Keskiviikkona kävimme katsomassa moottoripyöriämme talvisäilössä Lapinjärvellä.
Artmotorilla oli jo täysi tohina viikonlopun
MP-messuihin valmistautumisessa. Porsteri näytti niin pieneltä ja vaatimattomalta siellä isojen, komeiden pyörien joukossa. Mutta sillä on oikein hyvät olot siellä isossa, lämpimässä hallissa.
Uudet, pidemmät vilkunnapit oli asennettu ja muut ohjaustankoon tulevat namiskat olivat pussissa odottamassa asennusta. Pidemmät vilkunnapit piti vaihtaa, koska tällä motoristilla on pienet
kädet, joten ylettyminen kytkinkahvalle ja vilkkunnapille samaan aikaan
oli lähes mahdotonta. Porsteri kun on jo reippaasti täysi-ikäinen, niin sen napeista on kulunut kuvat pois. Aloitteleva motoristi saattaa välillä unohtaa, mitä mistäkin namiskasta tapahtuu. Siksi on kiva, että napeissa on kuvat.
Porsterin ylisuuret lämpökahvat oli vaihdettu ohuisiin tuppeihin. Kylmänarka emäntä ei aio ajella kovin viluisilla keleillä Porsterillaan. Lisäksi Porsteri oli saanut pienet, sirot kytkin- ja käsijarrukahvat entisten isojen tilalle. Tämä samasta syystä kuin kaikki yllä mainitut muutokset, eli motoristin pienet kädet.
Peilit oli vaihdettu miehen pyörästä ylimääräiseksi jääneisiin peileihin. Porsterin omista peileistä oli toisesta pala tipahtanut pois. Missä lie kolhiintunut entisessä elämässään. Luultavasti joku päivä haluan jotkut hienot peilit. Koska en vielä ole keksinyt, millaiset ne olisi, niin laitatettiin tässä vaiheessa nuo ihan toimivat peilit käyttöön.
Vetohihna oli myös vaihdettu, koska edellinen oli ollut jo huonossa kunnossa. Tämähän täytyisi tietysti motoristin tarkistaa aina ennen ajoon lähtöä, vai kuinka? Ainakin ketjut opetettiin ajokoulussa tarkistamaan aina ennen ajoonlähtöä. En tiedä, miten tottumaton osaa arvioida hihnan kunnon. Mutta nyt se on ainakin ihan uusi.
Takarengas oli jo vaihdettu uuteen ja eturengas odotti vaihtoa. Sen saapuminen liikkeelle oli kestänyt vähän pidempään ja siksi sitä ei oltu vielä vaihdettu. Koska en ole rengasasiantuntija ja niistä on varmasti monta mielipidettä, niin jätin valinnan liikkeen poikien hommaksi. Dunlopit he olivat pyörääni valinneet. Viimeisimmän tietoni mukaan oikein hyvä valinta.
Tukijalkaa oli vähän taivutettu, jotta Porsteri ei pyörtyilisi
jatkossa. Koska Porsteria on aikaisemman omistajan toimesta madallettu
eli takajouset ovat vähän normaalia lyhyemmät, niin se on jäänyt aika
pystyyn tukijalallaan, joka on alkuperäinen. Toinen vaihtoehto olisi ollut vaihtaa kokonaan lyhyempi jalka. Mutta koska jalan lyhentämisen tarve oli sen verran pieni, ehdottivat liikkeeltä jalan taivuttamista. Hyvin se Porsteri näytti siellä nyt seisovan.
Tarinan Porsterin pyörtymisestä kerron myöhemmin blogissani.
Nyt kun talvi on parhaimmillaan tai pahimmillaan, miten kukin sen asian kokee, niin moottoripyöräilyaiheisia juttuja ei riitä ihan joka päivälle. Pitkähkö jatkokertomukseni A-kortin ajosta tuli eilen päätökseen. Kiitos kaikille lukijoille, jotka olette jaksaneet lukea tänne asti. Ensi sunnuntaina, mikä on jo ylihuomenna, kerron teille
Moottoripyörämessujen kuulumisia.
Nyt lähden messuille! Moikataan, jos tavataan!
