Nainen ja Harley-Davidson: Ryhmä Rämän Pikku Musta

Tänään esittelyvuorossa on koirajengin keskimmäinen, niin iältään kuin kooltaankin. Ikää neidillä on yhdeksän vuotta ja painoa kuutisentoista kiloa. Pikku Musta alias Neiti Näpsä on oikein oikein kätevä emäntä. Tällä koiralla on rautainen itsetunto ja hän hoitaa tilanteen kuin tilanteen varmalla ja päättäväisellä otteella. Pikku Musta toimii esikuvana Prinsessalle ja pistää Ison Pojan ruotuun. Hän onkin Ryhmä Rämän ehdoton kuningatar.

Pikku Musta on yhtä perso ruualle kuin eilen esittelemäni Prinsessa sillä erotuksella, että ihan kaikki kasvikset ei hänen ruokavalioonsa uppoa. Muun muassa salaatinlehdet eivät kuulu tämän hienostuneen ladyn ruokavalioon. Sen sijaan hänen braavuurinaan on rahkapurkin ja Keiju-rasian nuoleminen kiiltävän puhtaaksi. Pitkänmallinen kuono mahtuu näppärästi paikkoihin, mihin porukan muiden jäsenten nenät eivät yllä.

Tänä talvena on tullut lunta välillä ihan reilusti. Olemme tehneet lähimetsään omat lenkkipolut, joita pitkin voi kulkea lumisemmallakin säällä. En voi lakata hämmästelemästä, miten ketterästi Pikku Musta hyppii umpihangessa eteenpäin. Lady on kaivanut puiden alle kuopat, joita hän uskollisesti pitää auki läpi talven. Lenkillä hän sinkoilee kuopalta toiselle, kaivaa kuoppaa tassut viuhuen ja syö vatsan täydeltä ihanaa, kylmää maata. Tylsä emäntä kiljuu, että maata ei saa syödä, jolloin täytyy nopeasti vaihtaa seuraavalle kuopalla. Niin hyvää multaa! Joskus Pikku Musta syö maata höystettynä peuranjätöksillä vähän liikaa ja siitä on seurauksena paha olo kotona lenkin jälkeen. Tiedättehän sen olon, kun on syönyt liikaa irtokarkkeja?

Pikku Mustassa on ripaus suomenpystykorvaa ja tästä geeniperimästä johtuen oravat saavat pienen koiran pään sekaisin. Seurauksena on vetäminen remmissä koko neljän pienen tassun voimin säestettynä kovalla kiljunnalla. Mikäli tällä koiralla olisi pitävämmät kynnet, se varmaan kiipeäisi puun latvaan oravan perässä.