Kun nainen on yli nelikymppinen ja ajokokemusta moottorilla varustetuista kaksipyöräisistä vain ukin pappatunturilla ajelu, niin ajamaan oppimisessa on omat haasteensa. Sanoinkin opettajalleni, että meidän suhteesta taitaa tulla aika pitkä. Lakisääteinen määrä on B-kortin omaavalle vain viisi ajotuntia. Se on ihan tajuttoman vähän, ellei ole aikaisempaa ajokokemusta kaksipyöräisistä moottoriajoneuvoista tai ellei ole muuten vaan luonnonlahjakkuus. Itselleni varattiin alkuun kymmenen ajotuntia.
Seuraavassa postauksessa ajotunnit jatkuvat.
 |
| Kuva käyttäjältä CesArte Pixabayssa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti