Meidän uusi koti

Ensimmäinen yö uudessa kodissa takana. En jaksa lakata ihmettelemästä tätä tilaa ja rauhaa, mikä uudessa kodissa vallitsee. Tällä hetkellä kuuntelen aurausauton ruminaa ulkoa ja valkoinen paimenkoiramme puhkaa sille ihmetellen, mikä siellä romisee. Espoossa ei aurausautoja ole juuri tänä talvena näkynyt tai kuulunut.

Talomme on 80-luvulla rakennettu valkoinen, tiiliverhoiltu talo taajama-alueen reunassa, pienessä kunnassa Itä-Suomessa. Ikkunan puitteet ovat ruskeat ja niissä on ulkopuolella puinen ristikko. Sisäpuoleltakin talomme henkii vanhaa aikaa. Puolipaneelia löytyy keittiöstä ja koko talossa on paneloitu sisäkatto. Puu-uuni ja takka tuovat tunnelmaa ja toimivat sähkölämmityksen lisänä. Talomme on kaikin puolin hyvin tyypillinen aikakautensa edustaja.

Asuintilaa talossamme on lähes sadankahdenkymmenen neliömetrin verran ja lisäksi löytyy lämmin varasto ja autotalli sekä kylmä puuvarasto, yhteensä yli satakahdeksankymmentä neliötä. Sisältä löytyy neljä makuuhuonetta, iso olohuone, tilava keittiö, pienehkö kodinhoitohuone-takkahuone, suihkutila wc:llä, sähkölämmitteinen sauna sekä erillis-wc. Huoneista olemme sisustaneet itsellemme suuren makuuhuoneen, vierashuoneen, miehelle harrastushuoneen musiikki- ja kuntoiluvälineineen ja minulle ompelu/askastelu/harrastushuoneen. On ihan superihanaa omistaa oma huone yhteisen makuuhuoneen lisäksi. Luultavasti puolisokin arvostaa omaa miesluolaansa. Kaksi ihmistä ja kolme koiraa mahtuu tähän kotiin vallan hyvin. Tosin koirat ovat ensi alkuun olleet hieman hämmennyksissä, kun huoneita on niin paljon, että omistajat häviävät aina jonnekin.

Muutto oli raskas, etenkin kun flunssa kaatoi minut petiin viime torstaina ja mies alkoi sairastaa lauantaina. Olimme kuitenkin luvanneet Espoon asuntomme tyhjäksi uusille asukkaille seuraavan viikon keskiviikkona, joten muuttaa piti, vaikka sairaana. Muuttokuume oli myös kasvanut sellaiseen mittoihin, että muuton lykkääminen olisi ollut sula mahdottomuus.

Viime viikonloppuna toimme pakettiautokuormallisen tavaraa uudelle kodille. Maanantaina tyhjensimme ja siivosimme Espoon asunnon ja ajoimme viimeisen muuttokuorman. Siinä vaiheessa kun huonekalut, muuttolaatikot, jätesäkit, kestokassit ja kaikki muut epämääräiset nyssäkät oli kannettu asuntoon, iski epätoivo viimeisen kerran. En varmaan ikinä saisi noita kaikkia purettua ja mahdutettua kaappeihin. Väsyneenä kasat näyttivät vuoren korkuisilta.

Maanantaista keskiviikkoon nukuimme appivanhempieni luona. He asuvat aivan kivenheiton päässä meiltä, joten heistä on ollut valtava apu muuttoasioiden järjestelyssä ja hoidossa. Tiistai ja keskiviikko laitoimme anoppini kanssa tavaroita kaappeihin. Uskomatonta, mutta totta, enää yksi pahvilaatikko on purkamatta! Kaikki mahtui kaappeihin enemmän kuin hyvin. Ompeluhuoneessa kaapit ja kirjahylly ovat puoliksi tyhjänä. Muutenkin yläkaapit koko asunnossa ovat pääsääntöisesti tyhjillään. Ihanaa tilaa ja väljyyttä! Ompeluhuoneen kaapit täyttyvät kyllä, kun alan niitä kankailla täyttämään. ;)

Ennen muuttoa tänne kotimme sisäkatto ja verholaudat maalattiin valkoisiksi. Lisäksi kaikki lämpöpatterit uusittiin ja verholautojen takana sijainneet loisteputket vaihdettiin nykyaikaisiksi ja paloturvallisiksi ledvaloiksi. Kaikenlaista hommaa ja remontoitavaa riittää tämän ikäisessä talossa. Mutta hiljaa hyvää tulee. Kiire ja sähellys loppui juuri, kun muutimme tänne maaseudun rauhaan.

4 kommenttia:

  1. Maja muutettu :) Onnea! Tavaraa tuntuu olevan muuttoautoissa aivan valtavasti, mutta niin ne vain uppoavat kaappien syövereihin, jos muuttaa entistä isompaan huusholliin. Iloista helmikuuta uudessa kodissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihmeellistä on, miten ne rojut tosiaan häviävät kaappeihin peitettyään ensin talon lattiapinta-alan lähes kokonaan. Nyt on pientä muuttoväsymystä havaittavissa ilmassa kaiken riehumisen jälkeen. Mutta se lienee normaalia. Odotan jo kevättä ja lumien sulamista innolla.

      Kivaa helmikuuta sinulle myös, Minna! =)

      Poista
  2. Suurin homma hoidettu, onnea uuteen kotiin! Hetken saattaa tuntua ylenmääräistä väsymystä, mutta eiköhän se siitä vähene nyt, kun pahin urakka on hoidettu. Tyhjällä tilalla on taipumus täyttyä, jollei pidä varaansa.
    Oikein mukavaa helmikuuta ja lokoisia oloja uudessa kodissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Vähän aikaa tosiaan täytyy levätä tämän flunssassa suoritetun rutistuksen jälkeen.

      Tiedän kyllä entuudestaan, että tyhjällä tilalla on outo taipumus täyttyä. =D

      Ensi vaikutelma kyllä on tästä uudesta kodista, että tämä tuntuu kodilta enemmän kuin edellinen. Kaikki on ihanasti rempallaan ja koirilla (sekä omistajilla) on runsaasti oleskelutilaa. Meidän valkoinen paimenkoirakin, joka on ollut usein levoton sisätiloissa, on rauhoittunut huomattavasti maalle muuton myötä.

      Minulla on jo siintää mielessä kevään kasvilavanikkarointi. Edellinen asukas on jättänyt kaikenlaista laudanpätkää varastoon, joten eikun rakentelemaan heti kun säät antaa myöten.

      Mukavaa helmikuuta sinulle myös Between! =)

      Poista