Kompostointikommelluksia

Hupsista, pari kuukautta on vilahtanut ihan huomaamatta sitten edellisen blogipostauksen. Aika menee yhtä aikaa nopeasti ja matelemalla. Viherpeukaloa syyhyttää jo pahasti ja kevään eteniminen tuntuu tapahtuvan ihan liian hitaasti, kun seurailee etelämmässä asuvien bloggaajien postauksia. Mutta päivitetäänpäs asiat taas ajantasalle. Kerron teillä meidän uudesta kompostorista.

Joskus maaliskuussa meille muutti kovasti odotettu uusi perheenjäsen, Biolanin Pikakompostori 220eco. Tätä ihanuutta on siitä päivästi lähtien käyty katsomassa vähintään pari kertaa päivässä. Vaikka turhaa availua pitänee välttää, niin pakko on välillä kompostin kantta raottaa ja alakuukusta kurkistaa, sen verran utelias olen luonteeltani.

Muutamia omakohtaisia havaintoja kompostielämä koskien:


Kompostin ruokkiminen

Kompostia pitää ruokkia tiheään, mieluiten jopa joka päivä tai joka toinen päivä. Ilman säännöllistä evästä komposti viilenee etenkin kylmillä ilmoilla eikä uusi komposti lähde käyntiin ollenkaan, jos eväät on pakastettu. Viime aikoina noin kolmen päivän ruokailuväli on riittänyt pitämään kompostin pöhisemässä. Meidän komposti syö neljän hengen jätteet ja se tuntuisi näin äkkiseltään aika sopivalta määrältä 220-litraiselle kompostille.


Kuivikkeet

Kompostin mukana tuli kaksi pussia Biolanin komposti- ja huussikuiviketta.

Koska haluan pyrkiä omavaraisuuteen kuivikkeiden suhteen, olen käyttänyt pääsääntöisesti itse silputtua oksasilppua. Meille hankittiin tätä tarkoitusta varten murskaava oksasilppuri. Kyllähän oksasilpulla on monta muutakin käyttöä puutarhassa.

Keittiössä olevan kompostiastian pohjalle olen laittanut vähän valmista kuiviketta tai repinyt kananmunakennoja, jotta astian täyttyessä kompostoitavien jätteiden nesteet imeytyvät niihin. Kananmunakennot, käytetyt talouspaperit ja nenäliinat toimivat lisäkuivikkeena kompostissa.


Ilmanvaihto

Komposti tarvitsee happea, mutta liian kylmässä lämpötilassa tai liian ilmavassa massassa komposti ei toimi optimaalisesti.

Alkuviikot meni hakiessa oikeaa säätöä ilmanvaihtoaukon ja poistoilman suhteen. Nyt olen päätynyt kevään edetessä siihen, että ilmanvaihdon ollessa täysillä ja poistoilman normaalilla komposti pöhisee hyvin, jos vaan raaka-aineet on sopivat.

Kompostin kosteus ja tiiviys

Kompostimassan pitää olla sopivan kosteaa ja rakenne sopiva, jotta se toimii optimaalisesti. Liian märkä ja tiivis massa alkaa haisemaan, liian kuivassa ja ilmavassa massassa kompostointi pysähtyy. Molemmat ääripäät on koettu meillä omakohtaisesti.

Oksasilppu tekee kompostin rakenteesta mukavan ilmavan. Vaarana on, että massasta tulee liian ilmavaa, jolloin kompostissa asuvat hajottajat eivät toimi kunnolla. Mikäli silppu on kosteaa, niin komposti saattaa vaatia lisäksi kunnolla kuivaa kuiviketta, kuten kaupan valmis kuivike.

Kompostia voi kastella, jos se tuntuu liian kuivalle. Kylmällä ilmalla lämmin vesi laittaa kompostiin vauhtia. Liian märkä komposti kuitenkin jäätyy talvella ja voi alkaa haisemaan keväämmällä.

Liian märkään kompostiin voi sekoittaa lisää kuiviketta, jolla asia korjaantuu nopsaan. Komposti valuttaa kyllä liiat vedet pois kompostin pohjassa olevan ritilän ja ilmanottoaukon kautta.

Pitkiä ja paksuja heinätuppaita ei kannata laittaa, koska ne muodostavat tiiviin levyn kompostiin, jotka jäävät sitten ilmanottoputkistoihin kiinni eikä massa putoa alaspäin.

Ämpärillinen kalanperkeitä on ehdottomasti liikaa. Niillä saa kyllä kompostin kuumenemaan, mutta hajua ei kestä kukaan. Pieni määrä kalanperkeitä tai mitä vaan proteiinipitoista herkkua on kompostin mieleen. Mutta ei makeaa mahan täydeltä!

 Lämpötila

Meillä meni muutama viikko ennenkuin komposti alkoi lämpenemään. Ensin lämpö kipusi pariinkymmeneen asteeseen, josta olin jo kovasti iloinen. Oltiinhan päästy lämpömittarissa jo vihreällä alueelle. Viime aikoina lämpötila on ollut neljänkymmenen ja kuudenkymmenen asteen välillä. Tänä aamuna ennen puoli kuutta lämpötila oli tasan viisikymmentä. Kun lämpötila alkaa laskea neljänkymmenen tietämiin, olen sekoitellut tai ja tyhjentänyt vähäsen kompostia, jotta ilma lähtee taas kiertämään paremmin ja lämpö nousuun.


Kompostin vieraat

Liian tiivis ja haiseva massa kutsuu kärpäset apajille. Kalanperkeiden muhiessa kompostissa, kompostin ulkopinnoilla oli kärpäsillä orgiat. Porukkaa oli kokoontunut kuin paremmillakin festareilla ja meno oli sen mukaista. Kun sain selvitettyä hajuongelman, niin myös kärpästen kiinnostus kompostiin lakkasi nopeasti.

Yhtenä päivänä näin muurahaisten tulleen tutkimaan kompostia. Muurahaiset tykkäävät kuivasta kompostista. Muurahaisista eroon pääsyksi suositellaan kastelemaan kompostia. Koska ilmanottoaukosta kuitenkin ajoittain tihkuttaa vieläkin vettä, päädyin olemaan tekemättä yhtään mitään. Muurahaisten kiinnostuskin näytti olevan hyvin väliaikaista.

Kompostimassassa kompostorin pohjakerroksessa voi asustaa muitakin pieniä vipeltäjiä, kuten tuhatjalkaisia ja lieroja. Nämä kuuluvat asiaan. Isompia vipeltäjiä, kuten hiiriä, ei tämmöiseen lämpökompostoriin pääse tulemaan. Siksi ruokajätteet tulisikin aina kompostoida nimenomaan tiiviissä kompostorissa.

Mukavaa keväänodotusta ympäri Suomen!

P.S. Käykää kurkkaamassa minun Instagram-sivuilta keväisiä kuvia  seuraavaa blogipostausta odotellessa.

Pohdintaa elämästä, kuolemasta ja kaikenlaisista lähdöistä

Talven pimeys ja muuttotouhut saavat minut miettimään kaikenlaisia, välillä vähän synkkiäkin ajatuksia.

On ihanaa muuttaa omakotitaloon maalle. Tuntuu hyvältä saada tilaa olla, elää ja hengittää. Vihdoinkin on riittävästi puutarhamaata myllättäväksi ja metsiä samoiltavaksi.

Sitten iskee muuttoväsymys. Lähes neljässätoista vuodessa olen ehtinyt tavata monia ihania ihmisiä pääkaupunkiseudulla. Työkaverit, bussitutut, koiralenkkikaverit ja ystävät jäävät tänne. Olen lähtenyt ennenkin, joten tiedän, mitä se merkitsee. Ystävät ja tutut jäävät. Harvan kanssa enää tulee pidettyä yhteyttä. Vain muistot jäävät. Ja joskus vanhoja aikoja tulee viiltävä ikävä. Tapaan uusia ihmisiä ja saan uusia ystäviä. Ei elämä lopu, se vaan muuttaa muotoaan. Jokainen ihmissuhde on arvokas omalla tavallaan. Jokainen eletty hetki on raita elämän räsymatossa.

Jostain syystä lähtö herättää minussa ajatuksia kuolemasta. Onhan tämä eräänlainen kuolema, yhden aikakauden loppu.

Eläinlääkärin odotushuoneessa istuessani mietin, kuinka kauan vielä saan nauttia karvaisten ystävieni seurasta. Perheen Prinsessa, tuo luppakorvainen söpöläinen, tuli minulle asuttuani vuoden Espoossa. Hän on kulkenut mukanani lähes koko sen ajan, kun olen asunut pääkaupunkiseudulla. Askel alkaa jo painaa ja uni maistuu. Vielä hän jaksaa juosta spurtteja metsässä. Elämä on kuitenkin rajallista.

Ystäväni kävi kylässä viimeisen kerran ennen meidän muuttoa. Hän sanoi, että tulee käymään luonani maalla. Lähtöhalauksen pituudessa oli jotain lopullista. Enhän minä muuta maailman ääriin, en edes ulkomaille. Silti, jokainen meistä elää omaa elämäänsä ja ihmissuhteet muuttuvat sen mukana. Jonain päivänä sitä tajuaa, että toista ei enää ole.

Meidän Iso Poika ei kestä emännän tunteilua. Heti, kun se kuulee ryystävän äänen tietokoneen äärestä, se ryntää paikalle ja tökkää kostella kuonollaan kysyäkseen, onko kaikki hyvin. Kaikki on hyvin. Emäntä täällä vaan tunteilee.

Kun ajattelen uutta kotiani, ajattelen enimmäkseen minun tulevaa puutarhaani ja kompostejani. Komposti on siitä kiva asia, että se ei aiheuta haikeita tunteita. Sinne mätetään ruoan tähteet ja kasvien raadot, haudataan ne kompostin uumeniin sydän odotusta täynnä. Sieluni silmin tuoksuttelen komposteistani valmistunutta humusta, jossa jo näen uuden alun. Kuvittelen pienet kasvintaimet terhakoina kasvamassa ja syksyllä isoa porkkananippua kädessäni. Komposti on minun unelmani ja intohimoni, siinä on loputon elämän kierto.

Kirsikkatomaatin taimen rimpulat viime keväältä