Oodi uudelle kodille

Mitä enemmän vietän aikaa uudessa kodissani, sitä enemmän alan rakastaa sitä. On ihanaa, kun on iso olohuone, iso keittiö ja iso makuuhuone. Lisäksi on ihan kohtuullisen kokoinen ompelu-/askartelu-/taimienkasvatus-/palapelien kokoamishuone, vierashuone/tietokonehuone ja miehellä oma miesluola. Kaksi vessaa on myös luksusta.

Paljon tilaa, se on se, mitä rakastan! Viikonloppuna hääräilin keittiössä ja nautin siitä, että laskutilaa on reilummin kuin vanhassa kodissa. Vieraat mahtuvat pirtinpöydän ympärille helposti.

Kylmässä eteisessä on hyvä kevään edetessä ulkoiluttaa taimivauvoja ja jättää ne sinne säiden salliessa yöksikin. Pohdiskelin, josko vanha taimihylly asettuisi sinne jotenkin, että saisin tilankäytön maksimoitua.

Takapihan vilpolassa voi istahtaa huilaamaan saunan jälkeen, vaikka sade ropisisi kattoon. Kunhan vaan saan askarreltua kalusteisiin uudet pehmusteet. Entiset pehmusteet menivät pilalle vietettyään pari vuotta taivasalla säiden armoilla. Polyronttinkiset puutarhakalusteiden rungot ovat kuin uudet huolimatta ulkona vietetyistä vuosista.

Se, että kodin pinnat ovat aika lailla alkuperäiskunnossaan, ei haittaa yhtään. Täällä uskaltaa imuroida ihan reippaasti pelkäämättä, että lattialistat naarmuuntuvat tai että koirien kynsistä jää jälkiä lattiaan. Elämänjälkiä on tässä kodissa jo valmiiksi, joten muutama lisää ei tilannetta muuta miksikään.


Lumet ovat sulaneet vauhdilla ulkona. Kukkapenkistä on paljastunut kuunliljojen ja kurjenmiekkojen (tai siksi niitä ainakin luulen) kuolleita lehtiä, joita sormeni jo syyhyävät päästä keräämään ja paljastamaan niiden alta vihreitä lehtiä puskevat sinivuokot ja muut ihanuudet. Odottaa pitää, tiedän kyllä. Talvi saattaa vielä yllättää.

Odotuksen tuskissani väänsin vanhasta koira-aidasta väliaikaisen puutarhajätekompostin odottamaan kevättä. Koirat olivat touhussa mukana ja juoksivat sydämensä kyllyydestä pihaa päästä päähän ja kaivoivat talon takana sijaitsevalta hakkuuaukealta multaa, risuja ja jäniksen jätöksiä. Ei ihme, että yhdellä noista karvakorvista on nyt melko pahanhajuisia ilmavaivoja.

Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni maaseudulla. Minulle kodin tunnelmaa tuovat räsymatot, tuli leivinuunissa ja mahdollisuus askarrella kaikenlaista kummallista sisällä ja ulkona. Olen kasvanut lapsuuteni ihan pihalla, kesät rämmin metsässä yksin tai koiran kanssa ihmetellen torvisammalten tötteröitä ja rahkasammalpetejä. Tänään kävin perheemme kolmen koiran kanssa samoilemassa metsässä vähän takapihaa kauempana.

Kylän keskusta on meiltä kävelymatkan päässä. Keskustasta löytyy kaksi ruokakauppaa, kenkä- ja sisustustarvikekauppa, rautakauppa, kukkakauppa, halpatavarakauppa, huonekalukauppa, lukuisa määrä kampaamoja, kauneushoitola, apteekki, posti, Alko, kahvila/lounasravintola, huoltoasema, kirjasto, terveyskeskus, kunnanvirasto, kuntosali, urheilukenttä, hiihtoladut ja luistinrata. Ehkä unohdin jotain. Mutta niin, täältä löytyy kaikkea, mitä pieni ihminen arjessaan tarvitsee. Ja loput voi tilata postimyynnistä.

Tänne minä kuulun.

4 kommenttia:

  1. Onpa mukava kuulla sinun kotiutuneen. Ja koirien myös. Kylänne palveluvalikoima on harvinaisen hyvä. Ei todellakaan tarvitse joka nippelin takia kauemmas lähteä.
    Kevääsi tulee olemaan jännittävä, kun seuraat mullasta nousevia yllätyksiä. Toivotan sinulle mukavaa viikonloppua ja innostunutta kevään odotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämän kylän palveluvalikoima on harvinaisen hyvä!

      Kevättä odotan innolla. Anoppini kertoi, että pensashanhikin alla olevat lehdet ovat sinivuokkoja. Aivan ihanaa! Ne ovat niin kauniita! Ja mitä kaikkea täältä nouseekaan. Ruusupensaita ainakin on reilusti, jännittävää nähdä, millaiset kukat niihin tulee. Kevätesikon lehtiruusukkeitakin olen nähnyt siellä täällä. Syreeni kasvaa pyykkitelineen päädyssä. Oi voi, olisi jo kevät!

      Mukavaa kevään odotusta sinulle, Between! =)

      Poista
  2. Voi miten riemukas kirjoitus! Ihan hymy nousi kasvoille tätä lukiessa. Innolla jään odottamaan kuvia puutarhastasi. Mitä kaikkea sieltä mahtaakaan vielä löytyä? Mukavaa viikonloppua! Toivottavasti aurinkokin näyttäytyisi välillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella jännittävää odottaa, mitä kaikkea puutarhassani jo kasvaa. Tarina kertoo, että tässä talossa on ollut aikoinaan (ehkä vieläkin?) kulmakunnan upein puutarha.

      Aurinko paistoi täydeltä terältä toissapäivänä, joka sattui onnekkaasti olemaan minulla myös vapaapäivänä. En vaan malttanut pysähtyä valokuvaamaan mitään silloin kaikilta touhuiltani. Mutta kyllä niitä kuvia vielä tulee... ;)

      Mukavaa viikonloppua, Minna! =)

      Poista