Haaveilua pienestä puusta sun muusta

Olen kyllästynyt nurmikkoon. Tai olemme kyllästyneet, sekä minä että mies. Koirat eivät ole kyllästyneet pissaamaan nurmikolle eikä nurmikko ole kyllästynyt palamaan koiranpissan alta. Olemme alkaneet haaveilla pihasta ilman nurmikkoa, sellaisesta englantilaishenkisestä puutarhaunelmasta, jossa laattapolut risteilevät rehevien perennapenkkien välissä. Koirille olisi oma pissapenkki, missä kasvaisi vahvaa maanpeittoperennaa ja koristeena joku kaunis, pieni puu. Meillä on asunnossamme kuitenkin iso terassi, jossa mahtuu oleskelemaan. Jatkuva taistelu nurmikon kanssa kyllästyttää. Se ei vaan menesty meidän taloudessa.

Mietimme ensin riippahernepuuta, joka kokonsa puolesta sopisi meille. Lisäksi kyseisen kasvin sanotaan olevan erittäin vahva ja vähään tyytyvä. Mutta koska olen heikkona vaaleanpunaisiin kukkiin, niin ahkeran googlailun tuloksena löysin unelmapuun.

Ruusumantelin kukka on uskomattoman kaunis. Ruusumanteli on luonnostaan pensas, mutta sitä saa vartettuna yleensä luumupuun runkoon. Ruusumantelin sanotaan menestyvän ykkös- ja kakkosvyöhykkeillä, vaikkakin se tuntuu olevan hyvin herkkä kasvi ja väärässä paikassa talvehtiminen saattaa epäonnistua. Asumme ykkösvyöhykkeellä ja meillä on hyvin aurinkoinen eteläpiha. Joten pakko on kokeilla ruusumantelia! Jos se ei menesty, niin vaihdetaan sitten riippahernepuuhun tai johonkin muuhun pieneen, rungolliseen puuhun. Harmillisesti ruusumantelia myydään ilmeisesti vain keväällä, sen kukinta-aikaan. Joten joudun nyt odottelemaan omaa ruusumantelipuutani ensi kevääseen. Kyllä on taas odottavan aika pitkä. Mutta eihän se toki kukkisi kuin ensi keväänä vasta. Mutta viherpeukalon sormi syyhyää päästä järjestelmään pihaa uuteen uskoon.

Suikeroalpi ja pikkutalvio saavat vapaasti levitä pienen puun alle. Suikeroalpi on jo kovaa vauhtia valtaamassa alaa tulevalta reviiriltään. Se kurottaa pitkiä suikeroitaan pikkusyreenien alta kohti nurmikkoa.

Ruusumantelipuuta, kärhökaarta ja uutta kukkapenkkiä odotellassa voimme ihailla tällä hetkellä kukkapenkissä kukkivia kukkia, Ritarinkannus "Blue Jade" ja varjolilja kukkivat todella kauniisti. Tosin kuunliljoista vain yksi kukkii, muut ovat vielä liian pieniä. Mutta pienet taimet kasvavat sitkeästi kuunliljojen alla, joten toivoa on, että jonain vuonna varjoliljoja kukkii kokonainen rivi.





Kommentit

  1. Ruusumanteli on kyllä todella kaunis, kun se kukkii. Minä olen sellaista myös harkinnut ja varmaan joskus ostankin, kun vaan vastaan tulee.

    VastaaPoista
  2. Silloin ollaan ehdottomasti oikeilla jäljillä, kun vähennetään nurmikkoa :D Englantilaistyyppinen puutarha on hyvä ajatus ja se on varsinkin pienelle pihalle paljon parempi ratkaisu kuin nurmikko. Teille sinne etelään on vaikka miten paljon ihania kukkapuita ja -pensaita. Ruusumantelikin on todella suloinen. Kaunis ritarinkannus ja varjolilja! Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Onhan täällä etelässä asumisessa puolensa. Lämpimämpi sää ja pidempi kesä, sekä ihmiselle enemmän työmahdollisuuksia. Mutta huonona puolena tulee kyllä puutarhaharrastajalle kalliit ja pienet pihat. Mukavaa viikkoa sinulle myös, Minna!

      Poista

Lähetä kommentti