Uuden äärellä

Syksy on ollut hektistä aikaa elämässäni, kuten jo aiemmassa postauksessani kirjoitin. On ostettu omakotitalo ja laitettu entinen asunto myyntiin. Olen irtisanoutunut nykyisestä työstäni, jossa olen ollut vuodesta 2006. Perheemme kolme koiraa ovat vuorotellen sairastelleet, on ollut ripulia, virtsatietulehdusta ja silmäluomen kasvaimen leikkausta. Monta kertaa on tuntunut siltä, että en jaksa. Mutta sitten olen taas muistanut, että tätä minä halusin.

Monesti kirjoitetaan siitä, mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan. Eivät he kadu tekemättömiä kotitöitä. He katuvat sitä, etteivät eläneet ja toteuttaneet unelmia, kun se oli vielä mahdollista. Etteivät tarttuneet hetkeen, kun oli aika tehdä isoja ratkaisuja. Ihmiset katuvat sitä, etteivät viettäneet enemmän aikaa läheisten kanssa.

Irtisanoutuminen pitkästä työsuhteesta on hurjaa, etenkin kun viime aikoina olen viihtynyt työssäni todella hyvin. Minulla on ihanat työkaverit ja työ itsessään sujuu monen vuoden kokemuksella. Silti ei ole kahta samanlaista päivää, kun ihmisten kanssa töitä tehdään. Tunteet ovat ristiriitaiset, vaikka innostus onkin päällimmäisenä. Pelottaa, jos en saakaan töitä tai en viihdy uudessa työpaikassa. Entä jos tämä olikin tyhmä ratkaisu? Mutta jos ei tee ratkaisuja, ei koskaan pääse mihinkään. Elämä polkee paikallaan ja siitä katkeroituu.

Vielä hetki ja pääsen uuteen kotiini. Reilun kuukauden päästä muutan lähemmäs sukulaisia. Omat vanhempani asuvat tunnin ajomatkan päässä, anoppi ja appiukko ovat lähes naapurissa. Suurin osa minun ja mieheni suvusta on kyläilymatkan päässä. Minulla on talo maalla, kolme koiraa ja iso piha. Unohtamatta tietenkään rakasta aviomiestäni. 

Ensi keväänä aloitan ehkä uuden blogin. Blogille pitäisi keksiä hyvin kuvaava nimi ja miettiä sisältö vähän tarkemmin, ettei blogi olisi samanlaista sillisalaattia kuin tähän asti. Siksi ehkä, etten ole ollenkaan varma, mihin suuntaan työkuviot minua ensi keväänä vievät.

Alkukeväästä saamme toivottavasti ostettua vuokratontin omaksi. Tontille pitäisi keksiä nimi. Kesällä pääsen tutustumaan uuteen puutarhaani ja muokkaamaan sitä omannäköiseksi ajan kanssa. Taloon tehdään ensi talvena kylpyhuoneremontti ja jossain vaiheessa myös keittiöremontti. Niissä riittää suunniteltavaa.

Olen uuden äärellä. Jotta uutta voi syntyä, täytyy vanhasta päästää irti. Sitä teen nyt. Hyvästelen mielessäni jokaisen paikan, ihmisen ja työtehtävän. Ajattelen, että nämä ovat viimeisiä kertoja. Paljon hyvästejä vielä kuukauden verran.

Hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille blogini lukijoille täältä vesisateen keskeltä. Nähdään ensi vuonna!


4 kommenttia:

  1. Siellä on meneillään perustavanlaatuiset muutokset. Hyvää ja osuvaa tuo argumentointi: mitä sitä loppujen lopuksi haluaa elämällään, tällä lyhyellä ajalla kun täällä ollaan, tehdä. Mukavaa hyvästelyjen aikaa, siirtymäkautta ja uuteen astumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! <3 Elämä on tosiaan lyhyt aika. Helposti sitä hukkaa elämänsä jossitteluun ja asioiden vatvomiseen.

      Poista
  2. Hyvää joulunaikaa ja onnea tulevan vuoden haasteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! <3 Hyvää joulunaikaa sinulle myös!

      Poista