Ajotunnit jatkuvat ja Porsteri saa uuden ilmanputsarin

Joskus elokuussa tuleva motoristi pääsi tielle ajelemaan tähän astisen käsittelykoeradan kiertämisen lisäksi. Käsittelykoeradalla luistatetaan kytkintä ihan huolella. Kytkinkäsi oli välillä kovilla, vaikka ajokoulun pyörässä se oli tosi kevyt. Eihän normaalisti tuollasta rinkiä ajella. Tiellä ajaminen sujui ihan hyvin, paitsi vauhtia kuulemma puuttui ja kerran pyörä sammui liikennevaloissa. Jokaisella ajotunnilla opin vähän lisää, vaikka hetkittäin meinasi usko loppua.

Koko ajan takoi takaraivossa, että en kyllä pärjää sen 650-kuutioisen Hondan kanssa ja olin tyytyväinen, kun sain vielä ajella piikkipyörällä. Isommassa Hondassa ei pelottanut parinsadan kilon paino, vaan se korkeus. Jännitti miten minä sen kanssa pärjään, jos ei jalat yletä kunnolla maahan. Opettajan mukaan isompi olisi samanlainen kuin pienempi, ainoastaan isompi.

Olisi ollut hyvä, jos olisin voinut ajokoulun rinnalla harjoitella omalla moottoripyörällä vaikka kotipihassa. Meidän piha oli liian pieni ja naapureilla liian hienot autot, jotta olisin viitsinyt tehdä sitä. Treenasin kuitenkin polkupyörällä katseen ohjausta kiertämällä lätäköitä pihalla. Sain tämän kotiläksyksi ajo-opettajaltani. Pyörän kääntäminen pienessä tilassa kun tuotti minulle suuria vaikeuksia.

Kolmannen pyörän ottaminen ajo-opettelun kuvioihin mukaan olisi voinut olla vähän liikaa. Mutta toisaalta, koska autokoulun tunnit eivät ole ihan ilmaisia, niin kortille tulee hintaa, jos on vähän hitaampi oppimaan. Koetin lohduttaa itseäni ajattelemalla, että nythän minä saisin kaikki ajo-oikeudet moposta isoon moottoripyörään samalla.

Koittihan sekin päivä, että pääsin ajelemaan isommalla Hondalla.

Loppukesästä minun omaan moottoripyörään vaihdettiin ilmansuodattimen kotelo ja uusi suodatin. Tulevana motoristina halusin tietysti tehdä sen itse. Siinä oli taas naapureille ihmeltävää, kun rouva rassasi pyörää miehensä ohjauksessa. Mutta minä haluan oppia ymmärtämään pyöräni sielunelämää, vaikka varsinaiset huollot jätän ammattilaisten tehtäväksi. Porsterin saatua uuden ilmanputsarin, pääsin käynnistelemään sitä. On se vaan Porsterin ääni niin ihanan matala ja räyhäkäs.

Seuraavaksi Porsteri sai kaatumaraudat. Lisää muutoksia Porsteriin tehtiin talviloman aikana.

Ajokoulua valitsemassa

Päätös ajaa A-kortti oli omanlaisensa prosessi. Ensin mietiskelin, että jonain päivänä voisin ehkä ajaa kortin. Ensi keväänä, sanoin heinäkuun alussa.

Alkuun suunniteltiin, että mieheni hommaisi opetusluvat ja ajaisin kortin omalla moottoripyörällä. Homma alkoi kuitenkin tuntua vähintäänkin monimutkaiselta mitä enemmän asiaan perehdyimme. Mietimme myös tuota opetusasiaa ja tulimme tulokseen, että kyllähän ammatti-opettaja on oman alansa asiantuntija. Hän osaa myös neuvoa jutut, mitkä pitää tietää ja muistaa, jos mielii inssikokeen läpäistä ja saada kortin käteen.

Ajatus lähti laukalle päässäni ja aloin googlailla lähiseudun ajokouluja. Eräänä päivänä törmäsin Maken autokoulun facebook-sivulla kuvaan Harley-Davidson Sportsterista. Ajokoulu sijaitsi mukavan matkan päässä kotoani. Lisäksi ajokoulu oli saanut hyviä arvosteluja ihmisiltä, joten se oli siinä. Koulu oli valittu.

Marssin vakain askelin kohti ajokoulun ilmoittautumistiskiä. Kyselin kaikenlaisia käytännön asioita ennen nimen paperiin laittamista. Pieni pettymys oli, että Harrikkaa ei enää koulussa ollut. Mutta kun olin siihen asti tullut, niin eikun nimi paperiin, vaikka jännitti ihan hirveästi.

Ensimmäinen yö ajokouluun ilmottautumisen jälkeen meni kyllä miettiessä, että mitähän minun ajo-opiskelusta tulee ja olenko minä ihan hullu. Työkaverit ovat todenneet kyllä sen moneen kertaan, että näin on.

Ensin piti suorittaa teoriakokeet, ennen kuin pääsi ajotunneille.

Kuva käyttäjältä geralt Pixabayssa