Tammikuussa kävimme yhtenä lauantaina mieheni kanssa Harley-Davidson Club Finlandin jäsenille tarkoitetussa, Liikenneturvan järjestämässä koulutuksessa. Kouluttajina olivat Jyrki Koivujuuri ja Christa Hautamäki. Tapahtumapaikkana oli Harley-Davidson Helsinki-liike, joka sijaitsee Espoossa eikä suinkaan Helsingissä, niinkuin nimestä voisi päätellä. Koulutuksen aiheena oli "Mitä moottoripyöräilijöiden kuolemankolareista voidaan oppia?".

Kävimme läpi kuolemankolareihin johtaneita onnettumuuksia, joista valitsimme yhden esimerkkitapauksen ja pohdimme ryhmissä, miten ennakoinnilla olisi voinut estää kyseisen tapahtumaketjun eri vaiheissa. Tällainen ratkaisukeskeinen pohdinta oli paljon virkistävämpää kuin tylsien luentojen kuuntelu. Samalla tuli nähtyä muita H-DCF:n jäseniä. Itse olen sen verran uusi klubilainen, etten ole vielä ehtinyt tutustua ihmisiin juuri muuta kuin keskustelufoorumilla. Muutama kuva tapahtumasta löytyy Harley-Davidson Helsingin facebook-sivuilta ja Instagramista.

Mitä tapahtumasta jäi käteen? Kotona voi vielä jälkikäteen pohtia, miten tärkeää on muistaa aina tarkastaa ennen ajoonlähtöä moottoripyörän ja kuskin hyvä ajokunto, pitää riittävä turvaväli liikenteessä ja harjoitella hyvin oman pyörän käsittely. Näin lyhyesti tiivistettynä.

Toukokuussa minun on tarkoitus mennä Jyrkin ja Christan vetämälle ennakoivan ajon kurssille. Minulle kurssi on todella tarpeen, mutta  ei se pahitteeksi ole kokeneemmillekaan kuskeille. Ennakoivan ajon kursseja ei voi koskaan käydä liikaa. Sitten kun tilanne tulee päälle, hirvi hyppää tielle tai mitä tahansa arvaamatonta tapahtuu, niin reaktioiden pitäisi tulla selkäytimestä. Se ei onnistu kuin harjoittelemalla samaa asiaa aina uudestaan ja uudestaan.

Taloustaito-nettilehdestä löytyy juttu viime kesältä, jossa on haastateltu Jyrki Koivujuurta. Jutussa annetaan vinkkejä, miten autoilijoiden ja motoristien yhteiselo tiellä sujuisi mahdollisimman sujuvasti molemmin puolin toista huomioiden. Itse aloin nyt miettiä, voisinko jotenkin lisätä väriä tai heijastavaa pintaa ajovarusteisiini.

Tammikuun kurssin myötä paheni kaipuuni kesäisille teille huristelemaan Porsterilla. Nyt on kova ikävä omaa pyörää, joka talvilomailee Artmotorin talvisäilytystiloissa. Jos meillä olisi oma lämmin talli, niin nyt hiipisin sinne ja päräyttäisin Porsterin käyntiin. Ihan vaan siksi, että saisin kuunnella sen matalaa murinaa, joka saa hymyn leviämään minun kasvoilleni. Älkää kysykö, miksi näin tapahtuu. Siinä äänessä on jotain maagista.

Näin talviaikaan voi fiilistellä katsomalla youtube-videoita. Valitettavasti videot ei tunnu ihan samalta, kun jos istuu itse pyörän selässä. Oheisesta videosta ei kannata ottaa oppia turvalliseen ajopukeutumiseen.